Mies luo uraa ja mä olen kotona
Tämä äitiyslomalla oleminen alkaa saamaan mut tuntemaan omituisia asioita. Jopa kateutta miestä kohtaan. Mies menee elämässä eteenpäin, oppii uusia asioita työstään, matkustelee ulkomaille, on palavereissa ja kehittää työtään. Hän saa koko ajan kehuja ja tuntee olonsa tällä hetkellä varmaan kuolemattomaksi. Mä olen lasten kanssa kotona, teen kotitöitä, laitan ruokaa, menen leikkipuistoihin, imetän, nukutan, leikin, laulan.. ihanaa saada pitää pienet kotona tietenkin, mutta tuntuu että mä jumitan, että mä en ole kukaan.
Kommentit (4)
Mä haluaisin olla just noin! Olisin niin onnellinen jos ei tarttis edes hetkeen juosta oravanpyörässä.
Mä elin noin 9 vuotta, mutta en tuntenut ollenkaan noin. Minä koin sen valtavaksi etuoikeudeksi, että minun ei tarvitse olla kiireessä ja stressissä ja juosta pitkin maailmaa, vaan saan omistautua melkein meditatiivisesti kauniille pienelle arjelle, elää ilman kelloa ja ulkoapäin määrättyjä velvollisuuksia, tehdä mitä haluan milloin haluan.
[quote author="Vierailija" time="17.06.2015 klo 09:36"]Mä elin noin 9 vuotta, mutta en tuntenut ollenkaan noin. Minä koin sen valtavaksi etuoikeudeksi, että minun ei tarvitse olla kiireessä ja stressissä ja juosta pitkin maailmaa, vaan saan omistautua melkein meditatiivisesti kauniille pienelle arjelle, elää ilman kelloa ja ulkoapäin määrättyjä velvollisuuksia, tehdä mitä haluan milloin haluan.
[/quote]
Niin, on kai se noinkin. Pelottaa vaan onko mulla enää paluuta työelämään, olen ollut jo niin kauan pois sieltä. Pelkään osaanko enää edes mitään ja haluaako mua kukaan palkata. Ap
Jos haluat töihin, järjestäkää asiat sen mukaan ja sitten menet töihin.