Kaksivuotias lapsi on päivähoidossa

olisi ihanne, että äiti hoitaisi pienet lapset kotona, mutta aina ei kuitenkaan voi toimia ihanteiden mukaan. Ja mikä on toiselle ihanne, ei ole sitä toiselle.



Meillä on myös parivuotias ja 7 kk ikäinen vauva. Esikoinen aloitti pph:lla muutama viikko sitten, koska kuopus on ollut älyttömän huono nukkuja. Se tarkoittaa sitä, että hän söi ekat 2 kk 2h välein 24/7 sen jälkeen nukkunut keskimäärin parin tunnin pätkissä. Esikoinen on vilkas ja eloisa, kaipaa paljon tekemistä. En voi vain katsella vierestä hänen leikkejään, vaan siinä pitää olla intensiivisesti läsnä KOKO ajan. Meillä mies on auttanut, eikä siitä ole moitittavaa. Muita apuja meillä ei ole ollut. Minä uuvuin. Väsymys ei lähtenyt eikä lähde nukkumalla, vaan olemalla rauhassa ja tekemällä myös itselleen tärkeitä asioita. Ymmärsin, että minun on ajateltava myös itseäni ja omaa hyvinvointiani. En halua, että lapseni näkevät jatkuvasti uupumuksesta itkevän äitinsä vaan haluan tarjota heille iloisen ja heidän kanssaan leikkivän äidin. Näin se onnistuu paremmin, kun saan kerättyä voimia esikoisen ollessa hoidossa.



Esikoinen aloitti sitten hoidon ja on ollut yhtä pitkiä päiviä hoidossa kuin ap:n tapaus. Olen yllättynyt, miten hyvin hän on viihtynyt. Myös kotona on hyväntuulisempi.



Ap kuvittelee tietävänsä naapurinsa tilanteen. Vieraan ihmisten elämästä ei koskaan voi tietää kaikkea. Kukaan äiti ei ole koskaan valittanut väsymystään tms. hankalia asioita. Vauvalehdissäkin niistä puhutaan tyyliin " kyllä se tästä" . Mutta kun itse olen aloittanut keskustelun uupumisesta, silloin vasta monet ovat uskaltaneet kertoa omista kokemuksistaan. Mutta monet eivät uskalla tehdä omia ratkaisuja muiden ihmisten mielipiteiden pelossa.



Vaikka olisikin niin, että äiti voisi erinomaisesti ja olisi vauvan kanssa esikoisen ollessa hoidossa, niin se olisi mielestäni hyvä jos kerran äiti tietää rajansa. Millaista elämää haluaa elää, mistä hän saa voimia ja millä jaksaa rakastaa ja pitää huolta perheestään. Mitä väärää siinä voi olla? Lapsi tarvitsee hyvinvoivat vanhemmat, ei väsymyksestä JATKUVASTI kiukkuilevaa ja ahdistunutta vanhempaa.

joka jankuttaa tämän tarinansa täällä joka ikinen viikko. Ei kauhean tervettä käytöstä sekään.

vastaan vain kysymyksiin vai kiellätkö multa sen?? 34

Vierailija:

joka arkipäivä klo 9-17 ja äiti vauvan kanssa kotona. Mitä hyviä, mitä huonoja puolia? Kannatatko vai paheksutko?

Ottamatta kantaa siihen, olenko tuo äiti minä vai onko se naapurin täti tai fiktiivinen henkilö. =)

tuo tuollainen jankkaaminen.



35

useasti välttelevät hankalia hommia. Tehdään lapsia jostain kumman syystä, mutta hyvin varhain hoito ja kasvatus sysätään muille. Koska " vanne olisi aika tiukalla" . Noh, kannattaisi miettiä sitä ehkäisyä sitten ajoissa?



Normaali naisihminen jaksaa kyllä. Eivät kaikki, ei edes enemmistö äideistä ole masentuneita koko elämäänsä varmaankaan?



Kyllä sen ruuan, leipomisen, vaatteiden ompelun, askartelun ja siivouksen yms. kykenee suorittamaan ihan iisisti vaikka kotona useampikin lapsi.



Siitä hattua nostan eri uskonnollisille ryhmittymille, joissa paljon lapsia ja lapset hoidetaan kotona. Etenkin muslimeja itse tunnen ja äidit jaksavat järjestää toimintaa ja opettaa esim. vieraita kieliä kotona pienimmillekin lapsille.

Tällaisella asenteella tehdään myös hallaa masentuneille ihmisille, koska he yrittävät toimia viimeiseen asti muiden ihmisten normit täyttääkseen eivätkä hae apua ajoissa. Tällaisten " viisauksien" esittäjät saisivat mennä itseensä.

Vierailija:

useasti välttelevät hankalia hommia. Tehdään lapsia jostain kumman syystä, mutta hyvin varhain hoito ja kasvatus sysätään muille. Koska " vanne olisi aika tiukalla" . Noh, kannattaisi miettiä sitä ehkäisyä sitten ajoissa?

Normaali naisihminen jaksaa kyllä. Eivät kaikki, ei edes enemmistö äideistä ole masentuneita koko elämäänsä varmaankaan?

