Voitteko olla varmoja, että ette koskaan eroa?
Kommentit (36)
No mikään ei ole varmaa elämässä. En osaa kuvitella, että eroaisimme joskus, mutta mikään ei ole mahdotonta.
Jos mieheni ei tuosta muutu huonommaksi tai petä niin olen hänen kanssaan kunnes kuolema meidät erottaa. Vuosia ollaan jo oltu yhdessä ja rakastan häntä joka päivä enemmän. Joskus hänelle tokaisenkin leikilläni että älä ryssi tätä meidän ihanaa elämää. Yritän olla hänelle hyvä vaimo ja antaa kaiken mitä hän tarvitsee koska niin hän myös tekee minulle.
En voi olla varma. En näillä näkymin halua erota, mutta mistäpä sen tietää, jos jotain liitossani muuttuu niin paljon, ettei liiton jatkuminen ole mahdollista.
En.
Olen aika varma että jätän vaimoni, kun nuorin lapsi täyttää 18 ja saa lukion käytyä. Ei tuota vaihdevuotista perseelle ammuttua hirviötä kukaan kestä.
t.mies
En ole varma, mutta minulla on vakaumus, että avioliitto on koko elämän kestävä. En voi tietää, mitä mullistavaa ja yllättävää elämä tuo eteen, mutta nyt ei ole näköpiirissä mitään sellaista, miksi voisin edes kuvitella eroavani. Uskon, että valtaosa vaikeuksista on sellaisia, että niiden yli voi päästä. Kannatan mieluummin asumuseroa kuin avioeroa, jos erota pitää. Erokin voi olla vain tilapäinen.
[quote author="Vierailija" time="21.08.2015 klo 20:21"]
En.
Olen aika varma että jätän vaimoni, kun nuorin lapsi täyttää 18 ja saa lukion käytyä. Ei tuota vaihdevuotista perseelle ammuttua hirviötä kukaan kestä.
t.mies
[/quote]
olet varmaan sinäkin aika cool tyyppi...
En. Ollaan oltu yhdessä pian 20 vuotta enkä tahdo pitää miestä itsestäänselvyytenä. Tai meidän parisuhdetta.
Tähän saakka ollaan oltu melko toimiva tiimi pariskuntana ja ollaan selvitty muutamat rankat vaiheet. En todellakaan ole päättänyt että tämän ihmisen kanssa olen vaikka miten huonosti menisi, kyllä pitää olla joku tolkku mitä sietää ja mihin suhteessa päädytään. Eikä sellaisia asioita kukaan voi tietää parikymppisenä minkälainen on 40- vuotiaana ja mitä asioita arvostaa tai mitä juttuja tahtoo toisen kanssa tehdä.
Tai jos mies kyllästyisi minun kanssa olemiseen niin mitä sitten tehdä? Pitäisikö vaan jatkaa yhdessä rakkaudettomassa suhteessa? Entä jos löytää uuden ihmisen? Toisenlaisen tavan olla?
Minusta parisuhteen pointti on vapaus. Ja se että tahtoo uudestaan ja uudestaan löytää arjen jonkun kanssa. Sitä se sitoutuminen on, oma halu ja yhteinen juttu kuin se että tekee yhden päätöksen joka muuttuu taakaksi.
En taas tänään ole varma. Alkaa kyrpiä toi miehen juominen.
Varmaan tuo mahdollisuus on vain silloin, jos toinen on suorastaan kuolinvuoteella (jos silloinkaan), koska eihän se ero ole aina itsestä kiinni. Oli mitä vakaumuksia hyvänsä, niin meillä ihmisillä on vapaa tahto, joka on usein horjutettavissa. Mullakin ok vakaumus et tässä pysyttäis, mutta...
Voin. En eroa missään olosuhteissa. Se ei ole mahdollista.
Emme tietenkään. Olemme viihtyneet 20 v. yhdessä, mutta mitään takeita ei ole. En kuitenkaan näe eroa ainakaan ihan hahmotettavissa olevassa tulevaisuudessa enkä pelkää sitä. En edes ajattele sitä. :)
Siitä olettamuksesta lähdetään, ettei erota.
Tässä maailmassa mikään muu ei ole varmaa, paitsi kuoleminen ja verojen maksu. Joten enpä voi olla varma asiasta. Hyvin epätodennäköistä se kuitenkin on :-)
[quote author="Vierailija" time="21.08.2015 klo 20:37"]
Voin. En eroa missään olosuhteissa. Se ei ole mahdollista.
[/quote]
Entäs jos se toinen eroaa susta? Silloin olet eronnut.
[quote author="Vierailija" time="21.08.2015 klo 19:47"]Olen ollut mieheni kanssa lähes 20 vuotta ja edessä oleva aika saattaa olla alle vuoden. Eroa olen miettinyt vuosia, pari viimeistä vuotta lähes koko ajan. Elämä on hyvin vaihtelevaa, enemmän on huonoa kuin hyvää, mutta sitä viimeistä niittiä ei ole vielä tullut vaikka hyvin hyvin lähellä olemme olleet usein. Oikeastaan ihan odotan eroa ja sen mukana tuomaa uudenlaista vapautta, rauhaa ja riidattomuutta. Juuri nyt kuitenkin olemme taas väleissä ja yrittäneet jutella ajatuksistamme rakentavasti. Seksi sujuu riidoista huolimatta hyvin.
[/quote]
Tämä voisi olla minun kynästäni.
Sitä hyvääkin on. Lasten vuoksi sitä haluaisi katsoa viimeisenkin kortin.
[quote author="Vierailija" time="21.08.2015 klo 20:21"]En.
Olen aika varma että jätän vaimoni, kun nuorin lapsi täyttää 18 ja saa lukion käytyä. Ei tuota vaihdevuotista perseelle ammuttua hirviötä kukaan kestä.
t.mies
[/quote]
J?
Voin. En ole parisuhteessa enkä koskaan tule olemaankaan.
En todellakaan. Lapset on parasta mitä on tästä syntynyt mutta kaikki on parisuhteellisesti mennyt perseelleen. Ei mitäön yhteisiä lastenkasvatuslinjoja. Inhoan viikknloppuja kun sotkee kaiken toimivan ja vain haukkuu minun toimintaa. Olen jo ääneen todennut että eikö tää lopu koskaan..
Olen ollut mieheni kanssa lähes 20 vuotta ja edessä oleva aika saattaa olla alle vuoden. Eroa olen miettinyt vuosia, pari viimeistä vuotta lähes koko ajan. Elämä on hyvin vaihtelevaa, enemmän on huonoa kuin hyvää, mutta sitä viimeistä niittiä ei ole vielä tullut vaikka hyvin hyvin lähellä olemme olleet usein. Oikeastaan ihan odotan eroa ja sen mukana tuomaa uudenlaista vapautta, rauhaa ja riidattomuutta. Juuri nyt kuitenkin olemme taas väleissä ja yrittäneet jutella ajatuksistamme rakentavasti. Seksi sujuu riidoista huolimatta hyvin.