Mä oon niin epäonnistunut, että en ansaise mitään.

Älkää kysykö yksityiskohtia, mutta juuri nyt tuntuu, että olisi parempi jos jättäisin seurustelukumppanini, jättäisin lapseni isälleen, olisin pitämättä yhteyttä ystäviini ja vaan haihtuisin pois.
Ei näin vanhana enää jaksa tätä prokrastinointia ja syyllisyyttä ja jatkuvaa pihistelyä ja selittelyä. Ja epävarmuutta tulevaisuudesta. Ei vaan jaksa.