Kotiäidin ja työssäkäyvän isän työnjako?

Meillä siivotaan isommat siivoukset tehdään yhdessä eli joka toinen viikonloppu about imuroidaan, luututaan ja pestään vessat. Töiden jälkeen miehen ei tarvii muuta tehdä kuin että silloin tällöin tulee kaupan kautta kotiin ja sitten lasten yöunille pano iltapaloineen ja hammaspesuineen ym. hoidetaan yhdessä puoli kasin - kasin aikaan (minä pistän nuorimman ja vanhimman, mies keskimmäisen). Meillä ei onneksi ole nukuttamishommaa ollenkaan, lapset nukahtaa itsekseen (ollaan opetettu tähän). Eli vanhempien oma aika alkaa yhdeksältä joka ilta. Meillä on kolme pientä lasta, joista kaksi 1- ja 3- vuotiaat vilkkaat pojat (kolmas on eskarilainen), joten en käy päiväsellä heidän kanssaan kaupassa kuin silloin, kun on maito loppu tai muuta akuuttia eli siis lähikaupassa silloin kävästään pikaisesti leikkipuiston jälkeen. Mutta joskus käyn illalla vanhimman lapsen tanssikoulun aikana ruokakaupassa tai jos haen häntä kaveriltaan, tms. Viikonloppuina ei juurikaan käydä kaupassa, kun on kivempaa touhuta muuta (ja ruuhkaakin on enemmän silloin ruokakaupoissa). Minä laitan ruoat pääsääntöisesti, viikonloppuna tehdään kyllä yhdessäkin ruokaa. Ja välillä, monesti perjantaisin, mies tuo töistä tullessaan jotain valmista pizzeriasta, tmv.

Hei! Olisi mukava kuulla, miten eri perheissä jaetaan kotitehtävät silloin, kun toinen on lasten kanssa kotona ja toinen käy töissä. Jos sinä äitinä olet kotona, niin mitä odotat isän tekevän työpäivänsä jälkeen kotona? Kuka teillä käy kaupassa - hoitaako kotonaolija kaupassakäynnin päivällä, vai menettekö illalla tai viikonloppuna yhdessä koko perheen voimin ruokaostoksille? Entä siivous? Ruuanlaitto? Lasten iltatoimet ja nukuttaminen? Tai toisinpäin - jos sinä äitinä käyt töissä, niin mitkä kotityöt kuuluvat työpäivän jälkeen sinulle?

minä siis vielä kotona pari kuukautta ja mies on päivät töissä. Useinmmiten mies käy kaupassa kun pääsee töistä, asumme kolmannessa kerroksessa ilman hissiä, joten minun olisi hieman hankalaa raahata kauppatavarat ja lapsi päivällä sisälle! Minä pesen pyykit, mies hoitaa pääasiassa keittöhommat, eli tiskit ja pullojen pesun. Kerran viikossa teemme yhdessä kunnon siivouksen. mies laittaa tytön iltaisin nukkumaan ja hoitaa muutenkin iltahommat, eli pesut ja puurot. Eli mies osallistuu kotihommiin ihan yhtäläisesti:) eikä tarvitse koskaan mistään kyllä huomauttaakaan, hoitaa ihan oma-aloitteisesti:)

Tää on kyllä aihe josta meillä on väännetty..! Ja varmaan muutamassa muussakin taloudessa. Meillä on nyt kaksi lasta, 2v ja 7kk, minä kotona ja mies töissä. Esikoinen käy (toistaiseksi) hoidossa 2-3 päivänä viikossa muutaman tunnin, noina päivinä minä opiskelen ja pidän huushollia pystyssä.



Kovin tasaisesti eivät työt meillä jakaudu. Minä käyn kaupassa, suunnittelen ja teen ruoat, pesen vessan, siivoan, pyykkään (ihan mielettömästi) ja kaupan päälle vielä nukutan lapset. Mies imuroi kahdesti viikossa ja vie roskat (jos muistan pyytää). Satunnaisesti pyydän häntä auttamaan (esim. ripustamaan pyykit) ja hän tekee jos "ehtii" (eli jaksaa ja muistaa). Toisaalta hän kyllä mielellään osallistuu lasten hoitoon, ja sääntönä onkin ollut ettei minun tarvitse esim. vaihtaa yhtäkään vaippaa hänen kotona ollessaan. Satunnaisesti (= kun olen kovasti nalkuttanut) hän siivoaa, mutta oma-aloitteisesti vain hyvin harvoin.



