¤¤¤HELMISTEN VIIKONLOPPU PINO!¤¤¤

Vastaan vielä tähän viikonloppupinoon - toivottavasti tulee perille. Kiitos kutsusta Adalmiina - tulisin mielelläni tapaamiseen. Torstaina ei valitettavasti onnistu sillä meillä on silloin maitoaltistus ja pojan täytyy päästä unille sen jälkeen. En ole varma missä Gumböle on, onko teiltä pitkä matka Bembölen kahvilalle? Meiltä kävelee sinne n. puolituntia, asutaan Pihlajarinteessa, joka on Järvenperän ja Bembölen välissä.



Meillä oli hieman takkuinen perjantai ja lauantai, joten kirjoittelu jäi. Sunnuntaina kävin kampaajalla ensi viikonlopun kastejuhlaa silmällä pitäen (viime kerrasta jo yli 4kk..) Meinasin nukahtaa kun kampaaja hieroi päätä. Nyt poitsu taas heräsi, joten palailen.

nippu ja " Aatu" huomenna 5vk

Nippu, sinähän olet minun naapuri, muutettiin 1½ v. sitten pihlajarinteestä vanhankartanoon.

Oli aika ihana viime yö, kun mä vaan nukuin, ja imetin...siis mies haki vauvan mun rinnalle, ja pisti sen takasin nukkumaan ja vaihto vaipat ym. Mun ei tarvinnu ressata mistään! tuommoinen pikkuinen juttu..ja jotenkin niiiin paljon virkeämpi olo! Meillä Linnea kun nukkuu vaunuissa parhaiten, niin en kehtaa sitä nukutta meän viereen, vaan vien sen aina tissittelyn jälkeen takasin vaunuihin..sillain saadaan koko perhe nukuttua parhaiten!

Linnea on nyt reilun viikon ajan syöny vain neljä kertaa yössä..ja se tuntuu huipulta..kun aikaisemmin söi jotain 6kertaa! Ja onneksi ei valvo öisin, vaan nukahtaa heti tissittelyn jälkeen. (tietenki ens yönä valvoo...)

Mies on aamusta asti valmistanu isoa padallista hirveä...nami. kohta päästään syömään. Ihana ku saadaan taas pakkaseen valmista hirvi paistia, niin helppo sieltä otta ja laitta ruuaksi. Ku ei kehtais kovin useesti sitä raa' asta asti valmistaa..kestää 4tuntii.



FASSILOORA: mun mies on 21..eli nuori hänkin! Mutta tätä me haluttiin, ja ei kaduta yhtään. Raskasta, mutta IHANAA! :) niin ja en tunne yhtään itteäni ' teini' äidiksi. Itseasiassa olo on aika luonnollinen...mä oon kans halunnu aika pienestä asti tehä nuorena lapset..ja tää kyllä passaa meille molemmille. Välissä vaan saa aika huonoa kohtelua iän takia..esim,neuvolassa, synnärillä ym. Mut ei anna häiritä!



Juu, jos se tapaaminen sinne selloon järjestyy,niin mekin voidaan Linnean kans raahautua paikalle! Käydään aika usein Leppävaarassa, kun siellä asuu yksi tuttu mamma!



Nyt ruoka pöytä kutsuu!!



Miisa

Eli fassilooralle...me asutaan toisella puolella nurmijärveä. Asutaan Rajamäellä.

Niin ja ootteko aprillannu ketään? miten?

mä en oo vielä MUISTANU, yleensä heti aamusta aprillaan mun miestä, ennen ku se ehtii mua..mut ei kyl sekään muistanu!

En oo jaksanu aikoihin mitään tänne sepustella, vaik joskus ois ehkä jotain sanottavaakin ollu. Nyt aattelin pari riviä laittaa (tai voi tulla paljonkin...) Oon käyny muiden jutut aina lukemassa ja kaikenlaisia galluppeja on ollu, vastaan pariin nyt tässä ulkomuistista.



Eli vaatteista... meillä käytössä 60-62cm vaatteet, pienemmät ei mahdu, koska poitsu oli syntyessään jo 55cm. Öisin käytetään kokopotkaria jossa mielellään 2-suuntanen vetoketju ja päivisin body ja potkarit tai ½-potkarit ja töppöset, lempivaatteita ei oo. Vielä ei olla käyty vieraisilla, mut on niitä " parempia" vaatteita tuolla kaapissa, saas nähdä paljonko niitä pienimpiä kokoja ehtii ees käyttää...



Painosta... Sairaalaan multa jäi noin 7-8kg ja nyt ollaan siinä painossa, josta rupesin odottamaan (kiloja tuli noin 13 raskausaikana) ja nyt toivottavasti lähtee vielä imettämällä lisää, toivoisin, että ainakin 10 lähtis, vaikka ilmeisesti imetysaikana ei saiskaan laihtua paljoa. Syynä kuulemani mukaan se, että pois sulavasta rasvakudoksesta vapautuu raskasmetalleja, mut tiedä häntä.



Meillä on ristiäiset 16.4, eli pääsiäissunnuntaina ja siitä asiasta sitte myöhemmin ehkä lisää. Nimi päätettiin tänä aamuna lopulliseen muotoonsa, mut se julkistetaan vasta ristiäisissä.



