Tapahtumat

Kun kirjaudut sisään näet tässä ilmoitukset sinua kiinnostavista asioista.

Kirjaudu sisään
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.

En uskalla " hankkia" lapsia.

Vierailija
27.10.2006 |

Opiskelen sosiaalialalle ja kokoajan kuulee ja näkee miten kaikki asiat perheissä on menny pieleen lapsen syntymän jälkeen. Äiti ei jaksa ja kokoajan riitaa ja rahapulaa. Omassa elämässä menee miehen kanssa todella hyvin, mutta silti pelottaa et mitä jos kaikki muuttuu jos saadaan vauva. Kestääkö meidän parisuhde sellaista muutosta. Onko muilla vastaavia ajatuksia tai kokemuksia siitä miten olette jaksaneet?

Kommentit (6)

Vierailija
1/6 |
27.10.2006 |
Näytä aiemmat lainaukset

Osallistuuko mies kotitöihin ja puhallatteko muutenkin yhteen hiileen?



Meillä on aika haasteellinen lapsi (huono nukkuja), mutta hyvin olemme selvinneet nämä vuodet. Epäselvyydet tulee hoidettua heti ja kummatkin vanhemmat yrittävät huomioda toisensa tarpeita niin että kummatkin saavat lepoa ja omaa aikaa.



Vierailija
2/6 |
27.10.2006 |
Näytä aiemmat lainaukset

Elämän ei kuulukaan olla onnellista ja mukavaa. Enimmäkseen se on vain työtä.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
3/6 |
27.10.2006 |
Näytä aiemmat lainaukset

Omasta mielestäni meillä on kaikki asiat kunnossa, pystytään keskustelemaan kaikista asioista, puhalletaan yhteen hiileen, mies auttaa kotihommissa ja muutenkin kotona on rento ja hyvä olla molemmilla. Jotenkin vaan sitä tällä alalla joutuu niin monenlaisten ongelmien ja ihmisten kanssa tekemisiin että väistämättäkin sitä pohtii omaa elämäänsä perhetyön näkökulmasta.

Vierailija
4/6 |
27.10.2006 |
Näytä aiemmat lainaukset

Alallasi kohtaat näitä ongelmia paljon enemmän kuin me muut ihmiset. Joten sinun kannattaa vain yrittää suhteuttaa näkemääsi ja kuulemaasi. Mietiskele vaikkapa aktiivisesti niitä perheitä, joissa kaikki menee mainiosti lasten jälkeenkin. Kysele vaikka täältä kokemuksia - siis nimenomaan niitä positiivisia.



Hyvähän se on asioita etukäteen pohdiskella, mutta ei se keskimäärin niin synkkää kuitenkaan ole.



Terveisin ammattikoulun ope, joka yrittää välillä muistaa, että oikeasti 70 prosenttia lapsista ei ole lukihäiriöisiä. Ammattikoulussa vain tämä joukko on yliedustettuna.

Vierailija
5/6 |
27.10.2006 |
Näytä aiemmat lainaukset


Vrt Saimin kommentteja tässä jokunen aika sitten.

Vierailija
6/6 |
27.10.2006 |
Näytä aiemmat lainaukset

Menin naimisiin jo 22-vuotiaana ja mies sanoi olevansa vaikka heti valmis isäksi. Minä en uskaltanut vielä, vaikka täytin 30-vuotta. Mutta pillerit vain " piti" jättää pois, koska jossain vaiheessa sitä pitää vain yrittää.

Varauduin pahimpaan ja luotin, että elämä kantaa. Parisuhde oli muuten kunnossa, omat vanhemmat apuna, koulutus hankkituna, miehellä varma työpaikka - eihän materiaalisesti ole mitään syytä olla hankkimatta lapsia.

Loppuen lopuksi elämä on riskipeliä. Jos et niitä lapsia hanki, niin et tiedä, mistä voit jäädä paitsi. Uskallatko ottaa sen riskin?