## Tammikuiset torstaihin##
Hellurei!!
Jopas minäkin vihdoin ehdin kirjuuttelemaan kuulumisia. Olen kyllä käynyt pikaisesti lukemassa teidän kuulumisia, mutta en ole ehtinyt (mukamas) itse osallistua. No, tässä on opeteltu uudelleen vauva-arkea ja hyvin on tähän asti pyyhkinyt.
Eilen käytiin tytön kanssa ekaa kertaa lastenneuvolassa. Painoa on neidillä nyt 2900g ja pituutta 49cm eli saman verran kuin isoveljellään syntyessä (vauva siis syntyi 19.1.) eli kasvanut on huimat 300g ja 2,5cm. Tyttö on todella rauhallista sorttia eli pääasiassa nukkuu. Varsinkin aluksi piti herätellä syömään, kun nukkuisi vaan. Nyt heräilee 3-4h välein syömään ja jaksaa jo vähän " seurustellakin" . Vatsavaivoja ei suuremmalti ole vielä ollut. Imetys on lähtenyt sujumaan, mikä on suuri helpotus. Esikoisen kohdalla se ei sujunut alkuunkaan, joten nyt on mukavaa kokea tämäkin.
Isoveli (2v8kk) on ylpeä pikkusiskostaan ja huolehtii siitä, että " minun vauva" tulee kylästä mukaan kotiin. Poika käy silittelemässä siskoaan eikä vielä ole ollut mustasukkainen. Voipi olla, että ensi viikolla muuttuu ääni kellossa, kun mies menee töihin. Mieheni on loistava isä, joka on huolehtinut niin lapsista kuin kodin hoidostakin (mitä nyt oma-aloitteisuutta välillä puuttuu, mutta sehän on tyypillistä miehille). Harmi, että lomat tällä erää loppuvat, mutta onneksi vielä viikko on joskus keväällä. Itse olen voinut hyvin, kun on yöllä saanut nukuttua suht pitkiä pätkiä (3-4h) ja päikkärit olen nukkunut tarvittaessa. Nyt vaan pitäisi alkaa kuntoilla, että saisi tämän ylimääräisen 10kg pois. Huh huh.
Ristiäiset on näillä näkymin 5.3. ja nimi on kutakuinkin päätetty. Ristiäisiä varten varaamme viereisen srk-talon, kun lähisukua kertyy jo noin 30 hlö (!!) eli meidän huusholliin emme mahdu. Kummiasia on vielä vähän vaiheessa, mutta eiköhän se selviä ajoissa.
Herttinen, että tuli laverreltua =) . Nyt pyykin pesuun, kun vauva nukkuu ja isoveli on isänsä kanssa ulkoilemassa. Onnellisia tuhinahetkiä kaikille.
Kommentit (8)
Minäkin nyt ensimmäistä kertaa tälle puolelle kirjoittelen. Ei tosiaan aikaa tahdo löytyä.
Eilisestä pinosta kiitollisena luin teidän muiden kirjoituksia siitä,miten vauvan saa siirrettyäomaan petiin iltaisin, ilman, että herää siirtämiseen. Täytyy kokeilla sitä omaa peittoon käärimistä. Toinen mitä oon ajatellut, niin on kapalo, joka varmaan rauhoittaisi lasta.
Meillä ollaan välillä onnistuttu nukahtamaan omaan sänkyyn n. klo 20-22 välillä ja vauva nukkuu hyvin kunnes herää yösyötölle klo 1-3 välillä. Sit nostan vauvan viereeni ja syötän, ja yleensä nukahdan siihen itsekin ja loppu yö onkin pätkittäistä unta, tisuttelua, kitinää... Eli melko levotonta. Tuohon pitäisi jotain keksiä, mutta kun eimahda mitään kun itse on niin uninen ja väsynyt kun yöllä herää, niin ei tule siirrettyä vauvaa omaan sänkyyn, tai sit vauva herää siirtämiseen. Että näin. Alkaa siis jo vähän väsyttää, kun ei ole kunnon unia saanut pitkään aikaan.