Nukkumisesta... Epäsäännöllisen säännöllistä päivää täälläkin. Toissayönä nukuttiin ennätykselliset 7h putkeen ja viime yönä 5,5h, eli yhdellä syötöllä, mut valvotaan sit keskellä yötä usein tuntikin. Nukahdetaan yleensä noin klo 21 ja sit syödään 1-2x/yö, herätään 7-8 aikoihin ylös. Aamupäivisin nukutaan huonosti, kitistään ja syödään, iltapäivällä vedetään semmoset 3-4,5 tunnin unet ja illat tankataan ja torkutaan. Mut nyt noi pari luksus-unista yötä autto sen, ettei mun tartte nukkua päikkäreitä ite. Neiti 3v. nukkuu joskus päikkärit, joskus ei ja sit jos se ei nuku, ei auta munkaan nukkua. Onneks se menee taas ens viikolla päiväkotiin puolipäivähoitoon kolmeks päiväks, hermolepoo...



Meidän neiti 3v ja iskä oli viikon verran sairaina viime/edellisviikoilla ja söivät ab-kuuritkin, kun ei meinannu tauti millään talttua, eli sitkeetä flunssaa, kovaa kuumetta ja hirvittävää yskää... Mä olin terve ja pikkusella oli nuhaa, mut saattoipa toi olla sitä hormoninuhaakin mitä vauvoilla tahtoo olla... Mut nyt siis kaikki kunnossa ja tänään tulee taas vieraita.



Täällä on ollu innokkaita liinailijoita... Meillä oli neidin kans rintareppu, jossa sitä ei kovin vanhaks jaksanu kantaa ja sit mä tein neliöliinan, jossa kannoin selässä vähä isompana. Nyt oon vanha ja raihnanen, enkä ehkä jaksa ruveta sähläämään pitkän liinan kans, mut kysyisin, että onko kellään kokemusta rengasliinoista. Tilasin juuri parit kantoliinarenkaat ja aattelin tehdä ite semmosen, mut kun niitäkin liinoja on topatulla reunalla ja ilman, eli kummin ois parempi? Vai ootteko vaan pitkien liinojen kannattajia???



Nyt ei muista muita galluppeja ja meidän neiti kotiutu mammalta, joten nyt ei enää hetken rauhaa... Poitsu vetää sikeitä vielä toivottavasti pari tuntia, koska tod. näk. sitte alotellaan jo pikkuhiljaa iltakitinät ennenku sammutaan toivottavasti noin klo 21 (ja toivottavasti nukutaan ens yönäkin hyvin...)



Nii ja vielä... mä olen melkein kade teille mammatreffailijoille, täältäpäin ei taida olla mammoja tällä listalla juurikaan. Mut onneks yks tuttu on saanu kans pojan muutama päivä meidän jälkeen ja sen kanssa treffaillaan jossain vaiheessa, mut ois kiva jos ois enempi tuttuja, kyllä se aika pitkäks tässä vielä ehtii käymään... :)



Dentaurus + " Veli Ponteva" 4vk4pv

kirjoitin siihen vanhaan pinoon, joten kopioin sen tekstin nyt tähän sitten....



Aprillipäivää!

Meidän pojalle tulee tänään 2 kk täyteen..kyllä se aika vain kuluu nopeaan!

Poju taas nykäs kunnon unet, on nyt pari viikkoa nukkunut ihan käsittämättömän pitkiä yöunia, tullut isäänsä siinä :) Eli eilen mentiin unille sen normaalin iltatappelun jälkeen 20.00 ja nukuttiin 6.20 saakka. Normaalisti viikolla saatan jo nousta sitten pojan kanssa ylös, mutta nyt sanoin miehelle että mäpäs kokeilen, nukkuisko vielä. Poika nukkuu about 11 h yössä joten ajattelin että ei takuulla onnistu. No, vaihdoin vaipat ja pukkasin ronskisti maitoa, pojalla karmee nälkä pitkien unien jälkeen. Maito menikin kaikki ja pistin pojan vaunuihin. Kitisi, ja ajattelin, että eipä taida nukkua....annoin tutin ja siihen sitten sammuttiin ja nukuttiin melkein 9:ään asti!!!

Äsken sitten menin pojan luo ja siellä se makasi kakkelit pöksyissä (ihanat hajut oli ovella vastassa...) ja hymyili mulle kuin hangon keksi! Toivottavasti tämä tyyli pysyy...alkuvaikeuksien jälkeen olen todella onnellinen tästä rytmistä! Alussa poika valvoi yöt ja nukkui päivällä...sitä oli aika rikki eli osaan olla kiitollinen tästä :)

Olisipa mukavaa kun täältä meiltäkin päin (Kokkola) olisi mammoja... Etelä-Suomesta ja Tre:een suunnalta vaikuttaisi olevan aika paljon ja todella ihanaa kun pääsette oikein nokitusten juttelemaan. Mäkin olen aikalailla pojan kanssa kaksin kun mies on viikolla paljon pois, olisi kiva tapailla muitakin äitejä. No, ma on äiti-vauva -tapaaminen eli jospa sieltä tulisi tuttuja :)

Jees, täällä sataa lunta, taas! Eiköhän kevään pitäis pikkuhiljaa kolkutella ovella jo...hooh...

