Pikku kolmonen vai ei
Olen 25 vuotias kahden lapsen äiti. Esikoinen täyttää tammikuussa 2.v ja tyttö on 3kk. Olen tässä viime päivinä ruennut miettimään että sitten kun tyttö on kasvanut taaperoksi niin haluaisinko vielä kolmannen lapsen. Sen tiedän että mies haluaisi mutta ei ole kuulemma pakko. Kaksi lapsostakin on hyvä =)
Tämä kolmannen lapsen "kammo" pohjautuu siihen että kummatkin raskaudet ovat olleet uuvuttavia, ensimmäinen oli enimmäkseen henkisesti raskasta, masennus puhkesi loppu raskaudesta joka kylläkin selätettiin hiukan ennen seuraavaa raskautta. Ja toinen sitten enempi fyysisesti. Ja toisen kohdalla synnytyskin oli hiukan pelottava. Päätyi hätä sektioon. Molemmat lapset ovat olleet toivottuja ja rakastan heitä. Äitinikin sanoi edellisen synnytykseni jälkeen että nyt jalat ristiin. Mutta kaikista koettelemuksista huolimatta pieni kipinä on syttynyt sisällä, että ei se kolmonen paha olisi. Tarkoituksena olisi palata töihin kun äitiysloma loppuu ja olla hiukan taas töissä, kun onhan sitä tullut oltua jo kohta kolmatta vuotta kotona. Jännittää vaan sev että miten kolmannen kanssa menisi sitten odotus ja synnytys. Olisiko se enään fiksua, jos nämä edellisetkin raskaudet ovat olleet koettelemus? Onko kellään ollut samoja mietteitä ja millaisiin päätöksiin olette tulleet omalla kohdalla?
Kommentit (4)
...En ole vielä miehelle kertonut että minkälaisia ajatuksia meikäläisen päässä liikkuu, siltä osin että voisin ehkä halutakkin vielä kolmannen muksun =) mutta katsotaan nyt miten tuon töihin paluun kanssa käy, koska tällä hetkellä asun 100km päässä työpaikastani ja tarkoitus olisi löytää lähempää töitä että ei tarvitsisi ajella 200km päivässä työmatkaa =/
Ja onnea odotukseen...aina on ihanaa kun ihmiset saa vauvoja =)
Kun lapset kasvavat, tilanne usein helpottaa ja jaksaa taas paremmin. Meillä kahdella ekalla ikäeroa vain 1,5 v ja seuraavaan tuli ikäeroa keskimmäisen kanssa 3,5 vuotta. Ja täytyy sanoa, että tästä kolmannesta on osannut jo nauttia. Ekan kanssa opeteltiin vauvajutut, toisen kanssa oli kaksi pientä. Nyt kuopus on 2,5 vuotias ja tämän piti olla ehdottomasti viimeisemmemme. Mutta kun ovat niin ihania, että ehkä se neljäskin saisi tulla. Ja raskaudethan ovat erilaisia.
Täällä myös eräs kolmosesta haaveileva! Olen haaveillu jo kauan ja ehkäisyä ei ole käytössäkään mutta ei ole kuulunt muutakuin kaksi keskenmenoa.
Tunteet on ailahellu laidasta laitaan. Välillä haluan ja välillä en missään nimessä!! Siltikin haluan... Meillä on 6v ja 4v pojat ja tyttö olis vielä ihana. Sitä kun ei valitettavasti voi valita kumpi tulee, tiedän.
Mies on jutussa mukana sopivasti. Se on sanonu että kaks riittää mutta silti saa tulla jos tulee.
Ite oon kans kokenu masennuksen molempien jälkeen. En pahana mutta kuitenkin. Nyt kolmannen kohalla ajattelen että tästä osaisi nauttia ihan eri tavalla mitä aijemmin. Ja vauva-aika on oikeesti niin lyhyt. Sen ymmärtää nyt ku nuorimmainenki on 4v.
Heippa Marzi!
Itse pohdin aivan samoja kysymyksiä nuorimmaisen ollessa vuoden ikäinen, haluaisinko vielä kolmannen lapsen, kuinka jaksaisin jne..
Itselläni ei ollut raskauden jälkeistä masennusta, mutta osaan kuvitella että sulla on ollut rankkaa.
Kuitenkin joitakin kuukausia tätä asiaa mietittyäni vauvakuume voitti ja nyt odotan kolmatta lastani rv 14. Esikoinen on kohta 4v ja poika vajaa 2-vuotias, niin ja itse olen 28-v..
Oot vielä nuori ja sulla on hyvin aikaa, vaikka työelämään palaisitkin hetkeksi, itsekin olin välissä reilut puolivuotta töissä.
Onnea tärkeisiin päätöksiisi!
Muistathan että jokainen raskaus on erilainen.. itse olen ainakin nyt osannut nauttia odotuksesta, kun aiemmissa pelkäsin että meneekö kaikki hyvin!