Raskaudesta uteleminen ärsyttää...
Olenko ainoa, jota ärsyttää suunnattomasti, kun porukka kyselee, onko perheenlisäystä suunnitelmissa? Menimme jokin aika sitten naimisiin, ja sen jälkeen joka toinen vastaantulija tuntuu kuumottavan vauvakysymyksillä tai tiirailevan merkitsevästi mun vatsanseutua. Myös mieheltä on kyselty asiasta. Useampi kaverini on nyt raskaana, eikä heistäkään kaikilla alkanut raskaus kovin nopeasti, joten en itsekään oleta, että olisin heti ensimmäisestä yrityksestä raskaana, vaikka yrittäminen onkin tarkoitus aloittaa tässä kevään aikana. Raivostuttaa, kun ihmiset menevät asioiden edelle ja utelevat suoraan tai kierrellen asiasta. Yritän yleensä vain vaihtaa puheenaihetta, mutta se ei aina auta. Miten olette itse tehneet vastaavissa tilanteissa? En ole paljastanut kenellekään meidän suunnitelmia, koska en halua, että kaikki tietävät tasan tarkkaan, missä mennään ja utelevat sitten entistä pahemmin. Mieluiten kertoisin raskaudesta vasta sitten, kun se on oikeasti ajankohtaista.
Lisäksi jännittää se, miten onnistun vähentämään alkoholinkäyttöä yrityksen aikana ilman, että sekin aiheuttaa kamalaa kohua. Haluaisin jättää jo yritysaikana juomista vähemmälle, mutta koska olen aiemmin elänyt ihan normaalia nuoren ihmisen elämää ja ottanut silloin tällöin yhden tai pari, alkavat kaverit ihan varmasti ihmetellä, jos en ota koskaan mitään. Miten te olette tehneet? Tuntuisi kyllä hölmöltä jättää kaikki lääkkeet ja saunasiiderit pois jo yritysaikana, kun tosiasiallisesti voi kuitenkin mennä vaikka vuosikin ennen tärppiä. Hankalaa... Jossakin sanottiin, että jo viikolla 1 eli kuukautisten aikana (kun siis ei oikeasti voi vielä edes olla raskaana, kun ei ovulaatiotakaan ole ollut) pitäisi elää kuin olisi raskaana, mutta entäs jos kivuliaat kuukautiset vaatisivat buranaa? Ehkä vähän saivartelua, mutta tosiaan muistaakseni ainakin vau.fi neuvoo, että silloin jo jätettäisiin kaikki pois kuin raskaana ollessa. Tuntuu hassulta juuri siksi, kun voi olla, että sitten saa pahimmillaan vaikka pari vuotta elää elämää vain "vauvaa odotellen", jos ei heti tärppääkään.
Minua ärsyttää kans utelu mahdollisesta perheenlisäyksestä. En ole edes naimisissa, mutta siitä asti kun veljeni vaimo alkoi odottaa lasta on minulta kysytty jatkuvasti, että koskas teille tulee vauva. Vastaan aina kierrellen ja kaarrellen että ei kai nyt ihan vielä tai en osaa sanoa. Olen seurustellut nykyisen kumppanini kanssa alle vuoden ja siltikin asiaa kysytään jatkuvasti.
Mietin aina miltä tuntuu ihmisestä joka ei voi saada lapsia tai jolle lapsen saaminen on hankalaa, kun samalla jatkuvasti udellaan asiasta. Ei ole varmastikaan helppoa kun paineet kuitenkin kasvavat. Lapsettomuuskin on henkilökohtainen asia, josta ei välttämättä ole helppo puhua, joten varmaan raskasta olla tilanteissa joissa kysytään lapsista koko ajan.