Rentouttavaa viikonloppua kaikille!!!! Koitamme jaksaa...



Sasuliini ja Eetu 2kk

mulla on rengasliina käytössä,löysin sen kirpparilta ja sainkin edulliseen hintaan(25e).ihan iskemättömän näkönen liina olikin.

reunoissa on semmoset pehmusteet.



Erittäin kätevä, tosi nopee vetästä päälle ja meillä tyttö ainakin viihtyy siinä tuntikausia äitiä lämmittämässä. Tytön päätä ei saa laittaa sinne sisälle missään nimessä tai huuto alkaa,eikä siis pidetä kehtoasennossa vaan pystyssä. Alussa tuntui et painaa olkapäätä,mut ei enää, mä luulen et oli vaan harjoituksen puutetta.

Mä ulkoilutan koiraa ja tyttö keikkuu takin sisällä jamuutenkin käytän liinaa ahkerasti.



Voi olla etten kohta enää halua opetellakkaan kantoliinan sitomista ja kieputtamista.



mulla ei oo paino laskenut kuukauteen yhtää grammaa,vaikka lenkkeilen joka päivä ja olen vähentänyt karkin syöntiä...vituttaa..



kuumetta

mulle ei käy ens to, mulla on jälkitarkastus sillon ja vauvalla myös lääkäri ja sit on koululaisella hammaslääkäri..lääkäriä hela dagen,



et sit joku toinen kerta.

Missä vaiheessa olette jättäneet vauvan yökylään esim. mummolle jos olette lähteneet itse rentoutumaan illaksi??? Mä haluaisin pääsiäisenä käydä vähän ulkona (poika silloin 2,5 kk) ja olen nyt puntaroinut, että veisikö pojan äidille yökylään (asuu 2km päässä) vai jättäiskö koko reissun myöhemmäksi. Olisi tosi ihanaa päästä miehen kanssa vähän ulos, mutta kolkuttaako sitten omatunto... Sanokaas mielipidettänne!



Kiittäen jo etukäteen



Sasuliini ja Eetu 2kk

Hei vaan hei!



Vieläkö mukaan mahtuu yksi pienen pojan helmikuussa saanut äiti? Olen jo odotusaikana kovasti lukenut helmikuisten jutusteluja, mutta nyt vasta sain itseäni niskasta kiinni ja aikaseksi kirjottaa ketjuunne.



Sen verran itsestäni, että Vantaan Kaivokselassa asustellaan ja esikoinen syntyi helmikuun alkupuolella. Vauva-arki on lähtenyt pienten takeltelujen jälkeen käyntiin ja päivät etenee huomaamatta. Kohta tuo poika on jo 2kk vanha! Meille siunaantui melkoisen vaativa poitsu ja tempperamenttia riittää... äitiinsä tullut! Ja oikein sylivauva kerrassaan, muu ei kelpaisi! Vaikka ihanaahan se sylittely on! Masuvaivoista on kärsitty alusta alkaen ja niitä sitten itketään ja ähistään. Nytkin tuo tuolla kopassaan paukuttelee. Ja onhan me jo saatu ensimmäinen antibioottikuurikin korviin... noussut maito runsaiden pulauttelujen johdosto korviin ja siinä ehkä yksi syy itkuihin. Itkuihinkin on jo tottunut, ja kun tietää ettei tätä loputtomiin kestä (toivottavasti!) vaan ajan myötä nekin helpottuu. Eikös sitä sanota että 3-4 kk iässä suolisto ym on jo sen verran kehittynyt, että pahimmat masuvaivat on taakse jäänyttä elämää? Ainakin toivossa on hyvä elää ;) Jutustelua on alkanut tulla melkoisesti ihan viime aikoina ja kovasti tuo jo tutkailee ympäristöään. Nuo hymyt mitä on pojalta irronnut on tainneet olla tahattomia. On vaan niin tyytymätön lähes kaiken aikaa, jotta ei niitä oikein usko tarkoituksenmukaisiksi... mitä lie masuväänteiden aikaansaamia virnistyksiä ;)



Mitä olen teidän ketjuanne lukenut niin taitaapi asustella mammoja tällä suunnalla ihan kiitettävästi... joten täällä yksi innokas vaunuttelija lisää kun sille päälle satutte =) Aika samanlaisiahan nämä päivät alkaa olemaan, joten lenkkeily- ja juttuseura ei ole yhtään pahitteeksi. Kaveripiirissä on onneksi tämä sikiäminen myöskin alkanut, mutta heitäkään ei nyt niin usein näe kun eivät ihan tässä nurkilla asustele. Syksyä odotan kovasti kun saan tuon meidän poitsun tulevan kummitädin seurakseni mammalomalle, hän kun asuu tuossa aivan lähellä. Shoppailemassa on käyty pojan kanssa harkiten, ei ole meinaan ihan yhden tai kaksi kertaa nostanut poju hirveän metakan kesken ostosten teon... ja siihen kun ei auta tissit eikä mikään... eikun maastoon vaan vaunuja lykkimään niin poika saadaan rauhottumaan. Koko ajan pitäisi vispata ja vatkata =/ ... ja mä kun niin vannoin odotusaikana että siihen en sorru... mutta ei auta... jollakin on saatava poika rauhotettua ja mieli levolliseksi.



