Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Pitääkö ottaa aviomiehestä ero, kun olisin valmis pettämään häntä
03.07.2015 |
Petin miestäni joskus muutamia vuosia sitten useampaan otteeseen. Siis ei ollut sänkyyn asti menoa, mutta lähellä kuitenkin, ja mm. viestittelyä ja salatapailua. Neljän eri miehen kanssa parin vuoden aikana. Näistä en kuitenkaan koskaan jäänyt miehelleni kiinni. No sitten kaduin, ihan vilpittömästi olin ihan hajalla tekemisieni vuoksi, kävin pohjalla tunteideni kanssa ja vajosin hirveään itseinhoon, ja vannoin että enää ikinä en miestäni petä millään tavalla. Tämä lupaus pitikin, viitisen vuotta, mutta nyt mä huomaan olevani taas siinä tilanteessa, että mulla on sutinaa yhden miehen kanssa, ja mikä pahinta, tällä kertaa voisin mennä jo pidemmällekin.
Mitä mä nyt teen?!!
Tiedän että kaikista eniten oikein ja hienoa olisi se, että ottaisin itseäni niskasta kiinni ja lopettaisin tämän vehkeilyn mieheni selän takana. Mutta ihan raatorehelllisesti, mä en usko että siihen pystyn, koska luulin silloin aiemmin niin karvaasti niitä juttuja katuneena, että pystyisin parantamaan tapani. Mutta ei musta näköjään olekaan siihen. Ja nyt en jotenkin edes saa itseäni siihen katumuksen tunnetilaan, vaan olen varma että tulen tekemään jotain mitä mieheni ei hyväksyisi, jos tietäisi.
Tiedän, että hajotan mieheni maailman ja lisäksi lastemme maailman, lisäksi satutan isoa joukkoa muita läheisiä (omat vanhempani, miehen vanhemmat) jos otan miehestäni eron. Lisäksi osa omista kavereistani varmasti kaikkoaa elämästäni mahdollisen eron jälkeen, he kun ovat mieheni sukua ja varmasti lojaaleita miehelle, enemmän kuin minulle. Toisaalta, jotenkin olen alkanut ajatella että eihän tästä tällaisestakaan mitään tule, että siis minähän olen suhteessani tosi kaksinaamainen, vehkeilen miehen seläntakana ja hän ansaitsisi parempaa.
Eli, otanko nyt eron, kaiken paskan uhallakin? Vai mitä mä teen? Ja kerronko miehelleni, millainen kaksinaamainen petturi olen ollut? En millään haluaisi kertoa, luulen että se satuttaisi miestäni vielä lisää, ja toisekseen pelkään että saisin turpaani (mies ei ole väkivaltainen ollut minua kohtaan, mutta tällaisen paljastuksen jälkeen varmasti voisi äärirajoille vietynä ollakin). Mitä mun kannattaisi sanoa, sanonko, että pelkään pettäväni häntä ja siksi jätän, vai sanonko vain että hän ansaitsee parempaa vai mitä?!
Kommentit (10)
Ota ero, et selkeästä halua olla vain miehesi kanssa. Mutta älä kerro pettämisestäsi! Sillä saat toiselle ihan turhaan vaan paskan olon, se ei hyödytä ketään. Itse erosin kun huomasin kykeneväni ihastumaan toiseen mieheen niin paljon että petin. Ei silloin voi sitä toista oikeasti rakastaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="03.07.2015 klo 19:37"]Ota ero, et selkeästä halua olla vain miehesi kanssa. Mutta älä kerro pettämisestäsi! Sillä saat toiselle ihan turhaan vaan paskan olon, se ei hyödytä ketään. Itse erosin kun huomasin kykeneväni ihastumaan toiseen mieheen niin paljon että petin. Ei silloin voi sitä toista oikeasti rakastaa.
[/quote]
Näin.
[quote author="Vierailija" time="03.07.2015 klo 19:44"]
Mikä teillä mättää miehen kanssa?
