Onko suhteessanne ollut ns.kyllästymisvaiheita?
Rakastan miestäni ja haluan elää hänen kanssaan, mutta jotenkin kaikki on niin tasapaksua tällä hetkellä. Suhteemme muistuttaa enemmän kaverimeininkiä, kuin kiihkeää ja romanttista parisuhdetta. Tällaistako tämä sitten on?
Kommentit (18)
[quote author="Vierailija" time="21.05.2015 klo 17:28"]On ollut, välillä yhtä aikaa, välillä niin, että toista tympii ja toista ei. Oltu yhdessä 25 vuotta. Mutta koskaan ei ole vielä oltu niin kyllästyneitä, että olisi erosta puhuttu. On sitä varmaan kumpikin miettinyt muutamaan kertaan.
[/quote]
Melkein kun mun tilanne, paitsi että mä harkitsen eroa todella vakavasti. Meillä ollut kriisi, jonka jäljiltä huomasin, ettei mua edes kiinnosta enää lähteä setvimään tätä :(
Ilmeisen vakava tilanne, syytä vakavasti pohtia mitä teen loppuelämälläni.
[quote author="Vierailija" time="21.05.2015 klo 17:18"]
On ollut, ja on parhaillaankin. Rehellisesti sanottua, alapääni kostui pitkästä aikaa remonttimiehen käydessä täällä. En siis voisi pettää miestäni, mutta fantasioita on kyllä. Onkohan tämäkään sitten normaalia...
[/quote]
On normaalia. Tuollaisia ne naiset vain ovat.
Kun olin naimissa, noita kyllästymisvaiheita tuli puolin ja toisin. Onneksi vain toiselle meistä kerrallaan, niin se "innokkaampi" jaksoi pitää aina suhteen kasassa. Pitkä liitto päättyi lopulta hyvässä hengessä.
Ennen kuin eroat, oletko tietoinen että ihmisen elämä on syklejä? ihan psykologiaa, olikohan se että. 7 vuoden välein tulee ns siirtymäkohta, jolloin usein ihmiset eroavat jne. Kannattaa miettiä tarkkaan, on syytä eroon vaikka välillä tuntuisi lattealta..
N40 mielestäni kannattaa erota ennen kuin pettää, tai voithan kysyä mieheltä luvan kokeilla jotain muuta? Toki teet niin kuin parhaaksi koet.
On mullakin päiväunia, paljonkin. Ihana katsella komeita uroksia, mutta toisaalta tunnen itseni enkä voi pettää. Jos saisi luvalla vähän hurjastella, se sopisi. Naisen kanssa kuulema saisin, ilman että mieheni loukkaantuisi, mutta miehen kanssa en. Tuota en ymmärrä, mutta kunnioitan kuitenkin puolisoani. N38
On ollut, ja on parhaillaankin. Rehellisesti sanottua, alapääni kostui pitkästä aikaa remonttimiehen käydessä täällä. En siis voisi pettää miestäni, mutta fantasioita on kyllä. Onkohan tämäkään sitten normaalia...
Ok. No mitä jos sitä kestää kuukausitolkulla. Et oma mies ei sytytä yhtään. Suuteleminen loppunut aikoja sitten. Pitääkö sit tyytyä tähän. Yhessä 15 vuotta...
On ollut, välillä yhtä aikaa, välillä niin, että toista tympii ja toista ei. Oltu yhdessä 25 vuotta. Mutta koskaan ei ole vielä oltu niin kyllästyneitä, että olisi erosta puhuttu. On sitä varmaan kumpikin miettinyt muutamaan kertaan.
[quote author="Vierailija" time="21.05.2015 klo 17:28"]
Ok. No mitä jos sitä kestää kuukausitolkulla. Et oma mies ei sytytä yhtään. Suuteleminen loppunut aikoja sitten. Pitääkö sit tyytyä tähän. Yhessä 15 vuotta...
[/quote]Meillä on ollut pisimmillään puolisen vuotta, että toinen oli tosi etäinen ja omissa oloissaan, oli jonkunlainen henkilökohtainen melt down. Vaikutti suhteeseen melko paljon, mutta siitä sitten taas lähennyttiin.
-5-
Mites toisista miehistä haaveilu, seksuaalisessa mielessä? Onko huono juttu vai normaalia?
Tällä hetkellä tuntuu lähentyminen tosi vaikealta. Puhuttu on...nro. 4
No ilman muta on. Pitää vain toivoa ja ehkä tehdäkin jotain, että menisi ohi ne kyllästymisen tunteet. Mulla ei mennyt viimeisellä kerralla. Kaksi vuotta kärsin, ja ero tuli 25 vuoden jälkeen. Paska juttu. Ehkä siinä on se, että ei kyllästyttäisi ja sitten vielä luovutettaisi yhtä aikaa. Ja onko se onnea vai taitoa, kuka tietää.
[quote author="Vierailija" time="21.05.2015 klo 17:30"]
Mites toisista miehistä haaveilu, seksuaalisessa mielessä? Onko huono juttu vai normaalia?
[/quote]Kyllä minulla sellaistakin oli joskus 10 vuotta sitten, mutta sitten se haaveilu alkoi tuntua epälojaalilta enkä tee sitä enää. Vaikkei se sinänsä ketään haittaisi, mitä päässäni vain ajattelen.
-5-
Aikaajoin. Arki vaan menee niin kuin menee, aina ei ole yhteistä aikaa ja joskus toivoisi ettei sitä olisi ollenkaan. Mutta sitten taas joskus on tosi kivaa ja läheistä. Niin se vaan on. Koko ajan ei voi olla ihanaa muuten siihenkin kyllästyy ;).
On ollut ja nyt menossa pisin kyllästymisvaihe (kaksi vuotta). En tiedä lähentyykö tästä enää, kun näin kaukana ollaan toisistamme. Eroa olen miettinyt monta kertaa. Tässä suhteessa en pysty olemaan niin kiihkeä, seksuaalinen jne., kuin haluaisin. Ahdistaa. Nuorempi kokeilunhaluinen mies sängyssä kiinnostaisi.
Yhteiseloa takana 22 vuotta.
N40
Monet tuntuu luovuttavan ja eroavan samantien tuon "kyllästymisvaiheen" aikana... On väärä oletus että suhteen tulisi olla kokoajan ihanaa lovelove-meininkiä.
Up