Sisko nälvii, haukkuu, syyllistää..

Sama! Oman siskoni kanssa välit huonot. Sit se ei välillä kuukausiin pidä yhteyttä ja sit se tulee takas niinku ei koskaan mitään ois tapahtunutkaan. En jaksa enää, meinasin että jätän huomiotta jos vielä laittaa fbssä viestiä. Oon todella kyllästynyt siihen että se on niin mulkku. Mä en ymmärrä miksi meidän välit on näin surkeat, mikä mussa sitä oikein hiertää. Joskus kännissä se avautui olevansa kateellinen, mutta siitäkin on useita vuosia enkä nyt oikein tiiä. Mistä se ois kateellinen, onhan sillä omakin elämä eikä se oo sen kummallisempi kuin munkaan?

Ironista on, että äiti halusi meistä leikkikavereita hitusen vajaan 2 vuoden ikäerolla. :D

[quote author="Vierailija" time="22.08.2015 klo 00:00"]Sama! Oman siskoni kanssa välit huonot. Sit se ei välillä kuukausiin pidä yhteyttä ja sit se tulee takas niinku ei koskaan mitään ois tapahtunutkaan. En jaksa enää, meinasin että jätän huomiotta jos vielä laittaa fbssä viestiä. Oon todella kyllästynyt siihen että se on niin mulkku. Mä en ymmärrä miksi meidän välit on näin surkeat, mikä mussa sitä oikein hiertää. Joskus kännissä se avautui olevansa kateellinen, mutta siitäkin on useita vuosia enkä nyt oikein tiiä. Mistä se ois kateellinen, onhan sillä omakin elämä eikä se oo sen kummallisempi kuin munkaan?

Ironista on, että äiti halusi meistä leikkikavereita hitusen vajaan 2 vuoden ikäerolla. :D
[/quote] Mä oon jättänyt jo aikoja sitten huomiotta fbssä. Eikö ollekkin hyväksi käytetty olo!! En voinut pitää omaa sisarta fbssä kaverina sain niin paljon ilman syytä fudaa koko ajan siltä. Anteeksi ei pyydä ikinä mitä ehtii käytökseltään solvata, ja myös ottaa yhteyttä normaalisti sen jälkeen kun on ollut törkeä, tuntuu lähinnä kidutukselta!! Mitä siellä on kaikkea sattunut???Mut on haukuttu, jopa käsiksi käyty, manipuloitu, ja edelleen tulee puheluita niin kuin mitään ei ois tapahtunut.Veemäistä.

Sillä on paha tapa purkaa oma stressinsä olemalla vittupää mulle, siis ilkeilemällä ihan tyhmistä asioista. Se haukkuu mua meidän yhteisille kavereille (joita ei ole kyllä montaa) ja keksii älyttömiä juttuja, pummaa rahaa ja suuttuu silmittömästi jos en anna, manipuloi tai yrittää eli on mielinkielin ja kun selviää mitä se haluaa enkä suostu niin on helvetti irti. Mm. kutsui häihinsä ja kun tultiin niin dissasi mua ja mun lasta kaikkien vieraiden kuullen...Sillain miksi kutsui jos ei halunnut meitä? Tuntuu yrittävän saada mua tilanteisiin mitkä on mulle jotenkin epämiellyttäviä ja saa mut olemaan "huonossa valossa", tosin musta tuo häähomma kyllä kääntyi lähinnä sitä itseään vastaan.

Mä en jaksaisi tällaista teinimäistä pelailua vaan tiekkö keskittyä omaan elämääni ja olla vaikka etäisen kohteliaissa väleissä. 

[quote author="Vierailija" time="22.08.2015 klo 00:48"]

Sillä on paha tapa purkaa oma stressinsä olemalla vittupää mulle, siis ilkeilemällä ihan tyhmistä asioista. Se haukkuu mua meidän yhteisille kavereille (joita ei ole kyllä montaa) ja keksii älyttömiä juttuja, pummaa rahaa ja suuttuu silmittömästi jos en anna, manipuloi tai yrittää eli on mielinkielin ja kun selviää mitä se haluaa enkä suostu niin on helvetti irti. Mm. kutsui häihinsä ja kun tultiin niin dissasi mua ja mun lasta kaikkien vieraiden kuullen...Sillain miksi kutsui jos ei halunnut meitä? Tuntuu yrittävän saada mua tilanteisiin mitkä on mulle jotenkin epämiellyttäviä ja saa mut olemaan "huonossa valossa", tosin musta tuo häähomma kyllä kääntyi lähinnä sitä itseään vastaan.

Mä en jaksaisi tällaista teinimäistä pelailua vaan tiekkö keskittyä omaan elämääni ja olla vaikka etäisen kohteliaissa väleissä. 

[/quote]

Ja sit mä kuitenkin aina meen lopulta siihen "no, onhan se kuitenkin sisko" ja "vielä tän kerran".

