Miten hyväksyä oma sairaus?

Hyvin on asiat sairauden suhteen, jos taloudellinen menetys on suurin menetys.
T. Toinen sairas

Ihan samalla tavalla kuin muutkin elämänkulkuun negatiivisesti vaikuttavat seikat. Joko katsoo positiivisesti eteenpäin ja on kiitollinen siitä hetkestä ja avunsaamisesta. 

Toinen vaihtoehto on katkeroitua. Mieti kumpaa haluat? Vain itse voit vaikuttaa suhtautumiseesi. 

Positiivisesti eteenpäin :)

Johonkin se raha jokatapauksessa menisi niin sama vaikka lääkkeisiin.

Mikä sulla on?

Mulla sama tilanne. Oon vaan kiitollinen et mulla on ja sattuu olemaan sellainen tilanne et pystyn lääkkeet maksamaan. Sillä jaksan eteen päin.

[quote author="Vierailija" time="19.08.2015 klo 11:04"]

Miten hyväksyä taloudelliset menetykset mitkä johtuu sairaudesta? 

[/quote]

Miten hyväksyä, omituinen kysymys? No mitkä on sun vaihtoehdot? Joko hyväksyt ne tai et hyväksy. Suosittelen ensimmäistä vaihtoehtoa.

[quote author="Vierailija" time="19.08.2015 klo 11:28"]

[quote author="Vierailija" time="19.08.2015 klo 11:04"]

Miten hyväksyä taloudelliset menetykset mitkä johtuu sairaudesta? 

[/quote]

Miten hyväksyä, omituinen kysymys? No mitkä on sun vaihtoehdot? Joko hyväksyt ne tai et hyväksy. Suosittelen ensimmäistä vaihtoehtoa.

[/quote]

Tämä. Lisäksi, olisit onnellinen että sairauteesi on olemassa sellaista hoitoa tai lääkkeitä, joita saa rahalla. Kaikilla ei nimittäin näin ole, terveisin perinnöllisestä sydänsairaudesta kärsivä.

Pohtimalla asian perin pohjin, itkemällä sen asian "epäreiluutta ja vääryyttä" (Mutta toisaalta miksipä ei juuri minulle, siis miksihän muka ei? Missä muka sanottiin, että minulla on oltava täysin terve ja täysin hyvä elämä??) ja sitten tavallaan unohtamalla sen, koska asia on loppuunkäsitelty. Minä kävin kai reilun kuukauden ajan sellaista kauppaa mieleni kanssa, että ei tämä jatku, ei tämä ole mikään oikea diagnoosi, tämä on liioittelua jne. mutta sitten melko pian olin että ok, ei tämä ole paha rasti. Kaikki järjestyy. Siis ei pidä unohtaa ottaa lääkitystään, onpa vaiva mikä tahansa, mutta en minä suostu ajattelemaan että minulla on kaksi todennäköisesti loppuelämäni mukana kulkevaa sairautta.

Nyt kun kaikki on niiden osalta hyvin ja tasapainossa, en tosiaankaan tunne oloani sairaaksi, en tosiaankaan näytä sairaalta, tuntuu (niiden osalta) paremmalta kuin pitkiin aikoihin. Moni asia on minussa silti priimaa. ;) Yhdessä vaiheessa pelkäsin vähän kuolemaani, pelkäsin miten elämäni sitten jossain vaiheessa päättyy, mutta aika äkkiä ajattelin että mitään sen turhempaa en voisi keksiä ajatellakaan! Elän, ja muu jää nähtäväksi. On sitä muutakin mietittävää. Ja en aio olla se joka jankuttaa sairauksistaan, toki ne asettavat pari jonkinlaista rajoitetta elämääni, mutta ei se haittaa enkä minä puhu niistä, kun en ole sellaisista murheista puhuvaa tyyppiä. Kun virta padotaan jostain kohtaa, se keksii kyllä tavan virrata toisesta kohdasta. Itse voin säädellä veden kirkkautta, näin mä vähän mietin siitä.

Ymmärrän ap että vituttaa. Olla sairas ja sitten vielä köyhtyä, se tuntuu epäreilulta!

Kannattaa muistaa, että monilla on huonomminkin, esim ei terveydenhuoltoa. Ja meillä on tää elossa olemisen lahja joka päivä, sitäkään ei kaikki saa. Jokaisella tulee joskus elämässä kärsimystä eri muodoissaan, sun koettelemukset on nyt. Päätä, että selviät niistä vahvempana vaikka kuinka tekis mieli pistää hanskat tiskiin! Tsemppiä sulle. T.syövän sairastanut

Eipä sitä juuri ajattele. Pitäähän sitä ruoastakin maksaa.