Aika kauhea kaaos meillä yleensä vallitsee, voi mennä viikkokin ettei kukaan vaan jaksa pedata sänkyjä, enkä edes muista milloin meillä olisi viimeksi pesty lattiat kunnolla. Ehkä jouluna? Jostain vaan täytyy repiä sitä omaakin aikaa, ja olen ihan suosiolla vähentänyt sen siivouksesta. Se tehdään mikä jaksetaan. Periaatteessa olemme kyllä hyvinkin siisteyttä rakastavia, mutta mutta...

Teoriassa olemme myös yhtä mieltä siitä, että kotityöt pitäisi jakaa tasan, mutta käytännössä se on hankalaa. Ei vähiten siitä syystä että olen niin paljon enemmän kotona (sekä sotkemassa että siivoamassa). Mojovia riitoja saadaan kyllä aikaan kun "aina täällä on näin sottaista" ja "säkään et koskaan tee mitään". Jep jep...

Jännityksellä odotan miten sitten käy kun minäkin palaan töihin. Miehen mielestä kotitöiden määrä vähenee kun kukaan ei ole sotkemassa päivisin - itse kuvittelisin että vain kotitöihin käytettävissä oleva aika vähenee... ;)

Meillä kaksi lasta 2,5v ja 4,5v. Minä olen kotona ( syksyyn saakka vielä ). Minä hoidan päivällä lasten ulkoilujen, kerhojen jne. lomassa pakolliset siivoukset ja pyykin pesun. Imuroin vähintään joka toinen päivä, keittiön saa siivota kertaa monta päivässä, leluja saa olla järjestämässä, vaatteita siivoamassa jne. Ruuatkin laitan, yleensä.

Mies kun tulee töistä, niin sitten tasoittuu hommat. Toisinaan mies laittaa päivällisen, varsinkin jos itse syödään eri ruokaa kuin lapset. Minä laitan arki- ja perus ruuat, mies vähänkin eksoottisemmat :) Silloin kun lapset pienempiä, niin minun hoitaessa vauvaa, mies hoiti isomman. Nyt sitten leikkii ja touhuaa paljon lasten kanssa iltaisin. Siivoaa tarvittaessa. Kaupassa käydään arki - iltaisin kaikki yhdessä. Käydään molemmat urheilemassa, joten sovitaan päivät ja vuorot. Minä käyn urheilemassa 4x viikossa iltaisin. Se kumpi on lasten nukkumaan menoaikana kotona, hoitaa iltarutiinit.

Kun sitten viikonloppu koittaa, niin minä menen töihin. Silloin mies hoitaa kotihommat. Näin ollaan menty kohta 2 vuotta. Ruuat tulee tehtyä ja usein mies ennättää siivotakin. Ei ole ollut valittamista!

Meillä ainakin tuo minun töihin paluu ( siis viikonloppuisin ) avasi mieheni silmät. Todellakin ymmärtää ettei kotiäidin päivät ole mitään lepoa, vaan täyttä työtä :)

Elikkäs meillä homma toimii. Toki kaikki neuvola, hammashoitolat yms. jää minun hoidettavaksi. Samoin meidän perheen vaatehuolto. Ikinä ei ole tarvinnut miestä patistella lastenhoitoon, eikä kyllä kodin hoitoonkaan. Minulla onkin ainutlaatuisen ihana mies!!!

Olen ollut nyt kaksi vuotta pojan kanssa kotona ja vielä vuosi olisi tarkoitus olla. Meillä mies herää töihin jo 4 jälkeen aamulla joten viikonloppuisin on mielestäni oikeutettu nukkumaan pidempään. Onneksi poikakin nukkuu yleensä 8.30-9.00 eli aikaisia eivät ole minunkaan aamut :-) Minä hoidan ruuan laiton, pyykin pesun ja normaalin viikkosiivouksen, joskus siivotaan yhdessä. Mies on kyllä parempi raivaamaan ja järjestelemään tavaroita ja hinkkaa yleensä keittiön kaapit kun minäen laiskuuttani jaksa/huomaa tahroja. Mies sitten tekee kaikki omakotitaloasujan työt, pellettikattilan täytön, polttopuut ja nurmikon leikkauksen. Talvella tehdään yhdessä lumityöt. Pojan hoitoon ei hirveästi osallistu, pesee ja syöttää käskystä. Sen kummemmin ei tarvitse onneksi nukuttaa. Hoitaa kyllä jos menen jumppaan tai lenkille. Pojan kanssa käydään nykyisin aika usein päivällä kaupassa kun on auto käytössä. Viikonloppua varten sitten yhdessä. Mies maksaa tällä hetkellä kaikki meidän menot joten mielestäni on ihan OK hoitaa kotia. Mutta katsotaan sitten vuoden päästä uudestaan jos joudun palaamaan kolmivuorotyöhön... Jäävät nyt ensimmäistä kertaa viikonlopuksi kahdestaan kun lähden kaverin polttareihin toiselle paikkakunnalle. Katsotaan miten sujuu...