Ratkaisin tämän ongelman siskoni kanssa varsin yksikertaisesti - karsin kaiken yhteydenpidon välillämme ihan minimiin. Nykyään olemme enää tekemisissä vain pakollisissa sukujuhlien kaltaisissa tilaisuuksissa.

Yritin vuosikausia luoda meille aidosti läheistä sisarussuhdetta, soittelin, laitoin viestiä, vierailin ja kyselin kuulumisia. Sisko ei juuri koskaan tehnyt tällaisia aloitteita, harvoin edes vastasi puhumattakaan siitä, että olisi osoittanut minkäänlaista mielenkiintoa elämääni kohtaan. Toisaalta jaksoi aina arvostella ja vähätellä kaikkia niitä asioita, joita oli minusta joltain kolmannelta osapuolelta kuullut.

Lopulta onneksi viisastuin ja tajusin, ettei valta-asetelmiltaan ja perustuksiltaan täysin vinksahtanutta ihmissuhdetta ole järkeä ylläpitää, etenkään kun toinen osapuoli on suoraan sanoen välinpitämätön asian suhteen.

Minulla on samaa kokemusta. Siskoni oli jo lapsena hyökkäävä ja päällekäyvä. Ainoa ero tässä nykyään on että hän osaa vain piilottaa tuota asennetta ja olla vain agressiivisempi. Vuosi vuodelta hänen asenteensa on uskottavampi ja aina ajan mittaan hän jostain keksii noita agression purkauksia aivan turhaan päälleni sillä tavoin että ei siihen ole enää mitään vastamista. Tiedän syitä mistä tuo agressio tulee. Jotenkin se on sen syyn takia myös agressiivinen mutta minä en kanna vihaa tai katkeruutta vaikka nuo agression syypäät sitä hakevat koska heillä on agressio halussa minun kyseenalaisella tavalla.

Ikäero voi olla syynä siskojen erilaisuuteen. Minun siskoni on minua 15v nuorempi. Meillä ei juurikaan kohtaa ajatusmaailma. Vanhempana siskona yritän säännöllisesti olla yhteyksissä, mutta hän keksii aina syitä, ettei voi olla tekemisissä. Hän määrittelee, koska haluaa olla tekemisissä.

Vanha viestiketju mutta kommentoin silti. Itse olen tuossa tilanteessa ollut koko ikäni, olen nuorin sisaruksista. Syytä en ole tähän päivään vielä heidän käytökselleen keksinyt. Tänään saamaani viestin perusteella aloin pohtimaan mahdollista neurologista /tai psyykkistä vaivaa jolla on varmasti jokin diagnoosi. Mutta minkä niminen? Äitimme kuoli juuri ja hautajaiset ovat pian. Viestiin kaikille uudelleen siunaus paikan, koska olin virheellisesti aiemmassa viestissä käsiohjelmaan laittanut kirkkon ja siunaus on kappelissa. Paluu viesti minulle oli vanhemmalta sisarelta "sattuuhan sitä maailmannavalekin kun olet niin itseäsi täynnä oleva ihminen ym. solvauksia" Oma viestini ei ollut provosoiva ja myönsin oman virheeni. Saman tasoisia viestejä tulee jatkuvasti molemmilta sisarelta oli asiani heille mikä tahansa. Käyttäytymisensä on ollut lapsuudesta asti samaa tasoa heillä. Tästä syystä en ole vuosiin pitänyt heihin mitään yhteyttä ellei ole ollut pakko. Nyt sitten syytetään etten pidä heitä minään???? Mielestäni minulla on oikeus valita ystäväni ja "sisareni" koska en halua olla ihmisten lähellä jotka aiheuttavat minulle pahaa-oloa tai tekevät minut samanlaiseksi ikäviksi ihmisiksi kuin ovat itse. Mutta jos heille olisi diagnoosi ehkä voisi jotenkin ymmärtää.

Vierailija kirjoitti:

Oonko ainut tässä lajissa, oon 30 pintaan. Oma sisareni ei kommunikoi kanssani muulla tavalla kuin lähinnä latistamalla ja haukkumalla, mistä tämä johtuu? Eikö tässä iässä jo pitäis olla vähän selvät sävelet jo mitä elämä on ja miten muita ihmisiä kohdellaan. Ei mee jakeluun, että missä mättää? Huonot sisarussuhteet omaavat, miten olette ratkoneet pulman? Sisko on rakas, mutta oon jo niin kyllästyny tähän,omia ystävyyssuhteita on mennyt katki tämän siskon toimesta. Mitä tekisitte, puhe ei auta, ei kuuntele ja yleensä puhuu päälle ja tuntuu tietävän kaiken...kokemusta????????

Mulla on ollut tapana poistaa tuollaiset ihmiset elämästäni. Ei siskon kanssa tartte olla kohteliaisuudesta tekemisissä. Jos se ois vaan kaveri sulle niin oisit jo lakannut pitämästä yhteyttä. Sukulaisuus ei ole mikään lupalappu sinun lyttäämiseen. Käske sen suksia kuuseen.

