Lue keskustelun säännöt.
Uuden elämän opettelussa vaikeuksia
03.07.2015 |
Erosimme miehen kanssa alkukesästä, lapset ovat meillä viikko-viikko periaatteella. Ero on sujunut "hyvin", eli siis lapset ovat sopeutuneet hienosti ja voivat hyvin. Miehen kanssakin tullaan yhä toimeen. Minä sen sijaan en pääse uuteen elämään käsiksi. Tässä esimerkki-fiiliksiä.
●●●●●
Viikko, jolloin lapset minulla:
Ma-ti : Jes, ihanaa, mulla on ollut niin ikävä lapsia, en kestä. Istutaan sylikkäin 24/7. Antakaa äitille haleja ja pusuja koko ajan.
ke-pe : Jahas, perusarki. Naurua, itkua ja kaikkea siltä väliltä, ihanaa!
la-su : Ei hetken taukoa, nukuttaa. Huhheijaa enää X tuntia siihen että lapset miehelle ja sitten koettaa ihana hetken hengähdys.
●●●●●
Viikot jolloin olen ilman lapsia:
ma-ti : Ah, ihana hiljaisuus ja rauha. Siivoampa kunnolla ja katselen ihan rauhassa telkkaria. Aamulla voisi kyllä nukkua kunnolla.
ke-pe : Onpa hiljaista. Vähän liiankin, mitähän sitä tekis? Tylsistyttää.
la-su : En kestä enää ikävää. Tulis jos lapset, nyyhkis. Enää X tuntia siihen että saan muksut takasi! Jes!
●●●●●
Tuleeko loppuelämä olemaan todellakin tämmöstä tunteiden vuoristorataa? Kahden viikon aikana pääsen elämään vain muutaman päivän sitä "normaaliarkea" jota olen aiemmin tottunut elämään. Ihanko oikeasti joudun tästä eteenpäin enimmäkseen tuntemaan valtavaa ikävää & ylitsepursuavaa rakkautta & hermojen menetystä lapsia kohtaan? Välissä aina vain välillä pari tavallista arkipäivää? Vai helpottaako tämä ajan myötä?
Kommentit (33)
Sori kirjoitus virheet..puhelumessa mun sormiin liian pienet näppäimet. T. Edellinen
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="03.07.2015 klo 19:29"]Noin pienen ei todella åitäiso asua viikkoa aina eri paikassa..mikä on heidän kotinsa? Ihanan idyllisesti ajatellaan, että " nyt on kaksi kotia" mutta ajatteleppa järjellä: Jos jo itse koetnoin kaoottista oloa ja juuri tuota, että joko ikävä tai kiukuttaa niin miten ajattelette 5 v. Yai 3 v. Käsottelevän noita tunteita. Varmasti ikävöivät äitiään ja siis uusi koti ei ole koskaan se sama vanha. Itse en suostuisi.
[/quote]
itse pitäisit lapset itselläsi ja isä näkis heitä hyvällä tuurilla joka toinen viikonloppu? olisko se hyväksi lapsille?
[quote author="Vierailija" time="03.07.2015 klo 19:34"][quote author="Vierailija" time="03.07.2015 klo 19:29"]Noin pienen ei todella åitäiso asua viikkoa aina eri paikassa..mikä on heidän kotinsa? Ihanan idyllisesti ajatellaan, että " nyt on kaksi kotia" mutta ajatteleppa järjellä: Jos jo itse koetnoin kaoottista oloa ja juuri tuota, että joko ikävä tai kiukuttaa niin miten ajattelette 5 v. Yai 3 v. Käsottelevän noita tunteita. Varmasti ikävöivät äitiään ja siis uusi koti ei ole koskaan se sama vanha. Itse en suostuisi.
[/quote]
itse pitäisit lapset itselläsi ja isä näkis heitä hyvällä tuurilla joka toinen viikonloppu? olisko se hyväksi lapsille?
[/quote]
Pienet lapset tarvitser ÄITIÄ, ei isää. Joten kyllä, minä tekisin noin. Ja se olisi hyväksi lapsille, he saisivat olla turvallisen aikuisen kanssa.
Mitä mitä? Unohdat ne lapset, kun ovat isällään ja bailaat sekä nussit aivosi pihalle miesten kanssa. Lapsiviikoilla olet kunnon äiti ja omistaudut lapsille. Näin me muutkin toimimme viikko-viikko -systeemillä.
[quote author="Vierailija" time="03.07.2015 klo 19:13"]Oijoi, miten noin pienet pärjäävät ilman äitiä?!
[/quote]Monilta lapsilta on äiti kuollut.Se on vaan heidänki pärjättävä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Se on eri asia kuin töpeksintä. Miltähän niistä lapsiata tuo kaaos tuntuu?
Tuo että "lapset ovat soputuneet hyvin" ei valitettavasti ole totta. Eron vaikutukset tulevat näkyviin vasta myöhemmin. Lapset kärsii aina erossa vaikka me vanhemmat hsluamme muuta uskoa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[/quote] Pienet lapset tarvitser ÄITIÄ, ei isää. Joten kyllä, minä tekisin noin. Ja se olisi hyväksi lapsille, he saisivat olla turvallisen aikuisen kanssa.
[/quote]
Järkyttävä ajatusmaailma. Sääliksi käy miestäsi.