Kyllä sen ruuan, leipomisen, vaatteiden ompelun, askartelun ja siivouksen yms. kykenee suorittamaan ihan iisisti vaikka kotona useampikin lapsi.

Siitä hattua nostan eri uskonnollisille ryhmittymille, joissa paljon lapsia ja lapset hoidetaan kotona. Etenkin muslimeja itse tunnen ja äidit jaksavat järjestää toimintaa ja opettaa esim. vieraita kieliä kotona pienimmillekin lapsille.

Minä olen ottanut kantaa päivähoitokeskusteluihin. Onko se jotenkin epänormaalia? Olen esittänyt eriävän kantani ja kertonut meidän tapauksestamme, joka ei sinun mielestäsi ole näköjään sallittua. Enpä voi sanoa, että kovin terveeltä kuulostaa sinunkaan ylenmääräinen kiinnostus minun tilannettani kohtaan jos koet sen jankkaamiseksi. Olisiko sinun aika keskittyä muihin asioihin välillä? Parempaa jatkoa sinulle! 34

Vierailija:

tuo tuollainen jankkaaminen.

35

On puolipäiväryhmiä tai kerhoja mihin voi viedä esikoisen jos ei jaksa. Miks pitää tehdä lapsia jos ei jaksa olla niiden kanssa?? Vai tekeekö ikä tepposet, 40+ ni en yhtään ihmettele!

2 vuoden välein" . Täälläkin aina kannustetaan kaikkia " pärjäisinkö kolmen alle 3- vuotiaan kanssa, kun on hiiirrrmuinen vauvakuume" - kyselijöitä, että " joo, ihanasti pärjää, vähän on rankkaa, mutta niiiiiin palkitsevaa" .



Sitten verorahoilla maksellaan näiden idioottien, jotka eivät osaa yhtään ajatella järjellä eikä katsoa rehellisesti omia voimavarojaan, jälkikasvun päivähoitoa.



Joo, ja ymmärrän, että voi tulla masennus, mutta jos käyttäis sitä järkikultaansa eikä ajattelis munasarjoillaan, niin voitas välttyä monelta " masennukselta" . Tiedän, että masennus on ihan oikea sairaus, mutta monet mammat kyllä hommaa sen ihan itse itselleen, kun pitää pukata " vauvakuumeessa" niitä lapsosia itselleen aivan liian tiheään tahtiin.



Tollasilta tapauksilta pitäisi ottaa päivähoidossa valtion subventio pois. Saa tuoda esikoisen hoitoon, jos maksaa sen, mitä hoito oikeasti markkinahintaan maksaa. Uskomatonta, että yhteiskunta maksaa samanaikaisesti äidille täydet äitiysetuudet, jotta hän voi olla kotona JA subventiot sitten sille 2- vuotiaalle, jotta hän voi olla päivähoidossa.



Ja jos rupee lasten kanssa oleminen kiristää vannetta, niin menkööt sitten töihin. Vauvakin voi sitten mennä hoitoon, eli putoaa ainakin sitten se päällekkäinen äitiyspäiväraha pois valtion kassasta.

Ettei uupumusta ja masennusta voi arvata etukäteen?!?? Ei KUKAAN halua masentua ja uupua! Tottakai ihmiset olisivat toimineet toisin, jos olisivat arvanneet, että uupuvat. Uupumus ja masennus eivät edes hoidu pelkällä nukkumisella. Ja jos on uupunut, niin lapsen kerho pari tuntia viikossa on yhtä tyhjän kanssa, ei se edistä toipumista.

Ihmeellisen typerää porukkaa! Mutta mitä voi kuvitellakaan, kun ihmiset miettivät millainen on white trash yh-äiti jne...

Vierailija:

On puolipäiväryhmiä tai kerhoja mihin voi viedä esikoisen jos ei jaksa. Miks pitää tehdä lapsia jos ei jaksa olla niiden kanssa?? Vai tekeekö ikä tepposet, 40+ ni en yhtään ihmettele!

Jonkun 5-6-vuotiaan kohdalla tilanne ja perusteet ovat jo ihan erilaiset.

esikoisen saaneetkin masentuvat? Kyllä olet hyvin, hyvin tyhmä ihminen. Sääliksi käy. Ei ole sinun asiasi kunnossa, kun pitää ruveta toisten asioihin puuttumaan.

Vierailija:

2 vuoden välein" . Täälläkin aina kannustetaan kaikkia " pärjäisinkö kolmen alle 3- vuotiaan kanssa, kun on hiiirrrmuinen vauvakuume" - kyselijöitä, että " joo, ihanasti pärjää, vähän on rankkaa, mutta niiiiiin palkitsevaa" .

Sitten verorahoilla maksellaan näiden idioottien, jotka eivät osaa yhtään ajatella järjellä eikä katsoa rehellisesti omia voimavarojaan, jälkikasvun päivähoitoa.

Joo, ja ymmärrän, että voi tulla masennus, mutta jos käyttäis sitä järkikultaansa eikä ajattelis munasarjoillaan, niin voitas välttyä monelta " masennukselta" . Tiedän, että masennus on ihan oikea sairaus, mutta monet mammat kyllä hommaa sen ihan itse itselleen, kun pitää pukata " vauvakuumeessa" niitä lapsosia itselleen aivan liian tiheään tahtiin.