[/quote]
En minä tiedä, olen itsekin ihan sekaisin. Tai en tiedä siis mikä se perimmäinen ongelma on. Mutta voisinhan mä nyt tähän tietysti kirjottaa pitkät tarinat esim. siitä kuinka me ollaan ihan erilaisia, meillä ei oo oikein mitään yhteistä tekemistä josta molemmat tykättäis, mies ei ole ikinä osannut keskustella kanssani oikein mistään. Aiemmin riideltiin paljonkin, nykyään ei olla riidelty, arki periaatteessa rullaa mutta en tiedä johtuuko se siitä, että ollaan niin turtuneita ja tottuneita tilanteeseen, vai onko tässä vaan tunteet kuolleet. En tiedä rakastanko miestäni. Toki toivon hänelle kaikkea hyvää, olen pitkän yhteisen taipaleen vuoksi toki kiintynyt häneen ja löydän hänestä hyviä puolia, paljon, toki myös niitä huonoja. Täydellinen en tosin ole itsekään, ja suurin huonoin puoleni onkin sitten tämä, että en osaa/pysty/halua olla uskollinen, en tiedä onko näin vain mieheni kanssa, vai olenko viallinen kelpaamaan ylipäätään uskolliseen suhteeseen kenen tahansa kanssa.
ap
No ei muuta kuin ero. Tosin kannataa varoa, ettet vie seuraava ihastusta sen pidemmälle, koska olet muuten parin vuoden päästä taas aivan samassa tilanteessa.
Et ole siis vain kypsä suhteeseen, joten kannattaa olla sinkkuna. Kaikille parempi. Miehesi löytää suhteeseen sopivan naisen ja sinä löydät...no sitä mitä haluat.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ok. Eli teidän mielestänne siis tästä syystä tuleva ero ei olisi ns. "turha ero"? Sitä minä tässä olen myös miettinyt.. Onko tarpeeksi "hyvä syy" erota tämän vuoksi, ettei koe pystyvänsä olemaan uskollinen tai pelkää pettävänsä?
ap
[quote author="Vierailija" time="03.07.2015 klo 20:21"]Ok. Eli teidän mielestänne siis tästä syystä tuleva ero ei olisi ns. "turha ero"? Sitä minä tässä olen myös miettinyt.. Onko tarpeeksi "hyvä syy" erota tämän vuoksi, ettei koe pystyvänsä olemaan uskollinen tai pelkää pettävänsä?
ap
[/quote]
Hyvä syy erota on se ettei toista rakasta. Jos pettää niin ei silloin kyllä tarpeeksi ainakaan rakasta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No mun mielestä se, ettei rakasta toista (edellyttäen, että joskus on rakastanut, kuten nyt yleensä parisuhteissa on tapana), on juurikin sellainen huono syy, jota voi yrittää tahdolla ja omilla toimilla korjata. En kyllä yhtään ala moralisoida enkä ota kantaa ap:n juttuun, sanonpahan vaan tämän.
[quote author="Vierailija" time="03.07.2015 klo 20:43"]No mun mielestä se, ettei rakasta toista (edellyttäen, että joskus on rakastanut, kuten nyt yleensä parisuhteissa on tapana), on juurikin sellainen huono syy, jota voi yrittää tahdolla ja omilla toimilla korjata. En kyllä yhtään ala moralisoida enkä ota kantaa ap:n juttuun, sanonpahan vaan tämän.
[/quote]
Ei rakkaus ole mikään tahtotila. Silloinhan pitäis voida rakastaa ketä tahansa jos se ei muuta vaadi kuin tahtoa. Outo kommentti kyllä.
Alue: Aihe vapaa
Kommentoikaa jotain, olen oikeasti kipeästi hyvien neuvojen tarpeessa! Jotenkin en itse enää oikein tiedä, miten tätä asiaa pitäisi katsoa ja mikä olisi paras ratkaisu? Eikä mulle oikein irl ole ketään, jolle tästä oikeasti voisi puhua.
ap