Hei!  Ymmärrän pahan olosi.  Minäkin olen nuorin sisar ja kokenut kaiken tuon.    Minuakin  on syytetty syyttä ja peitottu säälimättä ja mielivaltaisesti.  Kun tuollainen yliajo tulee sisarelta, se koskee!  Se on väärin. Nyt vaatimaton kommenttini:

 Minun  ystäväni ovat tarjonneet  selitettä:  Sisareni on minulle kateellinen. Miksi?  Minulla on parempi sosiaalinen asema,  kaunis koti,  olen oppiarvoltani paljon ylempänä häntä.   Aviopuolisoni oli  todennäköisesti pahin kateuden syy  -  ja hänen ilkkumansa "seurapiirit"! ... Mutta onko minun syyni, jos hän ei ole ajoissa  tähdännyt "korkeammalle". Opiskellut!  - -   En ole suinkaan "leuhkinut" enkä itseäni alleviivannut - niin kuin hän on tulkinnut ja väittää.  -  Sanoisin: On oikeus itsepuolustukseen. Mutta se ei hyödytä mitään.  -  Älä vastaa mihinkään. Koeta pysytellä kaukana. Hän ei tule ottamaan koskaan  vastaan minkäänlaista palautetta, koska kuvittelee olevansa ainoa oikeassa oleva ja kaikkeen hyvään oikeutettu.  Mutta tämä on ollut ja on vieläkin - raskasta.  Niin olen kaiken kokenut.  Toivon parasta!

Tätä näyttää tekevän muidenkin siskot. Järkyttävää ja sairasta.

Tuttu tarina sisarus suhteista, minua neljävuotta sisareni on aina tykännyt nälviä minua ja joskus jopa sanonut että hän on kateellinen vaikea ymmärtää toki minä olen paljon menossa ja sitä hän alituiseen ihmettelee ja haluaa tarkkaan tietää kaiken ja joskus jopa toivoi että minua kohtaisi jokin epäonni hän on hyvin negatiivinen ja sitä ollut lapsuudesta saakka, positiivisia asioita hän ei juuri löydä mistään, myrkyttää lapsensa ym läheisten ilmapiirin, jos sanot hänelle hän raivostuu eikä puhu viikkoihin .

T 569apa hänet.

Huomaan että haen joistakin ihmisistä isosiskon korviketta. Ahdistun, kun hoksasin alistuvani taas samaan pas.kaan kohteluun. Nyt jo tunnistan kaavan ja hivittaudun eroon näistä energiasyöpöistä, ilonpilaajista. siskooni en pidä enää yhteyttä.

Minulla haukkuu eniten veljet, etenkin nyt äidin kuoltua. En mennyt edes hautajaisiin ja mietin minäkö olin syyllinen äidin kuolemaan. Tosin äiti kuoli sydänkohtaukseen ja en ollut edes paikalla. Olin sitä ennen käynyt aina kylässä ja auttanut esim kaupassa ja muutenkin. Välillä mietin onko minulla edes oikeutta olla olemassa ja ilmeisesti sisarukset toivoisivat että minä en olisi koskaan syntynyt. No minkä voin sille että synnyin,ei ole kysytty haluanko tänne maailmaan. Nyt vain yritän elää jotenkin. Kaikki täältä lähtee aikanaan siihen ainakin voin luottaa menee jonkin laulun sanat.

Ap tuskin on enää linjoilla, mutta aihe itsessään on ikuinen.

Mulla on (oli) isosisko, ikäero viisi vuotta. Syntymästäni asti siskoni vihasi ja karsasti mua. Hän olisi halunnut olla ainoa lapsi, eikä koskaan lakannut nyrpistämästä mulle nenäänsä. Nykyään varmaan mentäisi jonnekin psykologille tämmösen tilanteen kanssa, ja hyvä niin.

Muu perhe säesti kohtelemalla mua ikuisesti vauvana. Kun kasvoin isommaksi ja aloin selvästi erillistyä omaksi persoonakseni, systerin kyräilyyn sekoittui kateutta kaikesta mahdollisesta. Emme koskaan olleet kavereita. Surin sitä, kun katsoin ystävieni iloisia sisarusparvia, jotka pitivät toistensa puolta. Mutta mä en kelvannut.

Aikuisena yritin vielä kerran. Silloin meille kehittyi jonkinlaiset välit. Ikävä kyllä systeriä kiinnosti seurani vain silloin kun se hyötyi musta jotenkin. Yksipuolista.

En jaksa tän enempää selittää. Mutta lopulta tilanne eteni siihen pisteeseen että katkaisin välit kokonaan. Lopullisesti. En ole katunut, olen helpottunut. En tiedä onko hän elossa vai ei. Tiedän tehneeni kaiken mahdollisen, sietäneeni aivan liikaa. Kadun vain sitä, että annoin talloa itseäni liian pitkään. 

Suosittelen myrkyllisistä ihmissuhteista irrottautumista ajoissa oman hyvinvoinnin takia.