Tollasilta tapauksilta pitäisi ottaa päivähoidossa valtion subventio pois. Saa tuoda esikoisen hoitoon, jos maksaa sen, mitä hoito oikeasti markkinahintaan maksaa. Uskomatonta, että yhteiskunta maksaa samanaikaisesti äidille täydet äitiysetuudet, jotta hän voi olla kotona JA subventiot sitten sille 2- vuotiaalle, jotta hän voi olla päivähoidossa.

Ja jos rupee lasten kanssa oleminen kiristää vannetta, niin menkööt sitten töihin. Vauvakin voi sitten mennä hoitoon, eli putoaa ainakin sitten se päällekkäinen äitiyspäiväraha pois valtion kassasta.

Lastemme hoitopaikassa on myös ihan samanlainen tapaus eli äiti, joka on tuonut ennen kuopuksen syntymää 2-v. esikoisen hoitoon. Kuopus on oikein suloinen ja tasapainoisen oloinen lapsi, joka ikävä kyllä on usein itkeskellyt kun olen omia lapsiamme hoidosta hakenut. En voi olla ajattelematta, että kurja juttu, vaikka ei kai tuo minulle kuulukaan.. Ja mainittakoon, että tällä perheellä näyttää olevan asiat oikein hyvällä mallilla; kaksi hienoa autoa, kalliit vaatteet, isä vaikuttaa " osallistuvalta" jne. Siksikin ihmetetyttää, että eikö heillä ollut mitään muuta vaihtoehtoa, esim. ajoittaisen hoitoavun palkkaaminen kotiin.



No, meitä on moneen junaan, itse en olisi kuuna päivänä vienyt pientä esikoista noin " varmuuden vuoksi" hoitoon kuopuksen syntymän alla, ehkä pakon edessä jos olisi tullut äärimmäinen masennus tms. Eikä kyllä todellakaan ns. pienen ikäeron perheissä mitenkään välttämättä ole niin järkyttävän rankkaa, ei ainakaan meillä eikä parilla tuttavalla. Eli ei pieni ikäero ole kyllä mikään perustelu sinänsä vanhemman lapsen hoitoon viennille, päinvastoin. En ymmärrä, miksi niitä lapsia tehdään jos jo lähtökohta on se, että joku muu ne hoitakoon?

kun täällä vähänkään sivutaan aihetta. Jankutat sen omat tarinasi. Mitä ihmeen kannan ottamista se on? Jankkaat ja jankkaat omaa surkeuttasi. Tympii! Boring...

ensi alkuun. Huono ja laiska äiti. Onneksi en tunne tuollaisia. Olisi edes vanhempi tämä päivähoitoon tyrkätty tapaus, mutta 2v. Mitä ihmettä te teette niitä mukuloita kun ette niiden hoitamisesta mitään tiedä ettekä jaksa niiden parasta ajatella. Hävettää tommosen puolesta. Anna se vauvakin jonnekin hoitoon, niin saat lakkailla varpaan kynsiäsi ihan rauhassa. Toivottavasti olit fiktiivinen hahmo.

Tuon ikäinen ei tarvitse virikkeitä vaan äidin seuraa, mutta mielestäni osapäivähoito n. 1-3 kertaa vkossa puoli päivää voisi olla ok jos välttämättä pitää p-kotiin viedä.

Voi olla äidin masennusta? Hoidossa oleva lapsi erityislapsi, joka tarvitsee ryhmää kehittyäkseen? Tai vauva sairas?

Kerro lisää, muuten ei oikeastaan voi sanoa mitään.

Muut tehköön mitä tykkää.

Ymmärrän kyllä hoidontarpeen, jos äiti väsynyt ja lapsi vilkas ja energinen (tuon ikäinenkin VOI jo tarvita ns. virikkeitä ja ikäistään seuraa, tiedän kokemuksesta). Mutta itse laittaisin ehkä vain puolipäivä- tms. lyhyempään hoitoon, jos itsellä olisi vastaava tilanne.

viisi täyttä päivää viikossa, kun kyse on vain kaksivuotiaasta. Ellei sitten vauva ole jotenkin tosi vaativa tai äiti heikossa kunnossa tai elämässä jotain muuta kuormittavaa.



Sen kyllä ymmärrän ja hyväksyn, että parivuotias olisi vaikka 2-3 päivää viikossa hoidossa, ei mielellään 8h päiviä kuitenkaan. Nykyisin, kun ei ole suvun turvaverkkoa samassa huushollissa, on ihan ok käyttää yhteiskunnan tukipalveluja, kuten nyt vaikka osa-aikaista hoitoa päiväkodissa. Kerhot eivät aja samaa asiaa, koska niitä ei läheskään joka paikassa ole, niihin ei oteta parivuotiaita ja ne myös kestävät sen verran lyhyen aikaa, että hyvä jos ehtii kaupassa sillä aikaa käydä, eivät tarjoa hengähdystaukoa.