Endometrioosi & raskaus

Mulla todettiin endometrioosi v.2006 keväällä ja leikattiin sitten v.2006 kesällä. Raskausyritystä jotain 2 vuotta ennen sitä. Leikkauksen jälkeen laitettiin lähete naistenklinikalle ja jolukuussa v.2006 pääsimme ensi käynnille sinne ja päätimme suoraan mennä ivf-hoitoon, koska mulla kovia kipuja edelleen. Maaliskuussa v.2007 eka hoito alkoi ja tuloksetta, tuoresiirto ja yksi pakaste. Sitten marraskuussa toinen hoito aloitettiin ja tuoresiirto joka nega ja sitten halusin pitää taukoa kevääseen ja huhtikkuussa sitten ilmoittauduin pakastealkionsiirtoon ja siitä sitten raskauduin ja nyt olen viikolla 26 + 1.

Haluan kertoa tarinani, jospa siinä olisi toivoa sinullekin. Syksyllä 2007 aloitettiin lapsettomuustutkimukset, kun vauvaa ei ollut noin 1,5 vuoden yrittämisen jälkeen kuulunut ja munasarjoissa oli ollut kystia, jotka myös vaivasivat. Joulun alla laparoskopiassa varmistui endometrioosi, joka on melko vaikea ja ärhäkkä. Koska miehenkin hedelmällisyydessä todettiin selvä alentuma, kerrottiin meille luomuvauvan mahdollisuudeksi vain muutama prosentti.



Julkisella puolella olisi pitänyt odottaa puoli vuotta, että olisi päässyt edes ensikäynnille lapsettomuushoitoihin (ja siitä vielä puolen vuoden hoitojono!), joten menimme yksityiselle ja samantien alkoi ivf-hoito. Tämä päätös ja asioiden eteneminen oli suuri helpotus: taakka putosi harteilta ja alkoi olla muutakin ajateltavaa kuin suru.



Hoidossa ei päästy "sumutteluvaihetta" (oman hormonitoiminnan alasajo hoitoa varten) pidemmälle, kun tuli ilmi, että olen raskaana! Voi sitä ihmeen ja ilon päivää. Nyt olen raskaana rv 32+6. Raskaus on mennyt tosi hyvin ja olen selvinnyt harvinaisen vähillä vaivoilla, vaikka kuvittelin, että endometrioosi ja leikkauksen tuomat kiinnikkeet toisi pahoja kipuja jne. Olen voinut jopa paremmin kuin "terveet" odottajat.



Minulla siis ilmeisesti leikkaus auttoi endometrioosiin siinä määrin, että luomuraskaus oli kaikista ennusteista huolimatta mahdollinen. Mutta kyllä sillä mielelläkin on näissä(kin) asioissa ilmeisen suuri osuus, kai se on uskottava.



Tsemppiä sinulle!



Jouluihme

Meillä ennen raskautta takana oli kahden vuoden raskauden yritys, johon mahtui keskenmeno 01/07 (jonka yhteydessä endo huomattiin), taudin hoitoyritystä e-pillereillä (jotka eivät vaikuttaneet taudin etenemiseen mitenkään) sekä laparoskopia 09/07 (jonka hyödystä en ole lainkaan varma).



Keskenmenon jälkeen ollessani lääkärissä, lääkäri ihmetteli miten yleensäkään olen tullut raskaaksi koska endometrioomia oli munasarjoissa runsaasti. No, sainpahan ainakin selityksen kivuilleni, joista olin kärsinyt jo kauan. Lopulta lääkäri suositteli minulle leikkausta, mikä ei sitten minun tapauksessani auttanut ainakaan vaivoihini lainkaan. Koska kivut jatkuivat eikä vauvaa kuulunut, hakeuduimme yksityiselle klinikalle tutkimuksiin 01/08. Siellä lääkäri totesi että endo oli uusiutunut entistä ärhäkämmin, eli varsin agressiivinen tauti kyseessä. Toinen munasarja oli kokonaan poissa pelistä, mutta toisesta lääkärin mukaan saattaisi saada terveitä munasoluja. IVF:ään tiemme siis vei.



Teimme hoitosuunnitelman ja odottelimme että seuraavat kuukautiset alkaisivat, mutta mitään ei kuulunutkaan. Tein varovasti raskaustestin, ja voi ihmettä, se näytti plussaa!! Soitin klinikalle eikä siellä oltu uskoa korviaan. Minua varoiteltiin kohdunulkoisesta raskaudesta, mutta onneksi alkio oli kuitenkin löytänyt tiensä kohtuun.



Samana päivänä kun sinä, Ella2008, kirjoitit viestisi, meille syntyi ihana pieni poika :) Joten toivoa tosiaan on! Yllättävän monet endottaret ovat selvinneet ilman hoitoja, mutta toisaalta varmasti yhtä monet ovat joutuneet käymään hoitoja läpi. Hoidoista sen verran, että laparoskopia on kuulemma monilla johtanut raskauden mahdollistumiseen, mutta jos siitä ei ole hyötyä ja joudutaan turvautumaan hedelmöityshoitoihin, IVF on endometrioosin kohdalla suoraan ensimmäinen askel. Inseminaatiosta ei ole hyötyä.



Paljon voimia teille ja onnea endometrioosin kanssa taisteluun! Endo on pirullinen tauti eikä sitä toivoisi kenenkään riesaksi.



t. Liljis

että olin tosi pettynyt yliopistollisen keskussairaalan toimintaan. Minua pyöriteltiin naistentautienpolilla kerrasta toiseen, aina mukana oli pällistelemässä useampi lääkäri (ei siis opiskelijoita vaan konsultoivia lääkäreitä) eikä kukaan kertonut minulle taudista juuri mitään. Tuntui etteivät lääkärit itsekään tienneet mistään mitään ja jouduin itse ottamaan asioista selvää. Hedelmöityshoidoista ei ollut puhettakaan. Ehkäpä syynä oli polin kiire, mutta silti.



Yksityisellä klinikalla asiat olivat paljon selkeämpiä ja lääkäriltä sai hyvän selvityksen tilanteesta sekä erilaisista mahdollisuuksistamme.



t. Liljis