en pysty pitämään anopists

Alkujaan teki kiusaa. Erosimme miehen kanssa, oikeesti anopin takia. En jaksanut. Valehtelua, epäluuloa, vähättelyä, käskyttämistä. Valehtelu ja anopin oveluus oli kaikista kauheinta. Kaikki lääntyi aina minun syykseni ja aloin jopa itekin niin ajattelemaan Joskus. Asuimme hänen kotonaan. Palasimme yhteen ja lapsen syntymän jälkeen anoppi lähestyi, pyysi anteeksi ja toivoi että voidaan unohtaa. Tottakai haludin niin myös. Mutta nyt kun olemme tekemisissä niin sama kamala ihminen se on. Valehtelee ihmisistä ja on ilkeä. En vain pysty unohtamaan. Olen katkera ja kostoa janoava. Eolen miettinyt eroakin miehestä koska hänen takiaann minun täytyy olla anopin kanssa tekemisissä. En tajua et miten en pysty vaan antaa olla? Oon itekin väsynyt tähän vihaamiseen. Miehelle en kerro.