Lue keskustelun säännöt.
Miksi lapsi ei viihdy hetkeäkään yksin??
26.06.2015 |
Ihmettelen ystäväni lasta, joka seuraa koko ajan joka paikkaan, ei anna hetkeäkään aikuisten olla keskenään. Kahvia kun juodaan, pitää saada istua koko ajan sylissä. Ei suostu leikkimään yksin. Siis ihan jatkuvasti pitäisi aikuisten olla hänen menoissa mukana. Onko teillä tämmöistä? Ihmettelen vaan, että pelkääkö jostain syystä hylätyksi tulemista tai onko jotain sellaisia kokemuksia? Omat lapset kun tietävät, että aikuiset ei aina pysty olemaan leikeissä mukana tai että joskus on tiettyjä aikusten juttuja.
Kommentit (3)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jotkut vaan on tuon luontoisia. Meillä tytär on ollut ihan vauvasta asti sellainen että ei hetkeäkään olisi rauhassa yksin. Vauvana jo piti kanniskella liinassa koko ajan, tai hyytävä huuto alkoi. Veljensä taas on ihan erilainen temperamentti, sen heräämistä unilta ei aina edes huomannut, koska saattoi vaan siellä pedissä rauhassa katsella leluja sängyn yläpuolella ties kuinka pitkään.
Muistaisin itsekin olleeni lapsena samantapainen, siis sellainen levoton ja helposti pitkästyvä. Aina kitisin äidille että mulla ei oo mitään tekemistä! Mitään en keksinyt itse ja koska äiti ei toki aina minua viihdyttänyt, minä sitten kiusasin pikkuveljiäni tai änkyröin ja haastoin riitaa. Kyllä mun temperamenttini kanssa oli pitkään vaikeaa, teini-ikä vielä aivan järkyttävä. Mutta kyllä se siitä aikuistuessa sitten meni, sitä oppi viihdyttämään itse itseään sisäisesti ja sietämään sitä tylsyyden tunnetta. Mutta tosiaan minusta temperamentti- ei kasvatuskysymys, kun sekä omassa lapsuudenkodissa että meillä lasten kanssa, samassa perheessä samoin kasvatetuissa on asiassa ihan päinvastaisia lapsia.
Oletteko teillä vai heillä?