Lue keskustelun säännöt.
Miesystäväni nipisti lastani!
01.07.2015 |
Olemme olleet puolisen vuotta parisuhteessa. Mies on ollut luonteeltaan rauhallinen ja muut huomioonottava. Pojallani joka on 4-vuotias on melko paljon tottelemattomuutta ja saa usein raivokohtauksia. Hänellä on rajoja, mutta fyysinen kuritus kohdaltani ei ole koskaan tullut kysymykseenkään. Muutama päivä sitten lapseni vinkumassa ja raivatessa kauppareissun päätteeksi autossa miesystäväni menetti malttinsa ja huusi ensin useampaan otteeseen lapselleni ja lopuksi nipisti Wtf!? Olen tästä asiasta vieläkin ihan tolaltani. Näemme miehen kanssa tänään, minulla ei ole tunnetta että haluaisin edes koskea häneen, vaikka keskustelimme asian sinä päivänä ns. selväksi olen nyt kelaillut tätä enemmän. Erinäisistä syistä johtuen ero suhteesta tuntuisi nyt lähes mahdottomalta, ja toisaalta en kestä että näitä tilanteita tulisi enää ikinä, hän lupasi ettei tule, mutta tämäpä tuskin lienee realistista. Toinen lapseni ei omien sanojensa mukaan halua tavata häntä, ja minun tulee toimia tämän mukaan. Valitettavasti olen jo kerran aiemmin yrittänyt erota, mutta olen joutunut tämän jälkeen kahdesti niin pahoihin dissosiaatio tiloihin ja paniikkikohtauksiin useampia päiviä kestäneessä yksinäisyydessä. Ystäviä on mutta ovat lapsettomia työ ja harrastuskiireineen. Kesällä seurakunnan ja muut tukiryhmät joissa käydään ovat kiinni. Isovanhempia kuormitustaan jo liiaksi. Lasten isällä on meitä kohtaan lähestymiskielto, hänestä ei tukea päinvastoin. Olen melko sekaisin, tiedän että lapsen etu on yhtä tärkeä kuin omani, mutta pelkään menettäväni heidät jos jään liian yksin. Mies ystävästä on ollut todella paljon sekä henkistä tukea, seuraa että taloudellistakin tukea meille. Motivaatio on tulevaisuutta kohtaan ollut aivan eri kuin aiemmin, mutta nyt tuntuu että olosuhteet pakottavat taas saatanan yksinäisen yh helvettiin ilman ketään kelle jakaa ja ilman läheisyyttä. Minulla kaksi mt diagnoosia jotka tekevät tästä vielä entistä haasteellisempaa, opiskelen myös yh arjen lisäksi AMK:ssa. En voi sietää yksinäisyyttä (alan mennä psykoosiint tai apatiaan tai dissosiaatioihin) yli 2vrk yksinoloa (lasten) kanssa. Tiedän että lasteni turvallisuuden tulisi tietysti olla ykkösasia. Tukiperhettä on haettu ja kaikkia muita tukitoimia paitsi ls-. Muutamiin otteisiin arvioitu ettei ls tarvetta. Ulkopuoliset eivät ole koskaan tehneet ilmoitusta, vaan minä itse.
Kommentit (65)
[quote author="Vierailija" time="01.07.2015 klo 14:57"]
Mitä alaa opiskelet? Sinulla siis ei ollut mt-ongelmia ennen lapsia? Olet kiinnostava, viestisi ovat perusteltuja ja analyyttisia ja selvästikin taustalla on teoriaa mihin peilaat. Toisaalta sitten tulee tunne vauhkosta, ongelmaisesta, fiksustakin naisesta, jolla hyvin hankalia ongelmia mihin et ole apua saanut vaikka PITKÄÄN olet terapiaakin saanut. En jättäisi miestä tapahtuneen takia, keskustelisin asiasta ja jos ymmärtää mitä on tehnyt eikä tee niin enää, niin asia olisi käsitelty. Jos tapahtuisi uudelleen niin lähtisi samantien.
[/quote]
Kiitos tästä asiallisesta ja fiksusta viestistä. Näin tulen todennäköisesti toimimaan. Medialukutaitoa ja av palstan lukukokemusta löytyy kyllä myös sen verran että tiedän täällä liikkuvan ja vastaavan erittäin suuren prosentin täysin itsetunnotonta, parisuhteistakin kateellista ja totaalisen mielisairasta porukkaa joka sadistisesti nauttii lytätessään muita. Ap.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En missään nimessä kannata minkäänlaista fyysistä kuristusta tai väkivaltaa.
Mutta pari kertaa on käynyt niin, että olen tarttunut lapsen käteen turhan lujasti kun sanallinen ohjaaminen ei ole tehonnut. Olen katunut tätä syvästi ja pyytänyt jälkeenpäin anteeksi lapselta.
En koe olevani kelvoton vanhempi. Olen vain ihminen.