Meillä kävi vielä ikävästi, kun mies jäi 2 kk:n sairaslomalle käsivamman takia, nyt hänellä on käsi kipsissä eikä siis pysty osallistumaan oikein mihinkään kotihommaan, kaikki jää niinkuin minun harteille... Mutta ei mahda mitään, elettävä on sen mukaan mikä on milloinkin tilanne!
Meillä kans vauva on kasvanut hyvin, syntymäpaino oli 3305g ja jo alle viikon päästä oltiin lukemissa 3480g ja parin viikon iässä 3600g. Vauva syö hyvin ja äidin tissit on jatkuvasti kipeenä, välillä joutuu turvautumaan rintakumeihin, mutta heti kun kärsii, niin imetän ilman. On se semmoista sotkua niiden kumien kanssa. Itsekin alan pikkuhiljaa olla toipunut synnytyksestä, välilihaa kun leikattiin n. 20cm ja tuli repeämiä, niin on tuo alapää ollut vähän koetuksella. (itsekullakin varmaan!) Nyt odottelen vaan, että loppuis jo se jälkivuoto ja viimeiset tikit sulaisi pois. Myös oman vatsan toiminnan kanssa on nyt synnytyksen jälkeen ollut koko ajan ongelmia...
T: vikli80 ja poju 18 vrk
Haluatko kertoa vinkeistä, mitä sait imetystuesta oikean imemisotteen löytämiseen? Mulla oolut sama ongelma, olen vaan itse yrittänyt muuttaa vauvan huulien (etenkin alahuulen) asentoa oikeaksi.
No sieltä imetystukipuhelimesta tosiaan sanottiin, että imemisote voi olla väärä, vaikka se ulkoa päin katsottuna näyttäisikin olevan ihan oikea. Vinkit mitä sain sieltä, ovat varmasti monille ihan tuttuja, mutta toivottavasti auttavat, kun niihin ihan ajatuksella keskittyy. Eli vauvan tulisi olla ihan lähellä äidin vartaloa ja nännin tulisi olla vauvan nenän kohdalla (ei suun kohdalla, vaan pikemminkin jopa vauvan silmien tasolla). Sitten tulee odottaa, että vauva hamuaa rintaa ja avaa suunsa aivan ammolleen auki. Eli vähän auki oleva suu ei riitä, vaan suun on oltava aivan auki, että vauva saa kunnon otteen rinnasta ja että nänni menisi mahdollisimman " pitkälle" suuhun, eli tuonne taakse kitalakeen asti. Etuosa kitalaesta on kovaa ja jos nänni jää siihen, niin takuulla sattuu ja siksi nännin pitäisi osua kitalaen takaosaan, joka on pehmeämpi. Mitähän muuta sieltä sanottiin... No, ei nyt tule muuta mieleen, mutta äsken kun imetin ja yritin oikein keskittyä oikean imemisotteen löytämiseen, niin tuntui, että ainakin vähemmän se sattui kuin aiemmin. =) Joten täällä jatketaan treenaamista, kyllä se sieltä vielä löytyy!
Piippa79
Hyvin on täällä lhtenyt vauva-arki käyntiin. Meillä esikoistyttö vasta 1v2kk, joten hiukan pelotti tää tuleva aika. Mutta aika hienosti on lähtenyt kulkemaan, ei isompia ongelmia. Esikoinen ylensä aika kiltti, nyt on kyllä pariin kertaan saanut pieniä raivareita. Ja vauvaa kun imetän niin taitaa tajuta etten pääse perään... Silloin nimittäin alkaa tapahtua. No, onneksi toi mies on isyyslomalla...
Eli meillä imetetään, tosin illalla annan pullosta korviketta, kun iltaisin olisi tissillä tuntikausia. Nukkuukin sitten yöllä paremmin. Yöllä herää pariin kertaan syömään.
