Olenko valmis äidiksi vm.81?

meillä meni näin: olin jostain syystä saanut sellaisen käsityksen, että joutuisin joskus tulevaisuudessa suostuttelemaan miestäni hankkimaan kanssani lapsia. itse olen ilmoittanut äidilleni 10 vuotiaana, että mä haluan oman vauvan. eikä se mieli ole oikeastaan muuttunut. talvella 2011-2012 mieheni ilmoitti haluavansa kanssani lapsia. ihan yhtäkkiä, kesken saunareissun, kysyi jätettäiskö ehkäisy pois. minun reaktioni oli aivan jotain muuta kuin olin kuvitellut. en halunnutkaan vielä ryhtyä siihen hommaan. sanoin miehelleni, että odotetaan vielä vähän, on remonttikin kesken. mies suostui, oli itsekin sitä mieltä, että tupa pitää saada ensin kuntoon.

meni muutama kuukausi. mietin asiaa ja sitten sanoin miehelleni, että kyllä mä haluan niitä lapsia nyt. olin vaan yllättynyt kun se ehdotus tuli puskan takaa. lopetin pillereiden syömisen. kolme kuukautta kului, ei tärpännyt ja mieheni ehdotti, että aloittaisin ne pillerit uudelleen. ei sen takia, että olisi tullut toisiin aatoksiin, vaan sen takia, että parisuhteemme alkoi kärsiä. en saanut nukuttua öisin kun mietin juuri noita kysymyksiä joita sinäki luettelit tuossa, meillä oli kamalia riitoja. tai siis minä haastoin riitaa, olin sitä mieltä että kaikki menee päin v:tä jos nyt tulee muksu. kaikesta huolimatta minua harmitti, että mies ehdotti ehkäisyn alottamista uudelleen, en saakaan sitä vauvaa.

no taas meni muutama kuukausi ja kerran saunassa otin puheeksi, että jos söisin kolme liuskaa pillereitä enkä sitten enää hakisi uusia. mies varmisteli olenko tosissani ja vannotti, että ei halua pakottaa minua mihinkään ja voi kyllä odottaa jos minä niin haluan. tammikuussa ne pillerit loppuivat. olen toki miettinyt noita samoja kysymyksiä nytkin, mutta täysin erilaisella mielentilalla. nyt tuntuu, että vaikka vaikeuksia olisikin niin kyllä me onnistutaan ja kaikki sujuu jos vain saamme edes lapsen joskus. nyt siis on neljäs yrityskierto puolessa välissä ja toivottavasti nyt tärppäisi. mä oon niin vauvakuumeinen <3

jos sinua jännittää ja pelottaa paljon jatkakaa ehkäisyä jonkun aikaa. kun olet riittävästi sulatellut asiaa, huomaat kyllä, oletko valmis vai et :) ainakin mulle kävi niin. olen sitä mieltä, että nuo kysymykset kuuluvat siihen päätöksen tekoon, jos ei ajattelisi noita asioita etukäteen, voisi pettyä pahemman kerran sitten kun huomaa, että lapsi vaikuttaa elämään paljon. pitää pelottaa sillai terveellä tavalla, ei liikaa. puhukaa puolisonne kanssa ajatuksistasi. tsemppiä!

hei! meillä on menossa jo yk8,loppumetreillä ja vaan jännitellään että tärppääkö tälläkään kertaa. itse olen aina halunnut lapsia ja vaikka meillä ei raha asiat ole parhaimmalla mallilla,minä työttömänä ja mies opiskelee ensimmäistä vuotta vasta,mutta silti meillä on usko siihen että kaikki järjestyy parhain päin ja rahat vaan pannaan riittämään :) itse myös murehdin alkuunsa sitä että kuinka käy parisuhteen,milloin sitä yhteistä aikaa ja seksiä sitten enää on kun on pieni lapsi elämässä? 

olemme olleet jo melkein 7 vuotta yhdessä,vuoden naimisissa,eiköhän siinä ole jo kuitenkin tullut harrastettua kaikkea yhdessä ja saatu sitä yhteistä laatuaikaa viettää ja toiseksi,tätä lasta on jo odotettu lähes vuosi,joten sen aikana vain halu saada se lapsi on voimistunut niin,etten tiedä mitään muuta mitä yhtä kovasti toivoisin :) kyllähän teilläkin voi vielä ottaa aikaa ennen kuin tulet raskaaksi,ja sinä aikana varmasti ehtii pohtia jos jonkin näköisiä asioita :)

synnyskin jännittää ja ehkä pelottaa,mutta se on vain niin pieni osa sitä ihanuutta jonka sen seurauksena saat,ja jos oikein pelottaa niin kannattaa mennä sitten pelkopolille käymään,luulisi sen hieman hälventävän pelkoa..äläkä kuuntele tai lue mitään kauhukertomuksia synnytyksistä :D jos et ole jo liittynyt niin suosittelen että liityt johonkin vauvakuumeilu ryhmään täällä,sillä on ihana vaihtaa kuulumisia ja kuumeillä yhdessä ja miettiä kaikkia oireita ja paineita,ainakin itsellä se on auttanut aivan mahdottomasti

tsemppiä yritykseen :) !