4-vuotiaan jutut lähteneet ihan käpälästä!!
Mein pihassa ei juurikaan oman ikäisiä leikkikavereita ole ja kun tämä kesäkuu ollaan molemmat oltu kotosalla niin poika on löytänyt uuden kaverin naapurin 6-vuotiaasta pojasta. Hyvä niinkin mutta pari vuotta vanhemman puheet ja teot kun eivät ole aina ihan parasta 4-vuotiaalle ja aina vaan pahenee kun pihan isommat kollit (kouluikäiset) tulevat tälle kaksikolle pullistelemaan omia homo- ja haluutko turpaan-juttujaan =/
Olen yrittänyt puhua nätisti, uhkailla ja kiristää että kohta poika ei saa leikkiä isompien kanssa jos puheet eivät parane mutta huonoin tuloksin. Kun ei jaksaisi joka päivä kuunnella pojan uhittelua asiaan kuin asiaan. Tiedän että naapurin pojan kotonakaan ei tuollaisia juttuja heitetä, asiasta on keskusteltu naapurin äidin kanssa. Onneksi sentään poika ei kiroile, juksasin että rystysiin alkaa kasvaa karvoja rumista sanoista, katsokoon vaikka isin käsiä ;)
Mutta nuo haluatko turpaan/silmän mustaksi/potkaisen kikuleille...aaarrhg!! Jätkä kotiarestiin ja kotiopetukseen kunnes menee armeijaan vai onko joku parempikin keino??
Kommentit (7)
Meillä on samanlainen homma: naapurin melkoisen rauhaton yli kaksi vuotta vanhempi poika on meidän 5-vuotiaan idoli. Varsinkin mieheni saa meillä yleensä raivarit ja sanoo, että aina näkee milloin poika on viettänyt illan pihalla tuon naapurin pojan kanssa: uhitellaan ja esitetään niiiiiiiin mahtavaa. Onneksi meidän poika ei ole vielä napannut sitä kielenkäyttöä, koska kyseinen kaveri kiroilee vasten äitinsä kasvoja yms. Aika vaikeeta on näiden yhdessäoloa estääkään, koska asumme samassa talossa. Huoh. Että en ole itsekään keksinyt tähän keinoa, mutta voimia teillekin! ;)
Se oli tosi rasittavaa, mutta kesti onneksi vain hetken (puolisen vuotta?) Ajattelin että onhan se lapsen jossain testattava mitä saa tehdä/sanoa ja mitä ei, ja kotonahan se paras paikka siihen on. Eli jaksoimme vaan vaatia ettei siihen tyyliin puhuta muille ihmisille, ja on mielestäni mennyt nyt perille. Ainakin kotona. Ihan varmasti en tiedä miten kaveripiirissä juttu lentää...
Aivan sama tilanne täälläkin. Kaksospojat aloittivat vuosi sitten päiväkodin ja toisella tilanne on pikku hiljaa pahentunut juuri noihin ihan älyttömiin juttuihin.
Ei kai siihen ole muuta keinoa kuin yrittää ottaa terä pois noista jutuista, koska selvästi ainakin meillä poika haluaa kauhuksuttaa jutuillaan. Mutta jos normaalien "Noin ei saa puhua jne" vastauksen lisäksi mitätöi asian, niin ei se pitkään voi innostaa. Huomion hakua ja rajojen koetteluahan tuo lienee isolta osin.
Vai löytyisiköhän joltain vielä parempia ja nopeampi tehoisia vinkkejä? :|
Meillä samoin poika leikki syksyllä parin isomman pojan kanssa pihalla, noilla pojilla oli miekkoja, pyssyjä ym. leluja. Siitä alkoi meillä sitten ihan samansuuntaiset jutut ja pyssyjä ym. aseita pitäisi meillekin saada.
Meidän mummo teki aikoinaan tällaisen tempun serkulleni: serkkuni jutut alkoivat myös lähteä käsistä, kiroilua oli ym. muita rumia juttuja. Serkkuni oli tuolloin n. 4-vuotias. Mummoni otti käteensä mustaa lampaanvillaa salaa ja kertoi serkulleni, että kiroilusta ym. pahoista puheista kasvaa pikkupojille tuuhea musta parta. Sitten hän oli mukaan huomaavinaan jotain serkun leuassa ja nyppäsi siitä tukollisen mustaa villaa. Ja kauhisteli, että parta olikin jo kasvamassa. Rumat puheet loppui siihen. Taidan itse tehdä saman tempun, kunhan löytäisin jostain mustaa villaa.