Tässä nyt esimakua meidän arjesta... kirjuuttelen lisää kun poitsu sen sallii ;)



-Jonttu- & Poju

Onneksi tää lauantai on jo kääntymässä iltaan ja kohta siis ohi!



Meillä oli tänään miehen mummun kasikymppiset, ja mä tyhmä sitten stressasin niitä ihan suotta... Siis miten sekaisin menee pojan rytmi ym. No, sekaisin se meni jo viikolla tai tarkemmin eilen. En tiedä mikä pojalla oli, muttei nukkunut oikein kunnon päikkäreitä ollenkaan, yleensä on tissitellyt ja nukkunut aamupäivän, ja puoliltapäivin ollaan menty ulos, mutta nyt ei menty kun piti lähteä kahden aikaan kauppaan... Poika ei siis nukkunut kuin kahden tunnin unet ennen kauppaan lähtöä (ja nekin pätkissä!) ja sitten kuviteltiin et nukkuu kauppareissulla ja p*skat... Katseli ympärilleen ja naureskeli ihmisille... No, ilta taasen meni tissillä, ja yöunille ryhdyttiin klo 23! Siis poika ei nukkunut koko päivänä kuin yhteensä korkeintaan 3-4h, muttei kyllä huutanutkaan mitenkään enempää kuin tavallisesti... No, yöllä sitten nukuttiin noin 6,5h putkeen ja tissittelyn (+hajuvaippojen vaihto kesti 2h!) Mutta sainpa itsekin nukuttua hyvin... tää päivä on toistanut eilistä ja nukkumissaldona on varmaan yhteensä 5h, tosin nyt nukkuu isänsä sylissä tosi rauhallisena... Saa nähdä miten yö nukutaan...



Mutta siis noista juhlista... Ensiksi appiukon vaimo oli sitä mieltä (TAAS!) että poikamme olisi parempi jos antaisimme hänelle pelkästään pullosta maitoa ja tietenkin mielellään tuttelia, että niin olisi helpompi havaita jos pojallamme olisi allergiaa... Niin no, mulla on se käsitys ollut että äidinmaito on parasta lapselle... Olenko väärässä? Muutenkin " anoppi" oli koko ajan poikamme kimpussa ja hyysäämässä sitä, ja voivotteli kun poika itkee koko ajan, no, kukapa ei huutaisi jos ei saa hetken rauhaa... Ja sitten miehen mummu oli miehelleni sanonut että ke (virallinen syntymäpäivä!) olisi vielä kakkua tarjolla, mieheni oli vain sanonut " katsotaan" . No mummupa mulle tuli sanomaan että mieheni LUPASI että menemme käymään siellä...



Tulipa taas purettua mieltä...



Kommentoimpa minäkin... Mä täytän loppuvuodesta 27, ja mieheni 29. Kesällä tulee kahdeksan vuotta kun ollaan oltu yhdessä, joista viisi naimisissa ja siis tätä lasta tehtiin (kirjaimellisesti) kolme vuotta... Mä olin 12-13 vuotiaana päättänyt että haluan äidiksi nuorena, siis korkeintaa parikymppisenä... Mutta kaikki ei sitten mennytkään niinkuin suunnittelin... Ja haaveeni toteutui siis vasta nyt... Mutta parempi myöhään kuin ei milloinkaan. Ja aivan syötävän suloinenhan tuo meidän poitsu on! En vaihtais mistään hinnasta pois! Mutta nyt sitten aionkin nauttia pojastamme täysin rinnoin... Josta tulikin mieleeni... Eikös joku kysellyt koska kukakin meinaa palata työ-/opiskeluelämään? Mä siis haluisin olla kotona mahdollisimman pitkään, mutta se ei ole mahdollista... mutta jos pystyis oleen kotona pojan kanssa edes siihen yhden vuoden ikään... Tuntuu vaan niin hölmöltä viedä oma lapsi hoitoon, ja lähteä hoitamaan muiden lapsia...



Onpas pääkaupunkiseudulla ahkeria immeisiä... Pitäisköhän täällä Hämeenlinnan seudullakin järkätä jonkinlainen tapaaminen? Yo_Larvanto ja Mann@ olivat ainakin kiinnostuneita, jos oikein muistan... Ja toivottavasti saadaan mukaan myös muita...



Mutta jospas nyt menis nauttimaan miehen ja poitsun seurasta...



Napero ja poika 7vko+1pvä

Meillä on sitten esikoisella suutulehdus. Kova kuume alkoi siis jo tiistaina ja tänään huomasin vasta rakkulat kielessä ja kitalaessa. Olenkin jo miettinyt mikä sitä vaivaa kun ei ole syönyt kunnolla, onneksi nyt kuiteskin juo ihan kiitettävästi. Tänään se on huutanut ja huutanut ja huutanut ja huutanut kun suu on kipeä, eikä pysty syömään kun sattuu. Voi pientä raukkaa. Jäätelö ja pillimehu onneksi kelpaa.



