Miten kroonisen kivun kanssa oppii elämään?

No, ei siinä vaihtoehtoja ole.

[quote author="Vierailija" time="26.06.2015 klo 20:53"]

No, ei siinä vaihtoehtoja ole.

[/quote]

Juuri näin.

t. 20 vuotta ilman yhtäkään kivutonta päivää

Asennoitumalla siten, että kivusta tulee taustamelua. Välillä jaksaa sitä paremmin, välillä huonommin. Sit kun ei enää kestä, vetää perslärvit ja krapuloissaan vannoo kestävänsä ihan mitä tahansa paitsi sitä krapulaista oloa. Tsemppiä!

Vähitellen.

Sitten valitsee rupeaako marttyyriksi ja ikivalittajaksi vaiko laittaako taka-alalle asia, jolle vain ei voi mitään. Jotkin asiat vain ovat, niiden kanssa eletään ja siirretään katse eteenpäin.

Kai sitä luulis itsensä kuolleeksi jos ei aina sattuisi. Joskus kun on hetkiä että ei satu kuvittelee olevansa taivaassa ja kaiken lisäksi tiedän kipujeni olevan varsin vaatimattomia.

4, sanoit sen paremmin :)

5

Tiedän kyllä ettei ole vaihtoehtoja. Mutta siis että oppii hyväksymään sen jotenkin, en tiedä. 

Ehkä nelosen tyyliin täytyy yrittää mennä.

Niin ja voimia muillekin kipuilijoille!

Raskasta on ajoittain. Opioideja peliin pahimpina päivinä. Tsemppiä!

Pahinta kivuissa on, että niistä huolimatta on oltava hyvä vanhempi. Toisaalta lasten seura vähentää kipua. Vituttaa kyllä katsella terveiden läskien menoa. Vetävät röökiä eivätkä edes liiku kuin autolla. Viina kyllä auttaa särkyihin, mutta koko ajan ei voi tissutella.

Tuo taustamelu on älyttömän hyvä sana. Näin minäkin sen todellakin koen. Toisina päivinä melulta ei kuule mitään muuta, toisina se vain kihisee ja kahisee tuttuna taustalla.

Samaan tapaan suhtaudun muuhukin elämänmittaiseen murheeseen, jonka kanssa on nyt vain elettävä alusta loppuun. Taustamelua, jonka päällä on se varsinainen elämä. 5

[quote author="Vierailija" time="26.06.2015 klo 21:02"]Tuo taustamelu on älyttömän hyvä sana. Näin minäkin sen todellakin koen. Toisina päivinä melulta ei kuule mitään muuta, toisina se vain kihisee ja kahisee tuttuna taustalla.

Samaan tapaan suhtaudun muuhukin elämänmittaiseen murheeseen, jonka kanssa on nyt vain elettävä alusta loppuun. Taustamelua, jonka päällä on se varsinainen elämä. 5
[/quote] Ei kai muuta elämänmittaista olekaan kuin terveysongelmat. Paitsi ehkä lapsen terveysongelmat tai kuolema.

Kipuun ja särkyyn ei kuole, paitsi jos se on sietämätöntä.

Tuttua. Masennuin, romahdin ja lopulta kipuun löytyi lääke. Nyt on parempiakin päiviä. Ehdotan vertaistukea ja omien voimien mukaan ulkoilua tai jotain harrastusta. Kotona tulee ainakin hulluksi. Ajattelua jotenkin pitäisi työstää ammattiavun turvin, mutta itse en onnistunut.

Täälläkin yksi kroonista kipua sairastava, tosin vasta reilun vuoden päivät. Fyysisen väsymyksen kanssa tulee ylätyksiä, henkisen ei enää niinkään. Asennoidun kestov*tutuksella kipuun. Keljuilen sille takaisin ja olen kuin sitä ei olisikaan, sitten väsyttää ja sattuu :D.

Toi väsymys tosiaan. Ihan perus arjen pyöritys on todella uuvuttavaa pahoina kipupäivinä.

Kivun syy varmasti vaikuttaa myös sen kestämiseen. Itselläni kävi vahinko raksahommissa, nainen ja koneet! Joten kivusta en voi syyttää kuin itseäni ja ajattelen, että onneksi en menettänyt koko raajaa. Jos esim.rattijuoppo olisi ajanut ylitseni en ehkä olisi päässyt asiasta ylitse!

Mä sanoisin, että ikinä ei kannata luovuttaa ja lakata etsimästä toimivaa kivunlievitystä. Itselläni on nyt 8 vuotta jatkuneet kivut ja alkuun meinasi kyllä hermo, kun koskaan ei saanut rauhaa kivulta. Kaikenlaisia konsteja kyllä ehdotettiin, millä voisi edes vähän lieventää kipua, mutta minä olin sitä mieltä, että ihan turhanpäiväistä kun kerran eivät kunnolla tehoa kuitenkaan. Siinä kun aikani leikin marttyyria niin huomasin, että kivut vaan pahenee, jos ei viitsi edes yrittää mitään. Siitä sitten sain jonkinlaisen herätyksen, että pienikin kivunlievitys on kroonisessa kivussa iso asia. Vaikka tietää, että kivusta ei koskaan pääse kokonaan eroon, niin kannattaa nähdä vaivaa vähäisenkin kivunlievityksen saamiseksi. 

Akupunktio! Kannattaa ainakin kokeilla.

Vertaistuki, kivunlievitys lääkkeillä...Hieman kokeilisin vaihtoehtoisia juttuja vaikka itämaisesta tieteestä, ei sitä ikinä tiedä vaikka lumevaikutuksella saisi kipua lievennettyä.