Rietu ?:|

ei kyllä mene kotihommat täysin tasan tällä hetkellä, mutta eipä ole valittamista. Itse olen päivät kotona 8kk:n ikäisen "aivan liian helppohoitoisen" tyttäremme kanssa. Tyttö nukkui ehkä ekat 6 kk aamuisin 10-11 asti ja sen lisäksi sellaiset 4-6 tunnin päiväunet, joten eipä voi puolustella, ettei ehtisi.... Nyt viimeisen parin kuukauden ajan on herännyt aamuisin "jo" klo 9 ja nukkuu enää "vain" 2-3 tunnin päikkäreitä. Pyykkäyshommista (+silitys) olen aina tykännyt joten ei ole edes käynyt mielessä tarjota niitä miehelle. Tuollainen perussiivoaminen (imurointi, pölyt yyms) tulee hoidettu tuossa päiväsaikaan. Vessojen ja uunin pesu ovat aina kuuluneet miehen hommiin, ei välttämättä itse huomaa, että pitäisi siivota, mutta hoitaa nuo nurisematta kun vihjaan asiasta. Lumityöt ja nurmikonleikkuu ovat myös periaatteessa miehen hommia, mutta satunnaisesti saatan niitä tehdä, jos ei ole muuta puuhaa. Nyt kotona ollessani ruoanlaitto on ollut täysin minun hommiani, näin kesän korvalla tosin mies innostuu taas grillimestariksi, jolloin saan unohtaa ruoanlaittopuuhat. Kaupassakäynti meillä on tapana hoitaa niin että käydään kerran viikossa yhdessä isommilla ostoksilla ja pyritään ostamaan viikon ajaksi kaikki tarpeellinen mikä vaan on mahdollista, leipää ja maitoa yms tulee sitten haettua lisäksi tuosta lähikaupasta kumpi meistä nyt sattuu milloinkin ehtimään kauppaan. Tytön nukuttamisenkin olen pääsääntöisesti hoitanut, vaikkei siinä paljon hoitamista ole, koska tyttö nukahtaa iltaimetyksen jälkeen omaan sänkyynsä, joten tuohon hommaan miehestä ei mitään apua olisikaan, koska ei pysty kuitenkaan hoitamaan tuota imetystä. Mies kyllä töistä tultuaan mielellään seurustelee ja leikkii tytön kanssa hyvinkin paljon, mielestäni se on paljon tärkeämpää kuin se että mies kuluttaisi illat kotitöihin. Lapset kun ovat pieniä niin vähän aikaa, joten en viitsi kovin paljoa varastaa tuota miehen ja tytön yhteistä aikaa. Jokainen elämäntilanne kun tuntuu kestävän vain sen oman aikansa. Joitakin vuosia sitten meilläkin tilanne oli aivan päin vastoin, kun minä opiskelin ja tein töitä, jälkeen päin ajatellen kävin silloin kotona vain syömässä ja nukkumassa, silloin mies hoiti oikeastaan kaikki kotityöt, kun oli sentään illat ja viikonloput kotona, toisin kuin minä. Eikä hänkään silloin valittanut...

Hannnah

Lapset 2v4kk ja 2kk. Minä siis lasten kanssa kotona ja mies töissä. Esikoinen on 3pv viikossa hoidossa ja silloin olen kotona vain pikkukakkosen kanssa, jolloin on mahdollista jopa tehdä kotitöitä. Meillä kun tuo esikoinen on vielä aika seurankipeä, niin ei tytön ollessa kotona juuri töitä tehdä. Vauva onneksi on sen verran helppo, että jopa joidenkin kotitöiden tekeminen onnistuu.



Työnjako on meillä hoidettu vähän tyyliin, että se tekee, joka ehtii ja jaksaa. Lähinnä se menee niin, että minä vastaan kokonaisuudessaan pyykinpesusta ja silittämisestä, jota kyllä riittää... Myös ruuanlaitto on yleensä mun hommaa. Mies sitten yleensä imuroi ja pesee vessat. Kun pitää tehdä hieman tarkempaa siivousta, niin siitä vastaan yleensä minä tai sitten tehdään yhdessä.