Meillä tyttö käyttää nyt 56-62cm vaatteita. Oli syntyessään 50cm ja kuukauden vanhana 52,5cm joten tuollainen sintti niinkuin mäkin. Kasvaa huomattavasti hitaammin kuin esikoispoika vastaavan ikäisenä mut kuitenkin ihan normaalisti.



Onko teidän vauvoille muodostunut mitään tiettyä päivärytmiä? Kun meillä mistään sellaisesta ei ole tietoakaan. Syödään ja nukutaan silloin kun tyttö haluaa. JA jokainen päivä on erilainen. Ongelmana on se, et likka ei nuku kun korkeintaan puolen tunnin pätkiä päivällä vaikka missä nukuttais. Pitäs kokoajan olla sylissä niin sitte nukkuis... mut kun olis muutakin tekemistä toisinaan. Yöt onneksi menee n. kolmella syötöllä.



Pakko lähteä nyt nukkumaan et jaksaa vielä aamulla nousta, jompikumpi muksuista herää taatusti kun saan silmäni ummistettua.



-sitruuna ja poika 1v8kk. ja pikkutyttö huomenna 6 viikkoa-



hui kun tuo aika rientää..

Tällä kertaa mies. Se ilmeisesti olettaa, että hän voi rankan työviikon jälkeen rentoutua ihan niin kuin ennenkin ja jatkaa omaa elämäänsä. No, kapakoissa juokseminen ja viinan juontihan meillä on lopetettu tykkänään, mutta puolille päiville pitäis silti ton persläven saada nukkua. Jaa-a... Saanko nukkua minäkään??!!! No en! Ja kaipaisin todellakin edes viikonloppuisin koko päiväksi aikuista seuraa, kun viikolla ehdin ehkä kolme tuntia päivässä olla miehen kans yhtä aikaa hereillä ja samassa paikassa. Itse menen nykyisin tosi aikaisin nukkumaan (yleensä yhdeksän tai kymmenen maissa), että jaksan sitten paremmin yösyötöt ja vaipanvaihdot. Sit herään aamulla aikaisin (yleensä kuuden tai seitsemän välillä) uuteen päivään ja aika usein en nuku päikkäreitä vaan touhuilen omiani vauvan nukkuessa. Mies kukkuu edelleen myöhään mitä joutavampien telkkariohjelmien parissa ja sit tietty aamulla väsyttää. Tästä kun puhuttiin ennen muksua, että sitten eletään sen ehdoilla ja sit ei enää paljon telkkaria katsota vaan keskitytään lapseen ja sen tarpeisiin jne... Niinpä.



Okei, eihän tää nyt niin kamala ongelma ole, mutta kun todella kaipaan sitä seuraa ja sitä tunnetta, että tää on yhteinen juttu ja että molemmat osallistuu täpöllä tähän vauvan hoitamiseen. Laittaahan toi äijä meillä kaikki ruuat ja osallistuu melko kiitettävästi kotitöihinkin (tosin kotitöitä pitää aina erikseen pyytää/käskeä tekemään, mutta tekee sitten yleensä melko mielellään), mutta silti tuntuu, että olen yksin tuon lapsen kanssa ja että aina saa tuputtaa sitä hoidettavaksi. :/ Ja viikollakin aamuisin mies jatkaa entistä linjaansa, eli herää, pukee vaatteet päälle ja lähtee töihin. Jos jotain apua omissa aamutoimissaan kaipaa, niin sitä pitää erikseen pyytää ja apua saa, jos äijä a) jaksaa nousta ylös aikaisemmin tai b) jos töissä ei aamusta ole mitään niin hektistä, että voi mennä vähän myöhemminkin.



Nyt kun se kuorsaa tuolla, niin tekis mieli mennä heittämään sangollinen vettä sen niskaan... Ite oon siis valvonu jo puol seiskasta lähtien ja Vimpulan aamutoimien lisäksi olen syönyt jo itsekin aamiaisen, koonnut kuivat pyykit narulta, tyhjentänyt tiskikoneen ja täyttänyt sen uudelleen ja muutenkin siistinyt keittiön ja nyt olen siis täällä kihisemässä kiukusta :)



Eilen oltiin ekaa kertaa anoppilassa kylässä ja hyvin meni. Tällä kertaa anoppikin oli ihan siedettävä, eikä hössöttänyt mitenkään rasittavuuksiin asti. Saatiin siellä syödäksemme (sisäfilepihvejä, nam!) ja sit pääsimme rauhassa kahdestaan saunaan. Aika luksusta!



Vimpula on ollut taas oma herttainen itsensä. Hymyileväinen ja hyväntuulinen. Minä vaan olen edelleen semmoinen p*skiainen, että jos olen väsynyt tai nälkäinen, niin hermo menee Vimpulan väsymysitkuun... No, koko ajan koitetaan opetella lisää tätä vanhemmuutta ja kasvattaa sitä pinnaa entistä pidemmäksi (tai no, aika lyhyt se vielä on...).



Jotkut (heh, taas muistan nimimerkit...) olivat jutelleen iästä / nuorena vanhemmaksi - aiheesta. Minä myös haaveilin tulevani nuorena äidiksi, mutta ei tässä nyt enää mitään teinejä olla tosiaankaan. Eli 26 v tulee tänä vuonna jo mittariin (ja miehellä 28), mutta melko nuorena pidän meitä kuitenkin. Meillä yhteistä taivalta takana 09/99 saakka ja naimisissa 12/03 asti eli yhteiseloakin on jo jonkin aikaa harjoiteltu.