Nyt täytyy lähteä katsomaan jokos jompikumpi alkaa heräilemään...
t. taavi ja tyttö 10pvä
Helou!
Meillä kans arki sujuu jo muuten rauhallisesti ja hienosti, mutta nyt ovat parin päivän ajan vatsanväänteet olleet sekä äidin että pojan kiusana. Mulla itselläni meni vatsa ihan kuralle rautatableteista (oli toi hemppa meikäläisellä synnytyksen jälkeen 89, niin että ihan hevoskuurille olis raudansyönnissä pitänyt ruveta), eikä ripuli tunnu hellittävän millään konstilla. Tosi kurja olo, ainakin hetkittäin... Onneks mies on isyyslomalla, niin että mulla on mahdollisuus lepäillä paljon.
Pojalla masua vääntää niin ikään. Äidinmaitoa kun ei pieni saa, niin korvikkeiden hörppiminen tekee ilmavaivoja. Ollaan käytetty ensiapuna Cuplatonia ja pitemmän tähtäimen helpotusta toivotaan Rela-maitohappobakteeritipoista. Jos jollakin on vinkkejä sekä noiden ilmavaivojen että tiheän hikkaamisen ja ajoittaisen pulauttelun helpottamiseen/estämiseen, kiitollisena ottaisimme vastaan niitä.
Torstaiterveisin
SolAngel&Rontti-Aarre 2 vkoa 1 pvä
Kokeilen onneani ja yritän naputtaa muutaman rivin, ennenkuin poika herää. Herää yleensä jos mä aion tehdä jotain hommia..
Nyt nukkuu ennätyspitkää unta, aloitti kahden maissa vaunuissa ulkona, kolmen jälkeen tuotiin sisälle kun kitisi siin kovasti vaunuissa, että ajattelin sen heräävän, mutta ei, vähensin vain vähän kamppeita (nukkuu siltikin nyt väli- ja topphaalarit päällä, vetoketjut auki). Muuten meillä on rytmit suunnileen kaksi tuntia unta sitten syödään tunnin verran tai yli vaipanvaihto syöttöjen välissä tai ennen. Poika on ihan mahdoton pulauttelemaan, pulauttelee usein kesken syönnin suoraan tissille. Ja eikun lisää maitoa olisi vailla. Pyykkiä siis tulee ja hermojakin se koittaa kun aina pitää olla tarkkailemassa milloin se puklaa pällensä tai mun päälle. Onneksi paino on kuitenkin noussut, tämänhetkistä painoa en tiedä mutta kolmen viikon iässä painoa oli tullut lisää n. 700g.
Onkohan mun imetysteknikassa joku vika vai onko poika niin nälkäinen tai jotain, kun usein yöllä ähisee rinnalla ja ei saa kunnon otetta tissi käy suussa mutta päästää pois. Huomenna tai lauantain ajattelimme lähteä koko perhe ensi kertaa ostoksille, mun täytyis saada uusia housuja (ristiäisiin ja arkihousuiksi) olen nimittäin laihtunut noin 10 kg siitä mitä painoin ennen odotusta ja entiset pöksyt roikkuu ikävästi.
Taidan mennä vielä huilimaan kun ei tuo poika vielä ole kutsunut mua hoitamaan.
Mukavia päiviä kaikille tammikuisille vauvoille ja äideille.
T. Univelkainen Unelma ja poika 1kk
Poika (3,5 v) katsoo PikkuKakkosta ja tyttönen (6 vkoa) hymyilee ja viuhtoo sylissä, eli pikapikaa vain vinkki raudasta aiheutuviin vatsaongelmiin. Oletko kokeillut Kreuterblutsaftia? Mulla oli hb 79 synnytyksen jälkeen ja parin veripussillisenkin jälkeen alle 100, kun kotiuduin Kättäriltä. Muutamassa viikossa se nousi tuolla mehulla huimasti: oli neuvolassa 139! Eikä mehu vaikuta mahaan, toisin kuin mulla ainakin kaikki rautatabletit... Sitä saa apteekista ainakin.