Lasten kanssa touhut menevät niin, että mies vastaa esikoisen kylvettämisestä, ruokatouhuista ja nukkumaan laittamisesta (lasta ei tarvitse nukuttaa vaan nukahtaa itse iltasadun ja -laulun jälkeen) ja minä sitten huolehdin pikkukakkosesta.



Onneksi mies haluaa tehdä osansa kotitöistä ja lastenhoidosta vaikka minä kotona olenkin. Jos nimittäin ei tekisi, niin meillä tuskin juuri yhteistä aikaa olisi, kun kotitöiden tekeminen meillä lasten kanssa ei oikein onnistu...



Nekku

Minä olen kotona 3,5kk vauvan kanssa, mies tekee yötyötä ja lisäksi sivuhommana toista työtä iltaisin. Tai siis tuo toinen työ on sen oma pienimuotoinen yritys, voi siis itse määritellä milloin tekee ja miten paljon. Mutta jotain on kuitenkin tehtävä että homma toimii. Kurjaa tavallaan että just nyt miehen on tehtävä kahta työtä kun lapsi on pieni, mutta kun oikeestaan just siksi onkin, että raha riittäisi kun mä olen kotona.



Tämän takia on siis sanomattakin selvää että mä teen kaikki kotityöt viikolla. Paitsi mies käy iltaisin kaupassa aina samalla kun liikkuu kuitenkin kakkostyön takia, niin hoituu matkalla. Mä teen aina listan että mitä tarvii tuoda. 21-06 on siis töissä, 06-13 nukkuu, n.13-18 on yrityksen töissä, jää siis enää pari tuntia vuorokauteen hänellä. Silloin yleensä leikkii vauvan kanssa, katsoo telkkaria jne.. Usein myös hoitaa vauvan iltapuuhat, laittaa nukkumaan. Riippuu vähän onko lapsukainen valmis menemään vielä silloin nukkumaan, usein menee myös vasta sen jälkeen kun mies on jo lähtenyt töihin.



Viikonloppuisin hommat on tasaisemmin, silloin siivotaan aina yhdessä isommin. Ja mies laittaa usein ruokaa (hyvä, koska se on parempi kokki, saadaan välillä hyvääkin ruokaa! Mä laitan aina vaan jotai makaronilaatikkoa tai kinkkukiusausta.) Toki mies viikonloppuisinkin tekee yrityksen hommia, mutta on sillä silti paljon aikaa meillekin. Että viikonloppuisin hommat on aika tasan. Paitsi pyykit pesen aina minä. Sitä en tahdo miehelle luovuttaa, koska pidän siitä, ja mies taas ei mielestäni ole tarpeeksi huolellinen siinä (lähinnä ripustuksessa).

Niin, ja tekeehän mies sitten (viikollakin jos on pakko) kaikki nämä kodin "miesten työt". Eli talvella kolaa pihan, kesällä ajaa nurmikon, kantaa puut uuniin, korjaa auton, vaihtaa renkaat... Ei sillä että mä en osais, mua ei vaan yleensä huvita, ja mies on vahvempi.



Mun mielestä toimii aika hyvin kuitenkin meidän arki. Uskoisin että miehellä on rankempaa kun mulla, mulla on sentään päivällä aikaa puuhastella kaikkea kun vauva nukkuu. Kyllä, jopa laiskottelen. Henkisesti voi kyllä olla että mulla on rankempaa, kun oon aina kiinni kotona ja lapsessa, en oikein pääse minnekään. Miehellä on vaihtelevampaa tää elämä. Ja unta mä saan huomattavasti vähemmän kuin mies, meidän lapsukainen kun ei oo kovin hyväunista sorttia. Ja yöt kun on selvittävä yksin, aamullakin herään jo pojan kanssa usein ennenkuin mies edes tulee kotiin. On mies kyllä sitten joskus töistä tultuaan hereillä aamulla vähän aikaa pojan kanssa jos meillä on ollut vaikea yö, mä saan nukkua hetken.

Tytöt kohta 5v, 3v ja 1v. Arkisin minä hoidan suurelta osin kotityöt tässä päivänmittaan ja viikonloppuisin mies tekee sitten enemmän. Meillä tytöt ovat tosi innokkaita auttamaan kotitöissä, jopa kuopus heiluu pölyhuiskan kanssa kun muutkin puuhaavat ja "viikkaa" pyykkiä. ;)



Arkisin minä siis siivoan, tiskaan (tässä asunnossa ei ole tiskikonetta), laitan ruoan x2 ja pesen pyykit. Kun mies tulee kotiin hän tiskaa päivällisastiat, puuhaa tyttöjen kanssa ja osallistuu iltapesuihin ja iltapaloihin. Minä en tykkää säästää imurointeja yms, enää iltaan, koska minusta on tärkeää, että mies saa töistä tultuaan keskittyä tyttöihin. Tytötkin ovat odottaneet isää kotiin ja olisi aika tylsää jos miehen pitäisi sitten alkaa siivoamaan tms.