Joo, menis vaikka aikansa kuluksi laittamaan tukkaa, kun se on vielä ihan pystyssä yön jäljiltä ja rupeis sit valmistautumaan Vimpulan seuraavaan heräämiseen, jos sit lähdettäis vaikka vaunulenkille syömisen jälkeen... Saas nähdä herääkö ukko siihen mennessä ja jos ei, niin mukaan en huoli ja odottelemaan en jää! ;)



yksikseen ärhentelee: kirppu

Tultiin just puistosta ja esikoinen syö lounasta. Sen jälkeen mennään kaikki päiväunille, tyttö niitä jo nukkuukin. Mä oon nyt onneksi pari viime yötä nukkunut aika hyvin, kun vaikka tyttö on kyllä noin 3 h välein herännyt syömään, niin mä olen nukahtanut jo kesken imetyksen, eikä tyttökään ole nyt jäänyt öisin hereille. Tänä aamuna olin tosi reipas, kun en jäänytkään nukkumaan, vaan lähdin kirppikselle jo klo 9. Ostin tytölle kassillisen ihania vaatteita ja pojallekin löysin onneksi parit housut. Mulla meni reissuun pari tuntia ja mies oli sillä aikaa lasten kanssa. Mulla ei ollut edes maitoa pakkasessa, vaan piti luottaa siihen, ettei tyttö halua syödä sinä aikana. Tyttö ei onneksi kovin usein halua syödä. Tai siis noin 2-4 h välein syö, mutta harvoin ton alle 2 h välein.



Voi Kirppu, vähän epäreilu tilanne teillä! Me sovittiin ennen esikoisen syntymää, että viikonloppuisin saa toinen nukkua la-aamuna pitkään ja toinen su-aamuna. Meillä mies kuitenkin heräisi ilman lapsiakin jo klo 8 pintaan ja mä voisin nukkua klo 12 saakka, joten meillä viikonloppuaamut on esikoisen syntymästä asti mennyt yleensä niin, että mies nousee lapsen/lasten kanssa ja mä jään nukkumaan. Varsinkin nyt kun noita yösyöttöjä kuitenkin on 3-4 kpl yössä, on mun uni niin katkonaista, että todellakin tarvitsen edes viikonloppuisin pienet lisäunet. Mun mies on kyllä monella muulla tapaa välillä tosi idiootti, mutta ton asian ymmärtää hyvin. Mies on myös aina osallistunut lastenhoitoon ihan 100 % aina töiden jälkeen. Olen siitä kyllä todella iloinen! Nyt kun lapsia on 2, mennään yleensä koko perhe yhdessä puistoon, mutta silloin kun oli vain esikoinen, mies kävi yleensä viikonloppuisin hänen kanssaan kahdestaan puistossa ainakin toisena päivänä ja mä sain syödä kotona aamupalan rauhassa ja lukea Hesaria yms. Samoin iltaisin mies ja poika käyvät aika usein kahdestaan puistossa. Olen myös tosi iloinen siitä, että miehellä ja pojalla on näin ollen todella läheiset välit, kun mies on pojan syntymästä saakka osallistunut tosi paljon pojan hoitoon. Mutta ettei tämä kuulosta liian hyvältä, tiedoksi vaan, että on mun miehessä kyllä paljon tosi ärsyttäviäkin puolia, enkä aina jaksa oikein arvostaa sitä, miten hyvä isä hän lapsilleen on...



Mutta Kirppu, ainakin mun mielestä sä olet ihan yhtälailla ansainnut pitkät aamu-unet, joten nyt vaan yrität miehesi kanssa sopia, että toisena aamuna sinä hoidat vauvan ja miehesi saa nukkua ja toisen aamuna taas päinvastoin. Ja jos pystyt olemaan erossa vauvasta (vauvasi siis syö joskus pulloa tai nukkuu sellaisia päiväunia, ettei sinua tarvitse), niin lähdet vaikka kerran viikossa hetkeksi aikaa pois kotoa, jolloin miehelläsi on päävastuu lapsesta. Joillakin miehillä on vissiin aika vaikea tajuta, että vaikka lapsen äiti olisikin kotona, ei hänen tarvitse aina hoitaa lasta. Mutta jos et ole kotona, on miehen pakko hoitaa vauvaa. Olen kyllä kuullut, että monilla mies alkaa sitten siinä vaiheessa olemaan enemmän lapsen kanssa, kun lapsi vähän kasvaa ja hänen kanssaan voi leikkiä. Mutta kyllä mun mielestä miehen pitää pystyä " seurustelemaan" pienenkin vauvan kanssa ja osallistumaan hoitopuuhiin siinä missä äitikin. Toivottavasti saat puhuttua miehellesi järkeä!



