Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Meinaako keneltäkään muulta lähteä järki lastensa jatkuvasta tappelusta?!
18.06.2015 |
Olen siis niiiiiin kyllästynyt tuohon ulinaan. "Santeri kiussaaaaaaaa yyyyyy" ja jatkuvasti joku on vähän tönimässä toista. Yritän pysyä rauhallisen jämäkkänä, mutta nykyään välillä vaan tulee karjastua, että "LOPETTAKAA NYT JUMALAUTA!!".
Miksi kukaan kaveripiiristä ei koskaan puhu tästä? Varmaan ärsyttävin asia mitä vanhemmuudessa on, muita?
Tekisi niin mieli joskus vastata, ettei kiinnosta vähääkään nuo paskaulinat, mutta sitä en vielä ole sanonut...
Ärrrrrr olen niin loppu tohon. Mikään menetelmä ei tunnu tepsivän. Vihaako noi niin paljon toisiaan vai?!
Kommentit (15)
Tässäpä näkökulma toiselta puolelta. Minä olin se lapsi, jota veljeni aina kiusasi. Veli mm. töni, nyppi hiuksista, roikotti sylkitippaa naamani edessä autossa josta en päässyt pois jne. Aina kun itkin ja pyysin apua vanhemmilta sain vastaukseksi vain karjaisuja että lopettakaa riitely tai tulee kotiarestia. Pari kertaa kun uskalsin tönäistä takaisin tai menetin totaalisesti hermoni ja esim puraisin veljeäni kädestä, se olin minä joka rangaistuksen aina sai. Veli oli nimittäin ovela ja ärsytti ja kiusasi aina kun vanhempien silmä vältti.
Joten sinä vanhempi: mielummin kuin karjut lapsillesi niin pidä heidän kanssaan keskustelu. Kysy kiusaavalta lapselta miksi hän tekee sen ja toiselta lapselta miltä kiusaaminen hänestä tuntuu. Sitten voit keksiä heille tekemistä joka saa heidät ns. "samaan tiimiin" eikä vastakkaisiksi osapuoliksi. Esimerkiksi he saavat jonkin yhteisen palkinnon (karkkipäivän, vuokraleffan tms.) jos käyttäytyvät kiltisti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="18.06.2015 klo 13:27"]
[quote author="Vierailija" time="18.06.2015 klo 13:21"]
Mä en kestäisi tuollaista varmaan yhtään. Onneksi omat lapset eivät harrastaneet tuota oikeastaan kuin muutaman hassun kerran.
[/quote]
Ei meilläkään ole koskaan ollut tuollaista. Lapset 4v ja 6 v tytöt, jotka ovat kuin paita ja peppu. Ällösöpöä, tiedetään, mutta illallakin nukahtavat siskonpetiin. :)
[/quote]
Onnekas, meillä lapset on kuin yö ja päivä. Ei ihme kun tulee riitaa. Sitten kun ovat sellaisen samanhenkisen kaverin kanssa, ei riitoja koskaan.
ap
Tiedän kyllä että pitäisi puhua ja kertoa miksi toista ei saa kiusata, mutta yleensa heti kun on saanut selitettyä niin kohta tapellaan taas. Joskus tosiaan väsyneenä tulee karjuttua, kun hermo vaan menee ja siihen tappeluun on niin väsynyt ja järkipuhe ei auta. Mistä lie johtuu tuollainen tappelu.
[quote author="Vierailija" time="18.06.2015 klo 13:32"]
Tässäpä näkökulma toiselta puolelta. Minä olin se lapsi, jota veljeni aina kiusasi. Veli mm. töni, nyppi hiuksista, roikotti sylkitippaa naamani edessä autossa josta en päässyt pois jne. Aina kun itkin ja pyysin apua vanhemmilta sain vastaukseksi vain karjaisuja että lopettakaa riitely tai tulee kotiarestia. Pari kertaa kun uskalsin tönäistä takaisin tai menetin totaalisesti hermoni ja esim puraisin veljeäni kädestä, se olin minä joka rangaistuksen aina sai. Veli oli nimittäin ovela ja ärsytti ja kiusasi aina kun vanhempien silmä vältti. Joten sinä vanhempi: mielummin kuin karjut lapsillesi niin pidä heidän kanssaan keskustelu. Kysy kiusaavalta lapselta miksi hän tekee sen ja toiselta lapselta miltä kiusaaminen hänestä tuntuu. Sitten voit keksiä heille tekemistä joka saa heidät ns. "samaan tiimiin" eikä vastakkaisiksi osapuoliksi. Esimerkiksi he saavat jonkin yhteisen palkinnon (karkkipäivän, vuokraleffan tms.) jos käyttäytyvät kiltisti.
