Helkkarin PMS!
Taas on se aika kuusta, kun koko maailma synkkenee muutamaksi päiväksi tai jopa viikoksi. Kaikki asiat vituttaa ihan armottomasti. Asiat, jotka yleensä sivuutan olankohautuksella, tai joita en ajattele ollenkaan. Kaikki on taas yhtäkkiä ihan päin peetä. Miksei PMS:ään ole keksitty lääkettä?!
Kohtalotovereita?
Kommentit (17)
Päänsärky tosiaan unohtui. Kyllä on kivaa olla nainen! Eilen olin jo avioeroamassa miehestäni kun hän oli ärsyttävä kusipää. Vai kumpikohan sittenkin oli..?
ap
Itselle pahinta on nykyisin unettomuus ja huonolaatuinen uni :( Viime aikoina on parina yönä ennen kuukautisia mennyt koko yö valvoessa, koska ei vain nukuta. Useimmiten nukahdan joko klo 3, tai sitten nukahdan tavalliseen aikaan ja herään aikaisin aamyöstä kuten tänään klo 4. Sanomattakin selvää, että vaikuttaa arkeen aikalailla.
Täälä kans yks PimhtelevaMasentunutSäkki ja tämän kestää vain sillä, että tietää (vaikka ei siltä tunnu) että menee ohi.
[quote author="Vierailija" time="19.08.2015 klo 12:46"]
Oletko kokeillut magnesiumia jo?
[/quote]
Ei auta
Liikunta tietysti saattaisi auttaa pahimpaan raivoon, jos pääsisi vaikkapa lenkille päästämään pahimpia höyryjä. Mutta perkele kun oli eilen vanhempainiltaa, lasten harrastuksia, eikä se hiton mieskään ole ikinä kotona niin, että lenkille pääsisi. Kunpa ne menkat pian alkaisi, että olo taas helpottaisi!
ap
Mulla just meneillään ja pahinta on ruokahaluttomuus! Ei oo oikein nälkä, mutta pistää mahasta, ku on nii tyhjä. Mikään ei uppoa ja sitte, ku vielä ahistaa nii vietävästi. Toivottavasti menee kaikilla nopeesti ohi. ;-(
Kyllä! Vihaan ja melkein pelkäänkin niitä päiviä. Ihan kaikki maailmassa vituttaa, ja tuntuu turhalta. Fiilis heittelee vihaisuuden ja masennuksen välillä, ja pimahtelen ihan pienestä eteenkin lapsille, ja se taas harmittaa. Liikunta auttaa vähän. Toivon että voisin kömpiä yksin piiloon johonkin sohvan allle noiksi päiviksi.
Prepare to Meet Satan! Kyllä, tuttua on. Masentaa, itkettää, kaikki on huonosti ja väärin, olen lihava, ruma, tyhmä, kaikki vihaa mua, sattuu joka paikkaan, maailmanloppu ja ero tulee, räjähdän kaikesta ja kaikelle, olen maailman epäonnistunein maho lehmä.. Tämä on oikein viehättävä tapa saada tietää jo muutenkin niin iloinen asia, että en edelleenkään ole raskaana. Vittu tätä touhua. Mutta siitä se taas lähtee paranemaan, kunnes tulee seuraava.. Ihanaa olla nainen.
Just kuule mietin ihan samaa! Turvottaa ja naamakin kukkii. Ikääkin lähemmäs neljääkymmentä, ja tuntuu että tulee vasn aiemmin nämäkin oireet koko ajan. Eniten vituttaa kaikki.
[quote author="Vierailija" time="19.08.2015 klo 12:08"]Taas on se aika kuusta, kun koko maailma synkkenee muutamaksi päiväksi tai jopa viikoksi. Kaikki asiat vituttaa ihan armottomasti. Asiat, jotka yleensä sivuutan olankohautuksella, tai joita en ajattele ollenkaan. Kaikki on taas yhtäkkiä ihan päin peetä. Miksei PMS:ään ole keksitty lääkettä?!
Kohtalotovereita?
[/quote]
Amen!
Neljä päivää olen kiehunut kiukusta ja ollut aivan hirveä ihminen. Tiuskin miehelle asioista, joita hän ei ole tehnyt tai jotka hän on tehnyt liian hitaasti tai väärin, vaikka normaalisti en edes huomaisi niitä. Taaperon kimeä vinkkuminen on jotain aivan hirveää, se halkaisee kallon ja iskee suoraan jonnekin hermoytimeen niin, etten kestä siis OLLENKAAN vaan pimahdan välittömästi, vaikka tavallisesti ajattelisin, että no voivoi sentään, onkos pikkuinen vähän väsynyt. 30 päivää putkeen olen ihana ihminen mutta siihen perään viisi päivää on helvettiä. En kykene hillitsemään tätä äkkipikaisuutta ja hirveää kiukkua, joka hengittää sisälläni. Mieli tekisi heittää muutama astia seinään tai ikkunasta läpi.
Lisään vielä helvetinmoisen päänsäryn. Ihan siitäkin jo kasvaa sarvet.
Omalla kohdallani pms ilmenee kiukun sijasta masennuksena. En saa nukuttuakaan itkemisen takia ja kehitän maailmanloppuja mielessäni.
Klisee, mutta kuitenkin: itselläni liikunta (sitä myötä ehkä myös se hetkisen oma aika) ja kova veden ryllitys auttavat hieman.
[quote author="Vierailija" time="19.08.2015 klo 13:36"]Klisee, mutta kuitenkin: itselläni liikunta (sitä myötä ehkä myös se hetkisen oma aika) ja kova veden ryllitys auttavat hieman.
[/quote]
Mulla taas ei auta. Viimeksi eilen ajattelin käydä pitkällä lenkillä ihan raivon voimalla, niin tuntui että pää räjähtää ja jalat pursuavat ulos lenkkareista. Reidetkin painoivat tonnin. Ihan mukavaa näin 49- kiloiselle :D
Mulle paras apu ja ainoa tehokas apu on ollut kiinalainen akupunktio niin hormonaalisissa ongelmissa kuin kivunlievityksessä.