Yöhoidosta vielä. Mä olin esikoisesta ekan kerran yötä erossa, kun poika oli 1 v 1 kk. Sitä ennen kävin kyllä muutaman kerran ulkona niin, että tulin kotiin vasta joskus klo 01-03 aikaan. Silloin mies tai joku hoitaja oli antanut vauvalle pullosta maitoa ja itse olin pumpannut maitoa missä nyt olinkaan. Mä en imetysaikana koskaan juonut paria siideriä enempää (paitsi silloin kun olin koko yön erossa pojasta) ja hyvällä omalla tunnolla pystyin imettämään poikaa heti ravintolareissun tms. jälkeen, koska alkoholia oli veressä niin vähän. Mies sitten aamulla nousi pojan kanssa ja toi pojan mulle tarvittaessa syömään, mutta muuten mä sain nukkua univelkoja pois. Jos oltiin miehen kanssa molemmat illalla/yöllä jossain ja pojalla meillä kotona hoitaja, oli aamu sitten vähän vaikeampi, kun molemmat ois halunnut nukkua. Silloin tehtiin yleensä niin, että mies oli ensin pari tuntia pojan kanssa ja tuli sitten nukkumaan ja mä olin pojan kanssa. En tiedä, olisinko raaskinut olla pojasta yötä erossa aikaisemmin, vaikka en olisi imettänytkään (imetin esikoista 1 v 5 kk, mutta toki " pärjäsi" silloin myös ilman iltatissiä, eikä öisin enää syönyt).



Tämän pikkukakkosen kohdalla luulen, että hän saattaa päästä/joutua yökylään hieman aikaisemmin kuin veljensä aikoinaan. Niin kauan kun hän syö yöllä useita kertoja, en häntä kuitenkaan yöhoitoon haluaisi viedä, koska joutuisin kuitenkin nousta pumppaamaan täysiä rintoja monta kertaa yössä. Enkä muutenkaan vielä raaskisi olla hänestä yötä erossa. Päivällä sen sijaan tyttö on ollut pari kertaa hoidossa (tai siis joku on ollut meillä häntä hoitamassa) ja se ei ole ollut mulle yhtään vaikeaa. En siis ehkä ole tytössä niin kiinni kuin pojassa olin (ja olen vieläkin)... =) Esikoinen on kerran (2-v) ollut hoidossa 2 päivää ja yötä, kun me oltiin miehen kanssa Tallinassa ja ehkä tässä keväällä voisi olla uudestaan pari yötä putkeen hoidossa. Mutta ei yhtään sen enempää, sitten kuolisin jo ikävään!



T:Fassiloora ja tyttö 6 vko + 3 pvä

Mies ja poju nukkuu tuossa vieressä sängyllä, suloista :)



Meillä mies tosiaan viikolla paljon pois töiden vuoksi joten hoidan pojan aikalailla yksin. Viikonloppuisin mies auttaa tosi paljon pojan hoidossa, mä en enää imetä joten syöttökin sitten onnistuu mieheltä. Poika teki tissilakon ennen ristiäisiä eikä yrityksistä huolimatta enää syöny rintaa. Olihan tämä odotettavissa, mutta otti se vähän luonnolle. Mä saan sitten tuusailla omia juttuja sillä aikaa kun mies on pojan kanssa. Yleensä jos poika herää aamulla aikaisin, esim tänään heräs 5.20 kun nukahti eilen niin aikaisin, niin mä nousen ja syötän pojan ja laitan sen uudelleen unille. Jos alkaa nukkumaan niin menen takaisin sänkyyn, jos ei, niin olen sitten pojan kanssa ja annan miehen nukkua. Mieskin kyllä nousee aikaisin ylös eikä edes valita yhtään. Illalla juodaan saunaoluet/siiderit ja mä yleensä menen n.21 maissa nukkuun. Mies tulee tunnin parin päästä perässä. Kyllä se meillä menee ihan vauvan ehdoilla, tosin nyt pääsiäisenä varmaan käydään ulkona ja poika on äidillä yötä. Äidille jo puhuin asiasta ja mummo oli ihan innoissaan....



Niin, mulla sitten kans ikää jo on, 34 täytin tammikuussa. Lapsen olisin toki halunnu vähän aiemmin, mutta halusin saada koulut loppuun ja muutenkin elämän mallilleen. Aviomieheni tapasin 08/99 ja naimisiin mentiin 07/04. En olis parempaa isää lapselle voinut toivoa ja saada :)



Jep, pitää mennä syömään!!!!

Taistellaan :)



Sasuliini ja ukot

Tämä vauva-arki on vienyt niin mukanaan etten ole kerennyt kirjoitella taikka lukea pinoja aikoihin. Aina kun olen yrittänyt konetta lähestyä niin jo tyttö herää. Ja kun meillä ei tuo isä hoida lastaan ollenkaan niin olen sitten kiinni tytössä 24h/vrk. Niin oli miehellä suuret puheet ennen tytön syntymää kuinka tärkeä hän on ja tulee aina ensin... Joopa joo!!! Mutta katsokaas kun mä olen lapsen äiti ja päivät kotona niin miksi hänen pitäisi opetella lasta hoitamaan kun käy töissä!!! Siis voi V***U mä vaan sanon!!!! Muutamat tappelut ollaan asiasta viikkojen aikana käyty ja olen tullut siihen tulokseen että koska tää mun elämä on kuin yksinhuoltajan niin taidan siihen ryhtyä täysipainoisesti. Onneksi ei olla naimisissa ja isyyden tunnustus vielä tekemättä. Voin siis lastenvalvojan luona ilmoittaa että yhteishuoltajuutta ei tule ja olen muutenkin tässä elämääni järjestämässä uudestaan. Jatkakoon toi paskiainen elämää johon on tottunut;työtä,tietokoneella istumista,syömistä ja nukkumista. Ai niin ja kavereiden kanssa kaljaa!!! Saan sitten ulkopuolisilta apuja kun kukaan ei luule/oleta että mies auttaa arjen pyörittämisessä!! Mutta siihen loppui valitusvirsi!!! : )