Taustasi ja arvosi huomioonottaen et ylireagoi. Olet aika analyyttinen ja itsetiedostava, mutta joskus tällaiset ihmiset eivät ole hyvin yhteydessä tunteisiinsa ja aliarvioivat tarpeitansa sekä oikeuksiansa hyvään elämään. En toki väitä sinusta tällaista, mutta kannattaa ihan varmuuden vuoksi pitää kunnolla huolta omista rajoista ja lapsen turvallisuudesta. Älä myöskään kuluta pahemmin energiaa oikeuttaaksesi itseäsi ja toimiasi täällä palstalla.
Vaikein asia on riippuvuutesi miehestä, mutta mt-ongelmia ei nopeasti ratkota. Helpottaisiko yhtään sellainen ratkaisu, että koittaisit saada miehen sitoutumaan ehkäisevään väkivaltatyöhön? Kyse ei ole pelkästä nipistämisestä, vaan myös karjumisesta ja uhkaavasta ilmapiiristä. Esimerkiksi Miessakit ry:stä tai turvakodin kautta voisi saada tietoa lisää. Kunnon miehen tulisi myös ymmärtää lähteä mukaan ehkäisevään työhön, jos tuntee taustasi ja haluaa olla luotettava.
Toinen vaihtoehto on hankkia uusi ja turvallinen mies, mikä ei toki ole kovin ideaali ratkaisu, mutta mielenterveytesi kunnossa pitäminen on myös lapsesi etu. Tärkeintä on pitää itsensä siinä kunnossa, että pystyy huolehtimaan lapsistansa.
[quote author="Vierailija" time="01.07.2015 klo 13:12"]
[quote author="Vierailija" time="01.07.2015 klo 12:27"]
Niin kumpi tässä nyt on tärkeämpää: se, ettet sinä jää yksinhuoltajaksi ilman parisuhdetta, vai lapsesi oikeus fyysiseen koskemattomuuteen?
Eroa miehestä ja ota yhteys lastensuojelun sosiaalityöntekijään, niin saat apua.
[/quote]
Vastakkain asettelu on vinoutunut. Ja voin vastata että molemmat ovat erittäin tärkeitä. Lapsen fyysisen koskemattomuuden tulee toteutua ja mikä haluan parisuhteen, mutta tiedän ettei tämä ole ainut mahdollinen parisuhde. Haluaisitko tähdentää ajatuksesi miksi olisi ainuttakaan syytä oottaa yhteyttä lastensuojeluun? Me emme myöskään asu yhdessä. Miesystävä ei myöskään tapaa lastani jollei itse lapsi halua. Nyt ei halua, eikä tapaa. Ap.
[/quote]
Niin - lapsi ei halua tavata miestä, koska olet todennäköisesti vesittänyt miehen aseman aikuisena lapsen lähellä. Lapsi ei päätä tuollaista ja jos saa päättää, metsään menee ja pahasti.
Heitin naapurin mummoa kivellä päähän, sain piiskaa ja lievää tukkapöllyä.
Huusin kaupassa ittu taatana pelkele ja potkein karkkihyllyjä, sain kotona kourallisen saippuaa suuhuni, nauroin vain vittuillakseni sylkäisin saippuat uudelle sohvalle. jne...
Tuntuu ettei noilla rangaistuksilla oikein merkitystä ollut, jos tuli mieleen perseillä niin kyllä sitä sitten kakarana antoi palaa vaan.
Pahempia traumoja ei jäänyt. Olihan se nyt aika idioottimaista heittää kohtuu isolla kivellä toista ihmistä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Täälläkin on jotain lapsena kuritettuja puolustelemassa "Kyllä munkin isä hakkasi mut rautakangella paskaks!!1!"
Nipistäjä ei vaan ollut tässä tilanteessa lapsen vanhempi, vaan Ap:n heikkohermoinen miesystävä, jonka olisi pitänyt älytä jättää lapsen kasvatus Ap:n huoleksi eikä menettää hermojaan.
Ihan täysin eri asia onko kurittaja vanhempi vai lapselle "vieras."
Toivottavasti saat mieheltä lättyyn Ap.
Hellanlettas. Ei YHDEN kerran nipistäminen nyt niin paha asia ollut, jos lapsi ärsyttämällä ärsytti. Meillä rauhallisillakin ihmisillä tulee raja ja kyllähän lapselle pitää näyttää kaapin paikka. Ei lapsi saa käyttäytyä miten vaan. Jos mies osoittaisi taipumusta jotenkin enemmän väkivaltaan tai muuten käyttäytyy ikävästi tai arvaamattomasti, väheksyy ja haukkuu jne niin sitten on asia erikseen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En ymmärrä miten nipistäminen on mitenkään verrattavissa väkivaltaan? Nipistäminenhän tuntuu lähinnä samalta kuin otettaisiin verikoe tai annettaisiin rokotus. Luunappi ja nipistys ovat järkevä tapa saada lapsi joka ei tottele tai on saanut kohtuuttoman raivarin rauhoittumaan. Ja lopuksi selittää miksi niin tehtiin ja pyytää anteeksi. Meillä on niin tehty ja se on toiminut. Ja välillä jos kotona ei tyttöä kuunnella niin kohta tuntuu nipistys tai luunappi jalassa. Ja tyttökin selittää miksi niin teki ja pyytää anteeksi
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Niin kumpi tässä nyt on tärkeämpää: se, ettet sinä jää yksinhuoltajaksi ilman parisuhdetta, vai lapsesi oikeus fyysiseen koskemattomuuteen?
