Hei kaikki varkaat, tunnustakaa!

Suomessakin, tässä lintukodossa pyörii epärehellisiä ihmisiä joka puolella. Nyt on aika tunnustaa mitä olet pöllinyt tai ryöstänyt. Minä varastin nuorena köyhänä kaupasta muutaman kerran, muta aina tuli niin huono omatunto, että palautin ne seuraavina päivinä. Ja vieläkin muistan ne, vaikka tästä on useampi vuosikymmen jo aikaa. Minulta siis puuttuu se varkaan luonne. En pysty oikeuttamaan itselleni sellaista, ellei ole ihan mahdoton ahdinko. Kysynkin tunnustuksia lähinnä oikeilta tapavarkailta, joille varastaminen ei tunnu missään. Erityisesti taskuvarkaat, kavereilta rahaa pöllivät yms. Mitä teillä liikkuu mielessä ja miksi ajattelette, että toisen ihmisen omaisuus, usein kovalla työllä ansaittu, on teidän otettavissa?

Hiljattain minulta varastettiin lompakko. Usein mietin mitä oli mielessä sillä ihmisellä, joka ajatteli, että siellä olevat rahat on jotenkin hänen. No, onneksi en ole mummo, jolla viimeiset eläkerahat siinä meni. Haittaako varasta sitten jos häneltä varastetaan? Kun kerran kannattaa tällaista omaisuuden sosialisointia?