Vilkkaiden lasten vanhemmat! Rauhoittuvatko ylivilkkaat taaperot isommiksi tultuaan yhtään vai

tuntuuko siltä, että lapsen keskittyminen on mahdotonta? Impulssit kontrolloimattomia? Vaikeuttaa elämää useammilla elämänalueilla, ei vain kotona? Pelkkä vilkkaus ei tarkoita välttämättä mitään.

että osaa käyttäytyä kyllä tietyissä tilanteissa. Mutta muuten esim. kotona on välillä iak mahdoton ja tuntuu ettei usko mitään eikä ymmärrä ei-sanaa, varsinkaan silloin kun kielletään heittämästä. Rakastaa heitellä tavaroita eikä mikään tunnu auttavan :-(

lääkkeitä, että meno olisi siedettävää, kuopus on nyt 2v ja tajuton menijä, en tahdo pysyä perässä, pelkään, että sama kuvio toistuu, tutkittu on teiniä ja siis hänellä EI ole adh. ta, vaan muuten tempperementiltaan rauhaton sielu

Heitelkää vaikka palloa ulkona jos heittely on tällä hetkellä mieluisaa.

Kyllä pian tajuaa mitä heitellään ja mitä ei, sano esim. pallo on pyöreä sitä voi heittää, ja vielä että ulkona näkee pallon lentävän kauaksi. En oo mikään ammattilainen, nämä on vain käytännössä kokeiltu. Oma tytär oli myös aika kova heittelemään pienempänä. Sisätiloissa ilmapallot on hyviä, eivät satuta eivätkä riko mitään.

Minusta on aika riskaabelia ruveta luokittelemaan tuonikäistä. Ja mikä on ylivilkas? Mikä on tekemisen puutetta? Rajojen puutetta, uhmaikää?



Meillä on aika vilkkaat lapset, mutta he ovat myös aina hyväntuulisia, eivätkä koskaan tee pahaa muille ja tulevat ryhmässä hyvin toimeen, eivät häiritse, ovat empaattisia jne. Eli minusta se vilkkaus ja avoimuus on vain luonteenpiirre, joka vahvistuu meillä, koska me vanhemmatkin ollaan vilkkaita ja avoimia.

Kaipa ne siellä rauhoittuvat.

tosi kiinnostunut muista lapsista. Mutta tuntuu vaan että lapsi on jotenkin levoton kun koko ajan pitää touhuta jotain, voi tietysti olla että en anna tarpeeksi huomiota :-( Esikoinen kun oli niin rauhallinen samassa iässä niin jotenkin en sitten kai osaa suhtautua oikein tänä energiapommiin...ap

tutkittu tarpeeksi miten toimivat nuoressa kehossa, joskus aiheuttaa jopa vakavaa masennusta.. itse en antaisi nuorelleni aikuisten lääkitystä vaan etsisin muita hoitokeinoja.





Tuntuu vaan että nykyisin nuorille jotka ovat ns. uhmakkaita ja railakkaita tungetaan liian helposti mömmöjä turpaa että tulevat normaaleiksi. ( anteeksi en tarkoita että teidänä nuoren kohdalla olisi näin tehty mutta kuva on yleisesti selainen) Itse olisin varmaan nuorena saanut myöskin rauhoitus nappeja jos olisin elänyt tätä aikaa olin meinaan rauhaton ja utelijas. en mikään helppo tapaus. silti minusta on tullut ihan ihminen.



No uutisoitiinhan siitä jokuaikasitten että suomessa määrätään ennätyksellisiä määriä mielialalääkkeitä nuorille....

eilenkin sain olla välissä, kun toisaan mätkivät miekoilla....

ja aamulla kun hertäävät on 100 lasissa ja sitä jatkuu siihen kun ilalla sammuvatten. Eli kyllä minusta on aika normaalia poikain touhua. meillä vanhin poika nyt jo 15 oli rauhallinen on sitä edelleen toisiksi vahin 13 oli taas railakas vesseli oli aina joku paikka rikki milloin vaatteista milloin itestänsä. nykyisin on oikea nuori herrasmies ja ihan rauhoittunut.



monet tuolaiset vilkkaat lapset kaipaavat säänöllistä rytmiä ja ohjattua toimintaa, ettei se " piri vie pikkusormenkautta koko kättä" Kyllä se siitä. eli ihan normaalilta kuulostaa.

Anopin mukaan oli ylivilkas lapsi, ja sama meno jatkuu edelleen nyt 35 vuoden jälkeen...



Ei ole vankilaankaan päätynyt eikä rmitenkään rötöstelemään, ompahan vaan aktiivinen ja aikaansaava, hyvä ammatti ja työpaikka on, ihan on kunnon perheen isä. Jolla virtaa riittää.

Vanhempi on vähän nyhverö ja kuopus on tosi energikko. Tälläisessa ääripää-tilanteessa ero varmaankin kärjistyy enemmän. Nuoremman (5v.) kanssa ei viitsi edes alkaa leipomaan, kun koko ajan saa vahtia sen sähläämistä. Muutenkin väillä oikein hengästyttää katsella sen touhuja!



Mutta osaa kyllä olla hiljaakin ja keskittyä ja olla myös kiltisti vierailuilla. Toisinaan on kyllä ihan hillitön seuramies ja viihdyttää kaikkia. Hän ei todellakaan jätä ketään kylmäksi! Ja niin kauan kun mummutkin haluavat ottaa ihan omasta tahdostaan pojan hoitoon, eivätkä tunne mitenkään rasittuvan liiaksi, niin ei huolestuta.

vanhempi 6v on itse rauhallisuus, ollut aina. Parivuotiaana teki palapelejä, piirteli, ajeli autoilla, jonka jälkeen laittoi aina takaisin paikoilleen kaiken!

No, nuorempi 2v... Palapeleistä taitaa olla jokaisesta pala hukassa, piirtelee kyllä, myös seiniin, lattioihin... Ja autoista joka toinen hajalla, kun " minä vaan kokeilin" . Aina jossain menossa, kiipeämässä, kokeilemassa jotain, jota ei muistettu vielä kieltää...



Mutta kummatkin ovat aivan normaaleja pikkumiehiä, tempperamentiltaan vain ääripäistä, mutta hauskaahan tuo vain on. Hienoa seurata, miten eri tavalla asioihin voi suhtautua, eikä kummankaan tapa ole väärä, vain erilainen.

Välillä vertaan nuoremman tempauksia, ajatellen, miten helppoa vanhemman kanssa oli. Mutta onko se vain sitä, että totui vanhemman helppoon, rauhalliseen tempperamenttiin. Jos nuorempi olisi syntynyt vauhteineen ensin, olisinko kysellyt täällä ja neuvolassa, mitä vikaa toisessa on, kun vaan istuskelee ja ihmettelee?