Mikä myös voisi toimia, on se, että joku isompi, pojan ihailema jo teini-ikäinen poika sanoisi, että nuo jutut on ihan vauvojen juttuja ja tyhmiä. Meidän poika ihailee yli kaiken palloilukerhon ohjaajaa, ja tuo ohjaaja on saanut paljon tyhmyyksiä karsittua pois.
Hei! Kirjoittelin vähän samasta aiheesta eri ketjuun:
http://www.vauva.fi/keskustelut?p_p_id=forum_WAR_perhe&p_p_action=1&p_p…
Miten teidän perheessä, onko pojan kielenkäyttö parantunut? :) Ajattelin näin tulevaa varten kysellä, että tietää varautua.
-Anne
Miekalla ollaan katkomassa päitä ja leikkipyssyillä (joista en itse tykkää mutta mies ostaa silti) ammutaan kuoliaaksi.. :_| Jatkuvasti on milloin missäkin "karateasennossa" (väittää osaavansa sitä katsottuaan Kung Fu-pandan) ja yleisesti ottaen muutenkin räväkkä tyyppi. On aikas voimakastahtoinen jäppinen muutenkin ja meillä on nokka pokkaa harva se päivä. No, mitä muuta voi seurata kun perheessä kaikki ovat tulimerkkejä horoskoopissa eli poika on oinas, itse leijona ja mies jousimies.
Mutta uskon että tasaantuu jossain vaiheessa. Kesällä saa alkaa harrastamaan jalista ja syksyllä luvattiin nassikkapainiin jota odottaa ihan innoissaan. :p Jospa nuo harrastukset saisivat pään katkomiset jäämään vähemmälle.
Meillä uudelle paikkakunnalle muutto ja siinä luonnollisesti tarhan vaihto laukaisi tän tyhmyyksien puhumisen reilu 4v pojalla. Teen vuorotyötä mieheni kanssa joten poika ns.24h-tarhassa, jossa lapsia kaikista ikäluokista. Vanhassa tarharyhmässä kun poikani oli ryhmänsä vanhin. Uudet vanhemmat kaverit ilmeisesti opetti juttuja uudessa tarhassa, koska jo muutama viikko muuton jälkeen jutut menivät ihan överiksi! Siihen päälle jo hyvän aikaa kestänyt uhmakausi ja johan on äitikin saanut kuulla kunniansa useassa riitatilanteessa.
Meillä poika pohjimmiltaan kuitenkin aika herkkä (kiukkukohtauksia lukuunottamatta) joten erittäin tehokkaasti on meillä toiminut se, että istutaan alas ja selitän miksei ollut kivasti sanottu, äidillä tulee paha mieli kun kuulee tuollaista puhetta. Yleensä lisään myös jonkinsorttisia vertauskuvia käyttäen niissä hänen hyviä kavereitaan, mummia tai itseäni. Poika ymmärtää selkeästi paremmin kun itse pääsee yhdistämään eri tilanteisiin ja ihmisiin omia puheitaan. Esim. Mummi kyllä itkisi jos kuulisi.. Poika alkaa keskustelemaan mukana ja kertoo kuinka paljon mummia pitäisikään lohduttaa ja mitä kaikkea hän tekisi, että mummi olisi taas iloinen. Ei ollut kerran itku kaukana erään mummi-keskustelun aikana, kun poika tosissaan pohti kuinka paljon tollaset hullutuksen voi toisia suututtaa. Jutut alkoi kyllä vähenemään kummasti noiden vertauskuvien jälkeen!
Onneksi nuo jutut yleensä ajan kanssa loppuu, mutta niiden loppumista voi nopeuttaa. Jokaisella lapsella on se jokin juttu mikä täytyy löytää ja yhdistää kuhunkin tilanteeseen. Ja pieni lohdun sana vielä: Yleensä tämän ikäisillä suurin osa jutuista kerrotaan kotiovien sisäpuolella. Ei niitä niin paljoa ulos kuitenkaan kehdata mennä huutelemaan!