Kaupassakäynnin hoidan yleensä minä aamupäivällä. Tytöt tykkäävät kovasti käydä ostoksilla ja auttavat mielellään kaupassa. Itse inhoan ruuhkia kaupassa, joten yritän viimeiseen asti välttää klo 16-17 ja lauantaiaamun kauppareissut. Joskus mieskin käy kaupassa ja joskus käymme porukalla, mutta yleisimmin minä käyn. Ruokalistan suunnittelemme aina kyllä yhdessä.



Viikonloppuisin mies tykkää laittaa ruokaa ja muutenkin tekee kotitöitä silloin enemmän kuin arkena, mutta mitään siivoustalkoita viikonloppuisin emme harrasta.



Kokemusta on myös siitä, että kumpikin on töissä ja silloin kotityöt ovat lomittuneet aika kivasti ts, se tekee, joka huomaa ja ehtii. Koskaan ei ole tarvinnut töistätullessa siivoilla miehen jälkeensä jättämiä sotkuja vaan monesti iltavuorosta (minulla siis vuorotyö) kotiutuessa on ollut iltapala valmiina. Vastavasti itse helpotin miehen ja lasten arkea niin, että iltavuoropäivinä tein ruoan jo aamupäivällä valmiiksi, jotta kun mies kotiutui nälkäisten lasten kanssa ruoka tarvitsi vain lämmittää.

Minä teen niinä päivinä lähes kaikki kotityöt kun mies on töissä eli 5-7 kertaa viikossa. Meillä mies tekee vähintään 12 tunnin työpäiviä, joten en oletakaan,että iltaisin mitään kotihommia tekisikään. No lasten iltapuuhat kylläkin hoidetaan yhdessä, meillä illat menee muutenkin lasten kanssa ollessa, ja yhteistä aikaa on 8-9 jälkeen niin kauan kuin jaksetaan olla hereillä. Usein mennään itsekin nukkumaan jo klo 22.

Käyn päivisin lasten (6kk ja 4v) kanssa kaupassa, mutta usein mies soittaa kotimatkalla pitääkö jotain hakea eli käy myös kaupassa. Jos mies kotona koko päivän (aika harvinaista), niin laittaa myös ruokaa, mutta siivouspuoli ja pyykkihuolto on kyllä minun vastuullani (osittain omasta tahdostani). Tiskeistä huolehdin luonnollisesti minä yleensä, mutta eipä mieskään (onneksi) sekaista keittiötä siedä.

Kokemusta on myös ajalta, kun molemmat olimme töissä, silloinkin taisin minä lyhyempää päivää tekevänä huolehtia enimmät kotityöt, lisäksi lapsen vienti ja haku hoidosta oli minun kontollani. No mies ei ehkä niitä ehtisi tehdäkään, kun minä olen jo ne tehnyt ;)

Minusta tärkeintä on, että mies käyttää töiltä liikenevän vapaa-aikansa lapsiinsa (ja tietty vaimoonsa) eikä kotihommiin. Tosin jos menee esim. autoa pesemään, niin esikoinen on yleensä mukana eli jaksaa tehdä noita kotihommia yms. lapsen kanssa (minä en aina sitä jaksa).



Välillä tuo kotitöiden kasautuminen minun harteilleni rasittaa, mutta toisaalta pidän kotona puuhastelusta, en kuitenkaan osaisi vain ollakaan. No lapset pitävät kyllä äidin muutenkin liikkeellä...

Meillä kotityöt jakautuu tasaisesti, eli minä teen lähes kaiken kotona, mies tekee aina töitä. Heh, että hyvin menee.



Eli meillä on kaksi lasta: 3 kk ja 2,5 v pojat. Olen siis kotona ja mies tekee pitkää päivää yrittäjänä. Ne hetket kun mies on kotona, hän viettää onneksi mielellään esikoisen kanssa, mikä on minusta tosi tärkeää. Nyt kun on kaks lasta, niin mies on yleensä käynyt kaupassa, kun mun on aika hankalaa käydä rattailla kahen lapsen kanssa. Jos viikonloppuna on yhteistä eikaa, niin silloin käydään ehkä koko porukalla "viikko-ostoksilla". Lisäksi, jos mies on iltatoimien aikaan kotona, niin hän laittaa esikoisen nukkumaan. Hän hoitaa myös kukkien kastelun ja vie töihin mennessään roskapusseja roskiin.



