Voiko tyylitajua kehittää vai onko synnynnäistä?

On synnynnäistä, mutta voi sitä kehittääkin. Esim. pukeutumisen suhteen kannattaa aloittaa pukeutumisneuvojasta, joka huomioi juuri sinun ruumiinrakenteen, juuri sinulle sopivat värit jne. Sisustuksen suhteen kannattaa myös käyttää ammattilaisen apua ja lukea alan kirjallisuutta.

Unohda kaikki suomalaiset "muotiblogit" ja pintamuoti ylipäätään. Lakkaa käyttämässä kertakäyttövaatteita ja tekokuituja, suosi kestäviä materiaaleja ja ajattomia malleja. Ota mallia tyyli-ikoneista esim. Jackie Onassis, Armi Ratia, ja kuninkaalliset. Onnea matkallesi!

Kai siihen voi kouluttautua jonkun verran.

Mä olin nuorena rento farkkutyttö eikä vaatteet tai tyylit kiinnostaneet. Olin kuitenkin kiinnostunut taiteesta ja äiti, joka oli tyylistään tarkka, kasvatti mua ainakin huomaamaan asioita. Hän saattoi lyhennyttää  mekon helmaa 3 sentillä koska "se vaan näyttää paremmalta niin". Hän halusi myös asuun sopivat kengät, joten jos kaupasta ei löytynyt sopivaa sävyä, hän kävi värjäyttämässä vaaleat kengät. Eli mulla oli kova kouluttaja :D

Nyt aikuisena osaan tosi helposti valita yhteensopivat värit, materiaalit ja tyylit ja vartalolle sopivat mallit. Olen kuitenkin rento pukeutuja edelleen itse, joten en liikaa pingota vaatteitteni kanssa, mutta osaan heti jostain ihmisestä sanoa mikä meni pieleen ja mikä olisi parempi! Olen natural-born stylisti, hehhee.

[quote author="Vierailija" time="20.08.2015 klo 14:06"]

Kai siihen voi kouluttautua jonkun verran.

Mä olin nuorena rento farkkutyttö eikä vaatteet tai tyylit kiinnostaneet. Olin kuitenkin kiinnostunut taiteesta ja äiti, joka oli tyylistään tarkka, kasvatti mua ainakin huomaamaan asioita. Hän saattoi lyhennyttää  mekon helmaa 3 sentillä koska "se vaan näyttää paremmalta niin". Hän halusi myös asuun sopivat kengät, joten jos kaupasta ei löytynyt sopivaa sävyä, hän kävi värjäyttämässä vaaleat kengät. Eli mulla oli kova kouluttaja :D

Nyt aikuisena osaan tosi helposti valita yhteensopivat värit, materiaalit ja tyylit ja vartalolle sopivat mallit. Olen kuitenkin rento pukeutuja edelleen itse, joten en liikaa pingota vaatteitteni kanssa, mutta osaan heti jostain ihmisestä sanoa mikä meni pieleen ja mikä olisi parempi! Olen natural-born stylisti, hehhee.

[/quote]

Voi kun oma äitinikin olisi ollut samanlainen. Minut puettiin anttilan ja seppälän vaatteisiin. Tuntuu että olen liian myöhässä jo tyttäreni tyylitajun kehittämisessä. Mistä aloittaisi? Pukeutumisneuvojatkin on ihan hakuammuntaa että löytää hyvän. Joka osaa suositella myös oikeanlaisia vaatteita. En nyt ihan huonommasta päästä ole tyylitajun kanssa mutta kehitettävää on paljon tyylitaituriksi.

ap

Näkemällä oppii. Eli lainaamalla muotiin ja sisustukseen liittyviä kirjoja kirjastosta, lukemalla muotilehtiä, käymällä sisustusmessuilla, lukemall blogeja ja katsomalla sisustusohjelmia. Sisustamiseen on myös kursseja joilla voi oppia. Oma tyyli kehittyy sitten kun näkee mitä on tarjolla, kokeilemalla paljon ja olemalla kriittinen realisti.