Kannattaa myös itse syödä maitohappobakteereita aamuin-illoin. Ja vauvan masua helpottaa, jos jaksat kantaa häntä liinassa masuasi vasten mahdollisimman paljon. Myös masullaan nukuttaminen voi helpottaa, tosin sitä ei suositella ilman valvontaa (eli ei oikein toimi öisin). Monen lapsen äidit ovat lohdutelleet(?), että niitä masukipruja tulee alle 3-kuisille, teki niin tai näin... Samaa mietin itsekin esikoisen kohdalla, vaikka aika vähällä päästiinkin. Mutta ainahan monenlaista voi kokeilla, ei niistä ainakaan haittaa ole :)
Ihanan suloisia vauvahetkiä toivotellen,
MC Koppa (tyttönen otti varaslähdön ja syntyi joulukuun puolella)
Heippa!
Soittelin tuossa äsken imetystukipuhelimeen, kun meillä on sellainen ongelma, että imetys kyllä sujuu, mutta sattuu aivan älyttömän paljon! Mulla on nänninpäät niin arat ja kun vauva ottaa tissin suuhunsa, niin apua! Se kipu on jotain aivan järkyttävää. Pelottaa ihan, että jos se kipu siitä vielä yhtään pahenee, niin en uskalla enää imettää. Olen kuvitellut, että imetysote olisi ok, mutta todennäköisesti se ei sitä ole. Tuo tukihenkilö sanoi, että oikeaa imetysotetta ei voi nähdä kuin vauvan suun sisältä eli se voi olla väärä, vaikka kuinka olisi kaikkien ohjeiden mukaan huulet rullalla ja posket pulleina! Sain muutaman vinkin oikean imemisotteen löytämiseen ja toivottavasti niistä on pikaista apua, sillä on alkanut ihan pelottaa tuo imettäminen, sen verran tuskallista se on.
Muuten meidän vauva-arkeen kuuluu hyvää. Joka päivä oppii jotain uutta ja alkaa tuntua koko ajan varmemmalta, kun keksii kaikkia uusia juttuja. Vauva heräilee syömään 2-4 tunnin välein ja yölläkin olen vauvan saanut nukahtamaan aika hyvin syönnin jälkeen omaan sänkyynsä. Alkuun meilläkin oli ongelmana se, että vauva heräsi saman tien, kun hänet nosti omaan sänkyynsä. Nykyisin teen niin, että annan vauvan nukahtaa kunnolla syliin/meidän sänkyyn ja vasta sitten nostan hänet omaan sänkyynsä. Yleensä toimii hyvin! Ja nyt olen jopa onnistunut muutaman kerran saamaan vauvan nukahtamaan omaan sänkyynsä, kun olen hänet sinne hereillä ollessa laittanut ja sitten tutin ja soittorasian avulla " tyynnytellyt" uneen! Jee näitä onnistumisen hetkiä!
Meilläkin on ristiäiset 5.3. Me pidetään ne miehen vanhempien kotona ja paikalle tulee vain perhe ja kummit, yhteensä noin 15 henkilöä. Nimeä ei olla vielä lyöty lukkoon, mutta todennäköisesti se on se mitä ollaan tässä jo jonkin aikaa mietitty (kun ei parempaakaan olla vielä keksitty).
Neuvolassa käytiin punnituksessa tiistaina, jolloin vauva oli tasan 2-viikkoinen. Paino oli 3800 eli syntymäpainoon oli tullut 500 g lisäystä. Ja tiistaina myös aloitettiin d-vitamiinitipat. Muuten, kuinka hitaasti olette nostaneet tippojen määrää yhdestä tipasta viiteen tippaan? Eli kuinka monena päivänä annatte yhden tipan, sitten kaksi tippa jne.?
Mutta, nyt täytyy mennä! Vauvantuoksuista päivää kaikille!
Piippa79 ja peikkopoika 2 vko+2 vrk