Muuten mä hoidan kaiken siis kotona. Välillä on koti enemmän rempallaan, välillä vähän vähemmän. Hyvä puoli tässä on se, että ei tule riitoja kotitöistä, jos siis mies on aina töissä, niin mulla on oma vapaus ja rauha tehdä kaikki niinkuin lystään. Viikonloput on jostain syystä helposti ilmapiiriltään kireämpiä, jos mies on siis kotona. Silloin mies haluais välillä pitää vähän vapaata, ja mua ärsyttää, että silloin(kin) kaikki vastuu kotona tuntuu olevan mulla. Silloin kun mies siis painaa töissä tuo epätasapaino ei niin haittaa..

olipas mukava lukea juuri tästä aiheesta.. Meille on ensimmäinen lapsi tulossa ja jään syksyllä kotiin. Mies on sanonut suoraan, että sitten minä teen kaikki kotityöt, koska täytyyhän aikaa olla, kun saan olla kotona kaikki päivät. Ja koskee myös viikonloppuja.

En tiedä, vähän on alkanut pelottaa, miten sitä jaksaa.. Tosin teenhän minä nytkin töitten jälkeen kaikki kotityöt kaupassakäyntiä myöten. Mutta jääkö sitten aikaa mihinkään omaan juttuihin, pääseekö käymään edes jumpalla kerran viikossa, jos mies on "niin väsynyt" ettei jaksa hoitaa vauvaa parin tunnin ajan.



f 18+0

Toi miehesi näkökanta on minusta hieman lapsellinen. Ainakin jos miehesi tekee säännöllistä päivätyötä, niin kyllä sinun mielestäni pitää ainakin kerran viikossa jumppaan päästä, jos niin haluat. Ei tuo kahdeksan tunnin työpäivä voi niin paljon väsyttää, etteikö jaksaisi lapsen kanssa olla. Mutta voipi olla, että miehesi asenne muuttuu, kunhan vauva ensin tulee maailmaan. Niin ainakin meillä on muuttunut, varsinkin toisen myötä, mieskin tajuaa, että ei tää kotona olo ole ihan olemista vaan, vaan käy ihan työstä.

Muistutapa miestäsi, että olet äitiyslomalla, et siivouslomalla:)

Ja isälle voisi olla tärkeää ja arvokasta olla ihan kahden vauvan kanssa, ilman äidin opastuksia ja neuvoja!



Onnea odotukseen!

Aika omituinen asenne sun miehellä, sori vaan mutta järkytyin! Oot kerta kaikkiaan totuttanut miehesi passaamiseen. Muutitteko kenties yhteen niin, että mies muutti suoraan syntymäkodistaan äidin valmiiden pöytien äärestä vai miten voi muuten olla tuollainen järjestely?! Ehdotan, että tästä lähtien alat hoitaa vain omat hommasi ja jatkossa vain omat ja vauvan asiat. Eli peset vain omat (+vauvan) pyykit, laitat ruokaa vain itsellesi, haet kaupasta tavarat vain itsellesi, siivoat vain omat jälkesi ja tiskaat vain omat astiasi. Muu saa seisoa siinä mihin mieheltäsi jää, kunnes havahtuu siihen, että kaikki kotona asuvat tekevät osansa! Se, miten hommat missäkin taloudessa jaetaan, on tietysti sopimuksesta kiinni mutta se, että teillä molemmat käy työssä ja VAIN sinä teet kotihommia, ei kyllä käy päinsä. Etenkään, kun tässä menee pari kuukautta ja sulla alkaa vauvamaha olla edessä, selkä kipeä, jalat turvoksissa, siinä ei paljoa siivoilla enää! Saati sitten jos tulee vielä aikaista supistelua tms. Jos ei miehellesi työnjako kelpaa, hommatkoon sitten siivoojan!

Meilla on alusta asti ollut niin, etta koskapa mina en yksin kotona sotkekaan niin en yksin siivoakaan! Kaikki osallistuvat, myos lapset!



Pyykkays on yksin mun hommaa omasta halustani.



Toki mina teen nyt enemman kun olen kotona, mutta viikonloppuisin en suostu kotia yksin pyorittamaan kun kerran mieskin on kotona!



-Allu

Isä omistautuu kodille ja lapsille kun ei ole töissä.

Äiti päivät kotona. Viikonloppuna käyn yksin isot ruokaostokset. Iltaisin käyn mieluusti vähän jossain kodin ulkopuolella ( viemässä isointa lasta harrastuksiin, postissa, pienempiä kauppa-asioita toimittamassa tms)

Siivojja käy joka toinen viikko.