Toki hyvälaatuiset materiaalit yms. auttaa tyylikkyydessä, mutta minusta olennaisinta on osata valita omalle kropalle sopivat vaatteet. Juuri tuollaista silmää täytyy olla, että minulle sopii parhaiten tämän pituinen hame, vaikka vähän lyhyempi tai pidempi olisi muotia. Kaikilla ei ole tällaista silmää lainkaan ja en tiedä, voiko sitä opetella. Kaikkien silmään esim. liian lyhyet housut ei näytä lainkaan pahalta, itselläni taas tökkiii heti, jos lahje ei laskeudu kengän kanssa oikein. Toki, jos on hoikka ja hyväkroppainen, vaihtoehtoja on enemmän ja tyylikkyys on helpompaa kuin pahasti ylipainoisella. Mutta oikein valituilla vaatteilla joku voi olla ihan tyylikäs Seppälänkin vaatteissa. Halpa trikoomekko voi olla ihan kivakin, kun se on oikein valittu ja sopii kantajalleen ja puhutaan sellaisesti tilaisuudesta, johon se sopii.

Totta kai tyylitajua voi kehittää. Lue ja katsele lehtiä, blogeja, kirjoja. Kiertele kaupoissa, kokeile, yhdistele.

[quote author="Vierailija" time="20.08.2015 klo 14:12"]

[quote author="Vierailija" time="20.08.2015 klo 14:06"]

Kai siihen voi kouluttautua jonkun verran.

Mä olin nuorena rento farkkutyttö eikä vaatteet tai tyylit kiinnostaneet. Olin kuitenkin kiinnostunut taiteesta ja äiti, joka oli tyylistään tarkka, kasvatti mua ainakin huomaamaan asioita. Hän saattoi lyhennyttää  mekon helmaa 3 sentillä koska "se vaan näyttää paremmalta niin". Hän halusi myös asuun sopivat kengät, joten jos kaupasta ei löytynyt sopivaa sävyä, hän kävi värjäyttämässä vaaleat kengät. Eli mulla oli kova kouluttaja :D

Nyt aikuisena osaan tosi helposti valita yhteensopivat värit, materiaalit ja tyylit ja vartalolle sopivat mallit. Olen kuitenkin rento pukeutuja edelleen itse, joten en liikaa pingota vaatteitteni kanssa, mutta osaan heti jostain ihmisestä sanoa mikä meni pieleen ja mikä olisi parempi! Olen natural-born stylisti, hehhee.

[/quote]

Voi kun oma äitinikin olisi ollut samanlainen. Minut puettiin anttilan ja seppälän vaatteisiin. Tuntuu että olen liian myöhässä jo tyttäreni tyylitajun kehittämisessä. Mistä aloittaisi? Pukeutumisneuvojatkin on ihan hakuammuntaa että löytää hyvän. Joka osaa suositella myös oikeanlaisia vaatteita. En nyt ihan huonommasta päästä ole tyylitajun kanssa mutta kehitettävää on paljon tyylitaituriksi.

ap

[/quote]

Ei Anttilassa ja Seppälässä ole mitään vikaa, pitää vain osata valita. Minullakin äiti koulutti jo heti 13-vuotiaasta. Keväisin tilasimme Seppälän kuvastosta trendiväriset asukokonaisuudet minulle, jota pidin koko kesän ja olin aina tyylikäs. Asut oli mietitty siten, että ne saattoi yhdistellä monella eri tavalla. Aikuisena noudatan itse samaa menetelmää. Käyn ostoksilla harvoin, lähinnä alennusmyynneissä ja kun tulee kauden uudet tuulet. Mutta silloin ostan useita vaatteita, ehkä huivin, kengät, laukun, siten että kaikki sopivat toisiinsa. Anttilassa ja Seppälässä tähän menee n. 150 e, ehkä kolme kertaa vuodessa. Tietysti hankin ne myös niin, että kaikki vanhat sopivat niihin myös. Tyylini on klassinen, värit musta-valkoinen-fuksia-mariini.

Se on eräänlaista sivistystä jota toki voi kehittää ja opiskella. Toisille se on helpompaa toisille vaikeampaa (kuten miltei kaikki muutkin asiat) ja voi olla, että jonkun tyylistä ei siltikään muut tykkää.