Psykologit on samaa mieltä. Vuoroviikkosysteemi ei sovi pienille lapsille!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kyllä noin pienillä pitäisi olla yksi pysyvä koti, oli se sitten isällä tai äidillä, ja toista vanhempaa voi nähdä viikonloppuisin yms. Se on ikävää eikä reilua etävanhempaa tai lasta kohtaan, mutta pienen psyyke tarvii pysyvyyttä.
[quote author="Vierailija" time="03.07.2015 klo 19:46"]Tuo että "lapset ovat soputuneet hyvin" ei valitettavasti ole totta. Eron vaikutukset tulevat näkyviin vasta myöhemmin. Lapset kärsii aina erossa vaikka me vanhemmat hsluamme muuta uskoa.
[/quote]
Totta kai lapset kärsii jollakin tapaa erosta, se on fakta. Mutta ei erosta aina kuitenkaan jää lapsille sen isompia loppuelämän arpia. Kunhan kummatkin vanhemmat pysyvät läsnä lasten elämässä ja lapsilla on turvallinen olo, kaikki tulee olemaan loppujen lopuksi hyvin. Lapset ovat sopeutuvaista porukkaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="03.07.2015 klo 19:49"]Psykologit on samaa mieltä. Vuoroviikkosysteemi ei sovi pienille lapsille!
[/quote]
Tällä palstalla vedotaan hämmentävän usein psykologien ja psykiatrien mielipiteisiin. Kun fakta on kuitenkin se, että lapset (ja vanhemmat) ovat erilaisia. Ja heidän suhtautuminen eroon määrittää aika paljon tilannetta. Aina ei voi ajatella pelkästään mustavalkosesti psykologien tms mielipiteitä.
Kyllä kaikki lapset käy samat kehitysvaiheet suunnilleen samaan aikaan. vaikka kuinja tekisi mieli muuta valehdella. Pienille lapsille ei sovi riepottelu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="03.07.2015 klo 19:58"]
Kyllä kaikki lapset käy samat kehitysvaiheet suunnilleen samaan aikaan. vaikka kuinja tekisi mieli muuta valehdella. Pienille lapsille ei sovi riepottelu.
[/quote]Mitä riepottelua tuo nyt on, kun on 2 tuttua paikkaa ja aikuista??
Jotkut on ratkaisseet asian niin, että lapsi ei vaihda kotia vaan aikuiset. Toisessa tapauksessa 2 yh-naista muutti kimppakämppään lastensa kanssa. Konstit on monet.
No justhan tuo äitikin kirjoitti että hänkin menee siitä itsekin sekaisin!
[quote author="Vierailija" time="03.07.2015 klo 19:07"]
[quote author="Vierailija" time="03.07.2015 klo 19:05"]Eronne on niin tuore, että tuo on luonnollista. Yksinhuoltajuus on muutenkin raskasta ja palkitsevaa yhtä aikaa. Aika kuluu ja lapset kasvavat, elämä muuttuu. [/quote] Toivottavasti. Ja en mää missään nimessä oleta että arki olis ikinä samanlaista kun ennen. Näin tunteelliseksi en kuitenkaan sitä osannut ees kuvitella. Ap
[/quote]Tuota se on nyt, kun lapset on vielä noin pieniä ja hoidettavia. Ihan eri juttu, kun kasvavat isommiksi. Sitten sullakin on enemmän omaa elämää.
Oman lapseni mentyä ensi kerran mummulaan yökylään (3v) istuin keskellä olohuonetta, ja ihmettelin miten päin olla. Sittemmin hän sai hoitopaikan ja asia normalisoitui.
[quote author="Vierailija" time="03.07.2015 klo 19:50"][quote author="Vierailija" time="03.07.2015 klo 19:46"]Tuo että "lapset ovat soputuneet hyvin" ei valitettavasti ole totta. Eron vaikutukset tulevat näkyviin vasta myöhemmin. Lapset kärsii aina erossa vaikka me vanhemmat hsluamme muuta uskoa.
[/quote]
Totta kai lapset kärsii jollakin tapaa erosta, se on fakta. Mutta ei erosta aina kuitenkaan jää lapsille sen isompia loppuelämän arpia. Kunhan kummatkin vanhemmat pysyvät läsnä lasten elämässä ja lapsilla on turvallinen olo, kaikki tulee olemaan loppujen lopuksi hyvin. Lapset ovat sopeutuvaista porukkaa.
[/quote]
Mitä muuta lapsi voi kuin sopeutua? Eivät he ole pyytäneet eroa. Miksei aikuiset voi sopeutua kumppaniinsa? Miksi lapsi on aina se joka laitetaan kärsimään? Miksi aikuisten täytyy saada kaikki: toteuttaa itseään, vaihtaa kumppania ja vielä hajottaa lapsen koti kahtialle? Miksei lapsen kotia säästetä ja aikuiset vuorottele kotona viikottain? Ai niin siksi, ettei kukaan sellaista elämää jaksaisi. Paitsi lapsen pitää.
Näkee ettei yhtään olla yritetty. Noin pienet lapset.
Tismalleen. Äiti: minäminäminä. Isä: minäminäminä.
Noin pienen ei todella åitäiso asua viikkoa aina eri paikassa..mikä on heidän kotinsa? Ihanan idyllisesti ajatellaan, että " nyt on kaksi kotia" mutta ajatteleppa järjellä: Jos jo itse koetnoin kaoottista oloa ja juuri tuota, että joko ikävä tai kiukuttaa niin miten ajattelette 5 v. Yai 3 v. Käsottelevän noita tunteita. Varmasti ikävöivät äitiään ja siis uusi koti ei ole koskaan se sama vanha. Itse en suostuisi.