Harrastuksia? Niitä ei juuri ole, lenkkeillään jos ennätetään.

Kun vuosi ollaan nyt jo rakennettu. Olin 9kk ensin yksi lasten kanssa toisella paikkakunnalla niin että isiä näkyi vain sunnuntaisin kotosalla joten minä hoidin kaikki kotiin liittyvät jutut. Nyt pääsimme samalle paikkakunnalle mutta rakennushommat jatkuu. Molemmat raataa yhtälailla. Mies töiden jälkeen ja viikonloppuisin raksalla ja minä kotona. En koe että kumpikaan pääsisi helpommalla! Mutta odotan kovasti että talo saatais valmiiksi ja sitten olis enemmän aikaa lapsille(1,5v ja 4v). Nyt tuntuu että lähes kaikki aika menee "pakollisiin" juttuihin. Lasten ulkoilutukseen, kaupassakäyntiin, ruuanlaittoon, pyykkäykseen ja siivoamiseen. Pienemmän nukkuessa päiväunia on pakko tiskata kun konetta ei ole, mutta silloin yritän myös tehdä jotain isomman kanssa kaksin esim. lukea. Liian vähän on mielestäni aikaa lapsille ja lasten juttuihin. Koko ajan sanon "kohta" . Silloin kun mies oli sunnuntait vaan kotosalla, työnjako oli sellainen että hän autteli iltatoimissa, luki iltasadun yms. ja touhusi jotain erityistä isomman kanssa mitä minä en voi tehdä. Esim. kävivät uimahallissa. Minusta ei ole yksin kahden pienen kanssa uimahalliin menijäksi.



Onneksi rakennushomma on sikäli joustavaa että kun mulla oli viime viikolla iltamenoa niin mies jätti siltä illalta raksan väliin. Mutta silloin talo ei edisty joten niitä vapaailtoja ei voi kovin usein pitää että joskus päästäis tästä vuokrakämpästä omaamme.



Kyllä mies auttaa kotitöissä niin että ripustaa joskus pyykit tai tyhjensi tiskikoneen(kun entisessä asunnossamme oli)ja auttoi jos piti tehdä oikein iso siivous. Perusjutut hoidan minä mutta meillä on tällä hetkellä melko matala vaatimustaso. Sänkyjä ei pedata eikä muutenkaan ole kamalan siistiä. 2-3krt viikossa on pakko vetää hiekat pois lattioilta ja pestä vessa ja sellaista yleistä lelujen raivausta on tehtävä päivittäin. Siisteyttä tärkeämpänä pidän sitä että lapsilla on tarjolla kunnon ruokaa ja hampaidenpesusta yms. hygieniasta huolehditaan kunnolla. Kämpän siisteydestä voi tinkiä kun kaikkea ei aina ehdi.



Mielenkiinnolla odottelen että miten kotityömme jakautuvat kun talo on valmis. Miehellä on nyt aikaa käydä lenkillä ja salilla ennen töitä tai iltaisin kun lapset nukkuu, mulla ei sitä aikaa tunnu olevan. Täytyisi vaan ottaa sellaista omaa aikaa! Tosin iltaisin olen niin väsynyt että välillä nukahdan itsekin kun nukutan lapsia, ei minusta taitais olla enää lenkille lähtijäksi.

Mä olen palannut jo takaisin töihin, mutta kerronpa kuitenkin kokemuksiani. Meillä on kaksi tyttöä, 1,5- ja 4,5-vuotiaat. Isä piti esikoisen aikana 3 kk vanhempainvapaata, jolloin sai jonkinlaisen käsityksen siitä, millaista kotivanhemman arki on. Esikoista ei voinut sanoa kovin helppohoitoiseksi.



Meillä periaate on ollut se, että kun töissäkäyvä puoliso tulee töistä, alkaa yhteinen työpäivä, koska onhan se kotonakin oleva vanhempi tehnyt täyden työpäivän (ainakin meilä). Se ei tarkoita sitä, että siltä seisomalta pitäisi tarrata imuriin, muttei myöskään sitä, että työssäkäyvä saisi loppupäivän vapaata kotitöistäkin. Kotiäitinä mä olen pitänyt huolta yleisestä järjestyksestä, pessyt pyykit ja käynyt kaupassa ns. täydennysostoksia tekemässä. Lasten nukuttaminen on jäänyt mulle, mutta kylvetys isälle silloin, kun isä on kotona (2-vuorotyö asettaa omat rajoituksensa). Yhdessä ollaan käyty kaupassa ja tehty isommat siivoukset. Mies tekee mielellään ruokaa ja mä assisteeraan. Tietysti silloin, kun mies on tehnyt ylitöitä, on sitten osallistunut vähemmän muuhun.