Minulla on liian kallis maku. Tykkäisin kaikesta kauniista ja myös kalliista. Halvat materiaalit inhottaa. Silti ei ole varaa ostaa kallista. Haluaisin myös oppia hyvän yhdistelemisen taidon.

ap

[quote author="Vierailija" time="20.08.2015 klo 14:58"]

Minulla on liian kallis maku. Tykkäisin kaikesta kauniista ja myös kalliista. Halvat materiaalit inhottaa. Silti ei ole varaa ostaa kallista. Haluaisin myös oppia hyvän yhdistelemisen taidon.

ap

[/quote]

Noinhan se vähän tuppaa olemaan, että ei meillä on sen enempään varaa kuin ennenkään. Paitsi kertakäyttöiseen rihkamaan. Mitä tulee esim. huonekaluihin. Jos ei halpatuotantoa olisi kodit olisivat yhtä niukasti sisustettuja kuin 60-70 -luvuilla. Koska ei ole rahaa.

Tietysti sitä voi kehittää. Onhan alalla koulutuksiakin. Ainakin amiksessa, yksi kaveri haki sinne. 

Itse olen tyylitajuton lukiolaistyttö, farkut (omistan neljät) ja valkoinen kauluspaita (omistan 10 samanlaista) joka päivä koulussa. En ole osannut surra asiaa,  ei vaatteilla minulle ole muuta funktiota kun lämmittää ja peittää kroppa.

Kallis maku ja huono tyylitaju ovat usein se huonoin yhdistelmä. Tyylikäs ei ole aina kallista! Eräs ystäväni on 50-luvun muodin ihailija (en tarkoita sitä fiftari-rokkityyliä vaan klassista 50-luvun tyyliä), ja hän hankkii suurimman osan vaatteistaan kirpputoreilta. Hän tietää täsmälleen, mitä etsiä, mikä pukee häntä, mikä materiaali on vintagea ja mikä uustuotantoa mutta jäljittelee 50-lukua ja niin edelleen. Lisäksi hän on hyvä ompelemaan ja muokkaa vaatteitaan itselleen sopivaksi. Hän ja hänen miehensä eivät todellakaan tienaa paljon mutta hänellä on todellakin hyvin kehittynyt silmä, ja hän osaa valita kirpparilta juuri ne sopivat vaatteet ja osaa myös yhdistellä vaikkapa jonkin halpavaateketjun puseron johonkin vintagehameeseen ja oikeantyyppiseen huiviin, niin että asu on aina todella mietitty. Vielä 90-luvulla hänkin seurasi enempi vähempi pintamuotia. 

Kun ostaa laadukkaita materiaaleja ja klassisia malleja ja perusvärejä, voi samoja vaatteita käyttää aika pitkään. Musta kotelomekko, perusjakku, laadukas neuletakki, suorat housut ja nahkaiset kävelykengät pienellä korolla toimii aina. Ne ei ole huipputrendikkäitä, mutta ei ne mene pois muodista täysin koskaan. Trendikkyyttä ja värejä voi sitten tuoda huiveilla, t-paidoilla, koruilla jne.

Uskon, että tyylitaju on jonkun verran synnynnäistä, mutta sitä voi myös kehittää!

Oma tyylitajuni on kehittynyt huomattavasti viimeisen 15 vuoden aikana ja nyt kolmikymppisenä löydän itseni yhä harvemmin pukeutumasta itselleni sopimattomiin vaateyhdistelmiin. 

Muistan, että lukioikäisenä ihailin useiden kavereideni tyylejä enkä osannut analysoida miten joku kaveri pystyi näyttämään tietyssä lookissa niin hyvältä. Tuntui, että jos itse yritin jotain samantapaista niin se ei näyttänyt alkuunkaan niin hyvältä. Muistan, että olisin halunnut näyttää tyylikkäältä, mutta lopulta osasin pukeutua vain mahdollisimman ihon myötäisiin vaatteisiin ja lapata päälle ison kasan asusteita, koruja ja meikkiä, koska en keksinyt muutakaan tapaa yrittää näyttää hyvältä. Ja sehän ei tietenkään näyttänyt hyvältä vaan usein vain mauttomalta. 