[/quote]
Siis nuo ovat olleet tuollaisia satunnaisia ylilyöntejä, normaalisti yritän sinnikkäästi vain keskustella rauhallisesti. Jäähylle mennään meillä juttelemaan, ei eristykseen. Karjumiseni on tullut vain sellaisissa tilanteissa, joissa jo kummatkin kiusaavat toisiaan ja sitä on jatkunut pitkinä päivää. Huomaan kyllä muka ovelat kiusaamiset joita isompi joskus yrittää. Välillä ymmärrän, jos toisella palaa käämi pitkään jatkuneen härnäämisen seurauksena, en välttämättä sano hänelle silloin mitään erityisesti, juttelen vain molempien kanssa.
ap
Kaikkien kanssa ei vain tule toimeen, vaikka se kuinka olisi oma sisarus. Toisten kanssa kemiat synkkaa, toisten ei. Sisarussuhdetta hankaloittaa vielä esikoisen osalta ainokaisaseman menetyksen aiheuttama katkeruus pikkusisarusta kohtaan. Yksilapsisilla ei ole tätä ongelmaa ja usein monilapsisissa perheissä löytyy joku jonka kanssa synkkaa, ongelmat ovat sitten toisennäköisiä. Kaksilapsisilla lienee tätä tappelua eneiten.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ihanaa, kuulostaa niin tutulta!!!
Hyvä että löytyy muitakin...se vaan helpottaa.
Oon kans aatellu et meiän perhe on vaan tällainen...
Onhan se tympeää ja tulee sitä itsekin ärjyttyä joskus tosi rumasti ja uhattua vaikka millä. Erityisesti väsyneenä. Mutta joka napsaukseen en puutu enkä halua olla puuttumassa. Pitää oppia itekin selviämään riitatilanteista ja pyytämään anteeksi ja vastaanottamaan anteeksipyyntö.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="18.06.2015 klo 13:02"]
Onhan se tympeää ja tulee sitä itsekin ärjyttyä joskus tosi rumasti ja uhattua vaikka millä. Erityisesti väsyneenä. Mutta joka napsaukseen en puutu enkä halua olla puuttumassa. Pitää oppia itekin selviämään riitatilanteista ja pyytämään anteeksi ja vastaanottamaan anteeksipyyntö.
[/quote]
Mutta lapset käyvät toistensa päälle jopa fyysisesti, pakkohan siihen on puuttua?
Esimerkiksi 5v tönäisee 3v:tä ja 3v alkaa potkimaan kostoksi.
ap
[quote author="Vierailija" time="18.06.2015 klo 13:09"][quote author="Vierailija" time="18.06.2015 klo 13:02"]
Onhan se tympeää ja tulee sitä itsekin ärjyttyä joskus tosi rumasti ja uhattua vaikka millä. Erityisesti väsyneenä. Mutta joka napsaukseen en puutu enkä halua olla puuttumassa. Pitää oppia itekin selviämään riitatilanteista ja pyytämään anteeksi ja vastaanottamaan anteeksipyyntö.
[/quote]
Mutta lapset käyvät toistensa päälle jopa fyysisesti, pakkohan siihen on puuttua?
Esimerkiksi 5v tönäisee 3v:tä ja 3v alkaa potkimaan kostoksi.
ap
[/quote]
No silloin joo, jos fyysiseksi käy.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mä en kestäisi tuollaista varmaan yhtään. Onneksi omat lapset eivät harrastaneet tuota oikeastaan kuin muutaman hassun kerran.
[quote author="Vierailija" time="18.06.2015 klo 13:21"]
Mä en kestäisi tuollaista varmaan yhtään. Onneksi omat lapset eivät harrastaneet tuota oikeastaan kuin muutaman hassun kerran.
[/quote]
Ei meilläkään ole koskaan ollut tuollaista. Lapset 4v ja 6 v tytöt, jotka ovat kuin paita ja peppu. Ällösöpöä, tiedetään, mutta illallakin nukahtavat siskonpetiin. :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Joo meilläkin kokoajan tapellaan! Lapset 1,5v ja 3v. Koko ajan on kuhmua ja mustelmaa ja naarmua jossain. Meinaa olla hermot vähän kireällä!
Alue: Aihe vapaa
Mun äidillä meni varmaan hermot kun minä ja veljeni tapeltiin jatkuvasti. Ja meillä on siis vuosi ikäeroa. Tätä palstaa lukiessa olenkin miettinyt, että tehtiinkö meidät näin lyhyellä aikavälillä että oltaisiin seuraksi toisillemme. Kyllähän me yhdessä leikittiin, mutta ne tappelut :D
Tiedätkö yhtään mistä tappeluhalut voisi johtua? Ehkä sisarkateutta? Meillä se meni aikalailla niin, että minulla oli vaikeuksia ilmaista pahaa oloani ja purin turhautumistani veljeeni. Vanhemmat kun eivät tajunneet yhtään neuvoa tunteiden ilmaisussa.