Tyttö on ihana vaikkakin välillä todella vaativa. Päivät menee hyvin mutta illalla sitten valvotaan 3-6 tuntia kitisten ja tissiä pitäisi saada lutkuttaa koko ajan. Pääsen siis itse rauhottumaan/suihkuun/ sänkyyn noin klo 22-01 välillä,riippuen koska tyttö herää iltapäiväuniltaan. Yöt menee ihan kivasti,syödään 3-6 tunnin välein ja nukahdetaan meilkein heti uudestaan. Just siirsin neidin omaan huoneeseen nukkumaan koska pitää öisin ihme öhinää niin en saa sitten itse nukuttua. Pelkäsin aluksi etten herää kun tyttö herää (olen todella sikeäuninen) mutta hyvin sen itkun kuuli toiseen huoneeseen. Maitoa riittää hyvin mutta olen silti ajatellut kohta imetyksen lopetella. Mä nimittäin vihaan sitä puuhaa,maitoa on aina jokapaikassa ja joudun niiden rintakumien kanssa leikkimään. Imetys ei ole siis luonnollista vaan hyvin työlästä ja hankalaa. Aina täytyy muistaa kumit ottaa mukaan koska useista yrityksistä huolimatta tyttö ei saa otetta paljaasta rinnasta. Terkkari sanoi ettei mun nänni rypisty tarpeeksi tms... Lisäksi hikoilen ihan hirveästi imettäessäni ja toisinaan tuntuu ettei mulla ole muuta elämää kuin leikkiä lehmää!! En siis ymmärrä tätä vallitsevaa imetyksen ihannointia " hyvä äiti imettää lastaan" -mentaliteettia! Hyviä ja terveitä lapsia sitä korvikkeillakin on kasvanut. Läheisyyttä pystyy antamaan muutenkin kuin tissillä!!! Meillä ainakin sylitellään vaikka on syötykin jo. Niinkuin varmaan monessa muussakin perheessä!!! En tietenkään näe imettämisessä mitään pahaa mutta itse en siitä pidä ja koen sen hankalaksi tavaksi syöttää. Jatkan nyt kuitenkin vielä muutaman viikon!



Arki pyörii siis jo ihan kivasti. Välillä on rytmiä päivissä ja sitten se taas katoaa vaihtuen toiseen... Jos ollaan vaan kotona niin rytmi on suht sama mutta pienetkit vierailut jossakin sekoittaa aina.



Tyttö tuntuu heräävän joten nyt on mentävä taas!! Mä olen tytöstäni onnellinen vaikka mies ei tunnu olevan!! Musta on ihana että kaikki näkee mun olevan äiti!! Vaikka koin olevani äiti kuolleelle pojallenikin mutta muut ei tuntuneet asiaa niin ottavan!! Meillä siis tytön kanssa kaikki hyvin vaikkei mua ole aikoihin linjoilla näkynyt!!! : )



Kaikille ihanaa kevättä!!!

Devil ja tyttöni mun 5vkoa ja 4pv

Onpa mukava kuulla sinusta pitkästä aikaa! Harmi, että sinulla on miehesi kanssa sukset ristissä, mutta tee, niin kuin on sinulle ja tytöllesi parasta.

Samoin sen imetyksen suhteen. Lopetat, jos se sinua kovasti vaan ahdistaa. Vaistoaahan se lapsikin, että äiti ei oikein puuhasta perusta ja parempihan se on, että saatte sylitellä sit oikein yltiöherttaisesti pulloruokinnan yhteydessä sekä tietty muulloinkin ;)

Onnea sinulle kovasti omissa ratkaisuissasi! Viis siitä, mitä muut paasaa. Itse tiedät elämäsi ja sinulle parhaiten sopivat jutut.



Meillä on oikeastaan melkein " päinvastainen" tilanne eli meille ei imettämisen ihanuutta tuputeta. Anoppi on useasti vihjaillut, että kuinka sitovaa täysimettäminen minulle on ja jos antaisin pulloruokaa, niin pääsisin itse paremmin omiin menoihini. Itse olen, yllättäin ennakkoasenteistani huolimatta, ihan tykännyt imettää, kun se sujuu niin helposti. Jatkan sitä siis niin kauan, kun se on helppoa ja tuntuu luontevalle. Tosin menen takaisin töihin jo elokuun alussa (tästä töihin menosta oli ollut aikaisemmin puhetta), joten sitä ennen tarvitsee jonkin verran kiinnittää huomiota imetykseen, ettei sit yhdellä kertaa imetys vähene ja äiti häviä pois päiviksi.



vähän paremmalla tuulella: kirppu