Tyylitajuni onkin kehittynyt paljon vuosien varrella kokeilujen, tyylimokien ja erilaisten oivallusten kautta.

Oleellista tyylitajuni kehittymisen kannalta on ollut mm. oman värisilmäni kehittyminen ja sen ymmärtäminen, mitkä sävyt sopivat omaan hiusten/ihon sävyyn. Itsetuntemus on parantunut ja ymmärrän mitä tarvitsen vaatteelta (sen täytyy olla esim. tarpeeksi rento, että viihdyn siinä) ja olen löytänyt omat ulkonäöllisesti parhaat puoleni ja osaan korostaa niitä. Esimerkiksi, minulla on pitkät hoikat sääret ja pienet rinnat = pukeudun usein mustiin pillifarkkuihin/sukkahousuihin enkä käytä paitoja joissa on syvä v-aukko. 

Värisilmän kehittyminen on auttanut myös sopivan hiusvärin ja meikkisävyjen löytämisessä. 

Kannattaakin yrittää löytää ne omat parhaat puolet ja korostaa niitä.

Tyylitaju kehittyy myös havainnoimalla erilaisia pukeutumis/sisustustyylejä. Ala vaikka keräämään pinterestissä mielestäsi tyylikkäitä kuvia moodboardiin ja pikkuhiljaa huomaat, että sinulle alkaa tarkentumaan se mistä pidät?

Suomessa ei tarvitse pukeutua, housut saa olla minkä värinen vaan kunhan ne ovat harmaata, verkkarit ovat myös hyvä, jos persvako näkyy. 

Tänään onkin "nosta ikivanhoja aloituksia ylös"- päivä.

Monesko sellainen ketju jo tänään?

Kun katsoo katukuvaa niin harvassa ovat ne joita on siunattu tyylitajulla. Löysiä T-paitoja hameen kanssa, jalassa rumat lenkkarit, jumppatrikoot ja topit, kukallinen mekko ja jalassa jotkut birkenstockit, olalla marimekon kangaskassi tai selässä reppu. 

 

Tyylitajuttomat harvoin ymmärtävät olevansa tyylitajuttomia ja hakeutuvat hoitoon huonosti. Etenkin miehet sanovat tyyöittömyydestään, etteivät välitä, vaikka oikeasti on kyse ymmärtämättömyydestä.

Voi kehittää!

"Luontainen" lahjakkuus tyylikkyyteen johtuu lähinnä siitä, että on jo hyvin pienestä kiinnittänyt huomiota muotoihin ja väreihin ja siten vanhemmiten tullut miettineeksi asiaa jo satoja tunteja verrattuna heihin joita asia ei ole aiemmin kiinnostanut.

Youtube on täynnä videoita, mitkä auttavat sinua etsimään itselle sopivat värisävyt ja vartalotyyppiä pukevat vaatemallit. Jos tuntuu että itseä on hankala analysoida, voi käydä ulkopuolisella värianalyysissä ja pukeutumisneuvonnassa.

Lopulta kun on selvittänyt objektiiviset estetiikan kriteerit, on aika iskeä päälle omat mieltymykset. Sinun ei ole pakko käyttää kaikkia sinulle sopivia värejä, materiaaleja tai malleja vaan saat itse päättää onko oma tyylisi enemmän vaikka klassisen naisellinen vai sporttisen rento.

Viime vuosina mielestäni markkinoilla on ollut paljon "sukupuolettomia" vaatteita eli toisin sanoen muodottomia säkkivaatteita, jotka eivät ainakaan omaa silmää miellytä. Olen myös harteikas ja 90% viime aikojen muotivaatteista korostavat hartiaseutua - en ole voinut niitäkään ostaa. Monet vaatteet ovat myös räikeän värisiä, pikimustia tai vitivalkoisia. Itse olen sävyiltäni perinteisen suomalainen eli vaalea vähäisin kontrastieroin, joita ei pue liian suurikontrastiset vaatteet vaan murretut ja harmahtavat sävyt.