Lue keskustelun säännöt.
Uuden elämän opettelussa vaikeuksia
03.07.2015 |
Erosimme miehen kanssa alkukesästä, lapset ovat meillä viikko-viikko periaatteella. Ero on sujunut "hyvin", eli siis lapset ovat sopeutuneet hienosti ja voivat hyvin. Miehen kanssakin tullaan yhä toimeen. Minä sen sijaan en pääse uuteen elämään käsiksi. Tässä esimerkki-fiiliksiä.
●●●●●
Viikko, jolloin lapset minulla:
Ma-ti : Jes, ihanaa, mulla on ollut niin ikävä lapsia, en kestä. Istutaan sylikkäin 24/7. Antakaa äitille haleja ja pusuja koko ajan.
ke-pe : Jahas, perusarki. Naurua, itkua ja kaikkea siltä väliltä, ihanaa!
la-su : Ei hetken taukoa, nukuttaa. Huhheijaa enää X tuntia siihen että lapset miehelle ja sitten koettaa ihana hetken hengähdys.
●●●●●
Viikot jolloin olen ilman lapsia:
ma-ti : Ah, ihana hiljaisuus ja rauha. Siivoampa kunnolla ja katselen ihan rauhassa telkkaria. Aamulla voisi kyllä nukkua kunnolla.
ke-pe : Onpa hiljaista. Vähän liiankin, mitähän sitä tekis? Tylsistyttää.
la-su : En kestä enää ikävää. Tulis jos lapset, nyyhkis. Enää X tuntia siihen että saan muksut takasi! Jes!
●●●●●
Tuleeko loppuelämä olemaan todellakin tämmöstä tunteiden vuoristorataa? Kahden viikon aikana pääsen elämään vain muutaman päivän sitä "normaaliarkea" jota olen aiemmin tottunut elämään. Ihanko oikeasti joudun tästä eteenpäin enimmäkseen tuntemaan valtavaa ikävää & ylitsepursuavaa rakkautta & hermojen menetystä lapsia kohtaan? Välissä aina vain välillä pari tavallista arkipäivää? Vai helpottaako tämä ajan myötä?
Kommentit (33)
Meillä on viikon miehen lapsi ja viikon äidillään.
Hän on ollut meillä 1-vuotiaasta aina viikon ja viikon pois.
Vaikken ole biologinen äiti, niin minä olen kokenut noita samoja tunteita kohta 3 vuotta.. Meillä on helpottanut vasta puoli vuotta sitten, mutta edelleen tulee niitä päiviä, jolloin tuntuu että ei ole moneen kuukauteen ollut "tasaista" ja normaalia arkea vaan kokoajan noita kuvaamaasi tunteita..
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="03.07.2015 klo 18:51"]Meillä on viikon miehen lapsi ja viikon äidillään.
Hän on ollut meillä 1-vuotiaasta aina viikon ja viikon pois.
Vaikken ole biologinen äiti, niin minä olen kokenut noita samoja tunteita kohta 3 vuotta.. Meillä on helpottanut vasta puoli vuotta sitten, mutta edelleen tulee niitä päiviä, jolloin tuntuu että ei ole moneen kuukauteen ollut "tasaista" ja normaalia arkea vaan kokoajan noita kuvaamaasi tunteita..
[/quote]
Voi että :( Se ei sitten muu auta kun alkaa totuttelemaan tähän elämään. Oon aika varma että tää ees jollain tapaa helpottaa kunhan aikaa kuluu. Tai ainaki toivon niin. Ap
[quote author="Vierailija" time="03.07.2015 klo 18:57"]Kuin vanhat lapset?
[/quote]
Syntyneet loppuvuosista 2010 & 2012. Ap
Vuoroviikkosysteemiä suositellaan teineille. Miten voi ero yllättää noin? Vai onko lapset hankittu jo valmiiksi huteraan suhteesen?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Eronne on niin tuore, että tuo on luonnollista. Yksinhuoltajuus on muutenkin raskasta ja palkitsevaa yhtä aikaa.
Aika kuluu ja lapset kasvavat, elämä muuttuu.
[quote author="Vierailija" time="03.07.2015 klo 19:02"]Vuoroviikkosysteemiä suositellaan teineille. Miten voi ero yllättää noin? Vai onko lapset hankittu jo valmiiksi huteraan suhteesen?
[/quote]
Meillä vuoroviikkosysteemiä päädyttiin kokeilemaan koska kumpikin halusi ehdottomasti olla enemmän kuin viikonloppuvanhempi. Ja kumpikin halusi ehdottomasti että ex-puolisokin saa olla enemmän kuin viikonloppuvanhempi. Jos ei olisi toiminut, oltaisiin mietitty muuta. Ja jos lakkaa toimimasta, mietitään muuta.
Ei hankittu huteraan suhteeseen. Joskus asiat ei vain mene niinkuin haluaa, melkein vuosi yritettiin ja sinniteltiin lasten vuoksi, sitten päädyttiin "kokeilemaan" eroa. Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Voi että. Lapsilla lapsivanhemmat.
[quote author="Vierailija" time="03.07.2015 klo 19:05"]Eronne on niin tuore, että tuo on luonnollista. Yksinhuoltajuus on muutenkin raskasta ja palkitsevaa yhtä aikaa.
Aika kuluu ja lapset kasvavat, elämä muuttuu.
[/quote]
Toivottavasti. Ja en mää missään nimessä oleta että arki olis ikinä samanlaista kun ennen. Näin tunteelliseksi en kuitenkaan sitä osannut ees kuvitella. Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="03.07.2015 klo 19:07"]Voi että. Lapsilla lapsivanhemmat.
[/quote]
Saat perustella jos haluat! Meidän iät ei ainakaan tuohon määritelmään passaa. Vai ovatko kaikki eronneet lapsivanhempia? Vai kaikki eronneet, jotka kehtaavat ikävöidä lapsiaan, ovat lapsivanhempia? Ap
Oijoi, miten noin pienet pärjäävät ilman äitiä?!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="03.07.2015 klo 19:13"]Oijoi, miten noin pienet pärjäävät ilman äitiä?!
[/quote]
Vallan mainiosti, onhan heillä isä paikalla. Ja jos kunnon ikävä iskee jompaan kumpaan suuntaan niin aina voi soittaa/kyläillä. Mutta tähän asti on ainaki menny lasten osalta hyvin. Ap
En ymmärrä ajatusmaailmaa:"pitää ymmärtää isää tai pitää ymmärtää äitiä" ..lapsilta on koti mennyt rikki ja perusturvallisuus sen mukana järkkynyt. Lapsilla pitää olla yksi koti. Se miten muuten näkevät toista vanhempaa on sitten vanhempien asia. On myös muitakin ratkaisumalleja kuin viikko viikko - systeemi ja silti lapset näkevät molempia vanhempiaan. Ja kyllä minun kävisi sääliksi lapsiani, jos erossa joutuisivat isälleen aina viikoksi asumaan. Perheissä itsessäänkin vastuu valitettavasti jakaantuu välillä jomman kumman harteille. Jos ero tulisi niin kyllä nuo lapset minun kanssa eläisivät perusarkea ja isä saisi osallistua kuinka paljon haluaisi, siihen en puuttuisi.