Omat menot ovat aika minimissä, mutta teen vapaaehtoistyötä parissa järjestössä. Ei tulisi mieleenikään kysyä mieheltä, pääsenkö johonkin. Lastenhoito tietty pitää järjestää, jos lapsia ei voi ottaa mukaan ja isällä on töitä tai muuta menoa, mutta en mä mieheltäni lupia kysele.

Aikaisintaan tulee siis joskus klo 18 yleensä vasta 19 tai vasta kun lapset on nukkumassa, joten kotityöt jäävät pääsääntöisesti minulle. Lapset on 2v ja 6kk.



Lapset heräävät klo 6-7, jolloin minun tehtäväni on nousta keittämään puuroa ja käyttää koira pisulla vielä kun isäntä vielä pötköttelee.



Kaupassa käydään vuorotellen perusteellisesti niin että kerran viikossa tehdään isot ostokset ja kerran viikossa täydennetään leivät ja maidot.



Minä teen pääsääntöisesti isommat ruoat. Joskus mies kokkaa jotain hyvää tai tuo pikaruokaa. Huolehdin lasten ruokailut täysin.



Jos mies on kotona nukuttamisaikaan niin on mukana nukuttamassa (tosin silloin yleensä menee hulinaksi kun vanhempi poika ei malta nukkua).



Nukuttamisen jälkeen mies tyhjentää tiskit ja toisinaan järjestellään olohuonetta yhdessä.



Minä siis huolehdin perussiivouksesta... pyyhin lattiat kostealla pari kertaa viikossa. Siivoan kissojen vessan ja kylppärin. Huolehdin pyykin ja päivänmittaan tietenkin pidän keittiön suht. siisitinä.



Sänkyjä meillä ei pedata, jos ei tule vieraita ja silitän vain juhlavaatteet.



Minä huolehdin myös pihan siisteyden. Mies leikkaa nurmikon vain ollessaan lomalla.



Meillä siis arkena tuo, että mies tyhjentää tiskit ja hieman järjestelee on ok. sillä tekee niin pitkää päivää. Viikonloppuna saisi kyllä mielestäni auttaa enemmän (Esim. ajaa sen nurmikon tai imuroida). Eihän minullakaan mitään vapaapäiviä ole!

pian 3v kaksoset ja vastasyntynyt. Työnjako menee yleensä niin, että minä siivoan päivisin mitä ehdin ja jaksan. Jos koti on täysi kaaos, ei mies ikinä motka vaan auttaa siivoamaan päivän sotkut. Hän aina myös sanoo, että hän voi siivota sotku keittiöstä, joten harvemmin joudun sitä iltaisin tekemäänkään. Eli imuroin ja pesen lattian nyt harvemmin kun vauva tuli, mies on tehnyt sen viimeiset kuukaudet viikonloppuisin. Minä pyyhin pölyt ja huollan puuhuonekalut. Mies järjestää vaatekaappini kun se on liian sotkuinen, pyynnöstäni. Mies töissä n. 7.30-18-20 ja pari viikkoa kuukaudesta työmatkalla. Mies hoitaa myös nurmikon leikkuun, ja lumitöitä tehdään yhdessä. Minä pesen pyykkiä päivisin ja koska kestovaipat käytössä kaikilla, niin pyykkiä riittää. Meillä ei enää silitetä kuin miehen työpaidat ja senkin olen luovuttanut miehelle takaisin jo kun kaksoset syntyivät. Teen ruuan lähes 99%, mutta mies tekee herkulliset aamiaiset ja antaa iltapalat lapsille ja kun tulee kotiin, saan löhötä sohvalla ja hoitaa vain vauvaa. Käyn myös melkein aina kaupassa päivisin lasten kanssa. Mies käväsee kaupassa ehkä kerran pari parissa viikossa.



Harrastuksia ei ole kummallakaan, aikaa ei vain ole :)



Minusta meillä työnjako menee hyvin, parasta on se, ettei mies ikinä syyllistä minua vaikka ei mahtuisi sotkujen keskelle kotiin. Hän ymmärtää ettei kolmen pienen kanssa ehdi aina nipottamaan, mutta yleensä pyrin lasten nukkumaan mennessä järjestelemään kaikki tavarat paikoilleen, koska sitten aamuun on mukavampi herätä.