Eroa miehestä ja ota yhteys lastensuojelun sosiaalityöntekijään, niin saat apua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sun tehtäväsi on suojella sun lapsia. Et todellakaan voi asettaa suhdettasi lastesi hyvin voinnin ja fyysisen koskemattomuuden edelle.
Olen siis pääasiallisesti nyt sekaisin että mitä helvettiä teen tuon miehen kanssa? Onko ylireagointia omasta mielestänne jättää hänet nipistämisen takia? Minua on kuritettu fyysisesti luunapein, tukistamalla ja parit avaritkin äidiltä on tullut naamalle. Edellinen miesystäväni pahoinpiteli minua useasti (kerrasta lähdin oikeuteen ja tuomio tuli) muttei koskaan lapsiamme. Tuntuu etten käsitä edes koko asiaa. Vetelin eksääni päin näköä valitettavasti loppuaikoina itsekin, mutta päätin erotessaan ettei koskaan enää mitään väkivaltaa. Pelkään hieman myös että jos hän koskisi vielä kerran kumpaankaan lapsistani omat nyt jäässä ilmeisesti olevat primitiivisen vaistoni räjähtävät pintaan kaikessa komeudessaan, vielä sillä tiedolla että ero on sillä taputeltu jos enää noin koskee. Ap. Nyt en vaan tiedä, meillä on vielä perkeleen lomamatkalainenkin maksettuperin viikon päähän, vähän huvittaisi lähteä kyllä jonkun muun kanssa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jätät sen miehen tietysti. Ei ole ylireagointia, varsinkaan kun on lapsi kyseessä. Kerrasta poikki!
Eikö lapsesi turvallisuus ole paljon TÄRKEÄMPÄÄ kuin joku miesystävä? Entä siinä vaiheessa JOS miehesi alkaa käyttämään enemmän voimaa vaikka vain nipistäisi lastasi ja ties vaikka jonain päivänä sinä saisit vaikkapa kämmenen poskelle? Jos miesystäväni nipistäisi lastani niin olisin leijonaemona karjumassa miehelle ja heittäisin niska-perse otteella ulos! Ja todennäköisesti jos joku näkisi sinun miehesi nipistävän lastasi niin eiköhän se joku tekisi lastensuojelu ilmoituksen ja silloin vasta pulassa oletkin.
Rehellisesti, en pidä tuota lapsen nipistämistä juuri minään, etenkään jos kyse on yksittäisesti/harvoista kerroista. Olen itse ollut melko kovapäinen lapsi, jolle nyt vaan ei saanut aina tolkkua muuta kuin niskasta ilmaan nostamalla ja ei, en ole häiriintynyt tästä näin aikuisiällä, vaan minulle menee oikein hyvin ja olen oikeastaan kiitollinen, että vanhempani puuttuivat niskurointiini heti nuorelta iältä asti.
Eniten minä lähtisin kertomasi perusteella hakemaan apua sinulle. Jos ei mietitä minun mielipidettäni tapahtuneeseen tai tapahtunutta lainkaan, niin kysehän on pelkistettynä siitä, että sinä laitat oman etusi lapsen edun edelle, koska olet sairas. Etkö siis voisi mennä esim. terapeutille puhumaan tai hankkia muuta apua ja hakemalla apua tarkoitan nimenomaan itsellesi.
Ei mikään pikku nipistäminen mitään haittaa. Penska taatusti ansaitsi sen.
Hahah ihan naurettavaa tuo touhu ! Miesystävä nipisti " pahoinpiteli" lasta ja sen takia pitäis erota. Anna mun kaikki kestää ! Ei voi ku nauraa tämmöisille äideille. Vähän eriasia jos olis vaikka antanu remmillä piiskaa tai jotain kunnon kuritusta.
[quote author="Vierailija" time="01.07.2015 klo 12:27"]
Niin kumpi tässä nyt on tärkeämpää: se, ettet sinä jää yksinhuoltajaksi ilman parisuhdetta, vai lapsesi oikeus fyysiseen koskemattomuuteen?
Eroa miehestä ja ota yhteys lastensuojelun sosiaalityöntekijään, niin saat apua.
[/quote]
Vastakkain asettelu on vinoutunut. Ja voin vastata että molemmat ovat erittäin tärkeitä. Lapsen fyysisen koskemattomuuden tulee toteutua ja mikä haluan parisuhteen, mutta tiedän ettei tämä ole ainut mahdollinen parisuhde. Haluaisitko tähdentää ajatuksesi miksi olisi ainuttakaan syytä oottaa yhteyttä lastensuojeluun? Me emme myöskään asu yhdessä. Miesystävä ei myöskään tapaa lastani jollei itse lapsi halua. Nyt ei halua, eikä tapaa. Ap.
Vai että oikein nipistetty. Mua on tukistettu lapsena. Kyllä nyt lapsesi joutuu vanhempana suljetulle kun traumat iskevät päälle XD