Lapsettomat, kenelle jätätte perintönne?
Olen vakavasti sairas ja ikävä kyllä aikani käy vähiin, parantavaa hoitoa ei ole. Olen päättänyt tehdä testamentin ja jättää kaiken omaisuuteni kummilapselleni ja parhaalle ystävälleni. Kummilapsi on parhaan ystäväni lapsi, ja tämä ystävä on ollut kuin sisko minulle. Sisaruksilleni en halua jättää mitään koska kohtelevat minua kuin halpaa makkaraa. Vanhemmilleni jättäisin mutta heistä on jo aika jättänyt. Puolisoa ei ole.
Kenelle sinä lapseton, yksineläjä jättäisit perintösi?
Kommentit (25)
Vaimolle jää, koska todennäköisesti kuolen ennen häntä. Muuten minulle on yhdentekevää, mitä omaisuudelleni tapahtuu kuolemani jälkeen. Minun näkökulmastani maailma lakkaa silloin olemasta.
En jätä perintöä. Elän niin, ettei minulta jää omaisuutta. Sen verran säästöjä on, että hätävararahasto löytyy tarpeen tullen, mutta muuta omaisuutta en hanki.
Jos nyt kuolisin, omaisuuteni menisi miehelleni ja hyvä niin. Jos mies kuolee ennen minua, sitten täytyy miettiä testamentin tekoa. Mahdollisesti testamenttaisin omaisuuteni jollekin eläinsuojeluun tai luonnonsuojeluun liittyvälle säätiölle.
[quote author="Vierailija" time="21.05.2015 klo 08:55"]Haluaisiko joku jättää perintönsä minulle?
[/quote]
Ehkä, jos osaat vedota tunteisiin tai järkeen. Kummilapsia ja hyvää perheetöntä ystävää olen ajatellut. Testamentti tarkoitus laatia piakkoin, toivottavasti elämää kuitenkin vielä edessä.
[quote author="Vierailija" time="21.05.2015 klo 02:32"]
Olen vakavasti sairas ja ikävä kyllä aikani käy vähiin, parantavaa hoitoa ei ole. Olen päättänyt tehdä testamentin ja jättää kaiken omaisuuteni kummilapselleni ja parhaalle ystävälleni. Kummilapsi on parhaan ystäväni lapsi, ja tämä ystävä on ollut kuin sisko minulle. Sisaruksilleni en halua jättää mitään koska kohtelevat minua kuin halpaa makkaraa. Vanhemmilleni jättäisin mutta heistä on jo aika jättänyt. Puolisoa ei ole. Kenelle sinä lapseton, yksineläjä jättäisit perintösi?
[/quote] Sisarusten lapsille ja kansainväliseeen solidaarisustyöhön.
[quote author="Vierailija" time="21.05.2015 klo 11:44"]
Vaimolle jää, koska todennäköisesti kuolen ennen häntä. Muuten minulle on yhdentekevää, mitä omaisuudelleni tapahtuu kuolemani jälkeen. Minun näkökulmastani maailma lakkaa silloin olemasta.
[/quote]
Mutta eikö silti kannata miettiä esim jotain hyväntekeväisyyskohdetta? Ettei mene harakoille.
[quote author="Vierailija" time="21.05.2015 klo 11:53"]
[quote author="Vierailija" time="21.05.2015 klo 11:44"]
Vaimolle jää, koska todennäköisesti kuolen ennen häntä. Muuten minulle on yhdentekevää, mitä omaisuudelleni tapahtuu kuolemani jälkeen. Minun näkökulmastani maailma lakkaa silloin olemasta.
[/quote]
Mutta eikö silti kannata miettiä esim jotain hyväntekeväisyyskohdetta? Ettei mene harakoille.
[/quote]
Ei tuolla ole mitään merkitystä, kun minun näkökulmastani mitään rahoja tai hyväntekeväisyyskohteita ei ole olemassakaan sen jälkeen, kun kuolen. Rahojen testamenttaamisesta voisi tulla kiva fiilis siksi aikaa, kun vielä elää, mutta asia ei ole minulle mitenkään tärkeä.
Jos olisin lapseton sinkku, niin perintöni menisi siskon lapsille, säilyisi omaisuus suvussa. Heistä kummityttö saattaisi saada muita enemmän ja esim. perintökorut.
Teit ap merkittävän kysymyksen, jonka merkittävyys kasvaa koko ajan, sillä lapsettomia yksineläjiä on aina vaan enemmän. Monella ei myöskään ole sisaruksia. Vanhemmatkin jo edesmenneet.
Minä olen pohtinut kysymystä paljonkin omalta kohdaltani. Ei ole enää vanhempia eikä sisaruksia elossa. Tai siis on olemassa kaksi sisaruspuolta, mutta ainakin toistaiseksi on suhde niin etäinen, että eivät tule kyseeseen (pitäisi tehdä testamentti, sillä yhteinen isämme ei koskaan tunnustanut minua). Valtiolle minulla ei ole mitään halua perintöä jättää, jos sitä nyt koullessani on. Luultavasti rahat menevät tieteellisen tutkimuksen tukemiseen parin säätiön kautta. Toinen vaihtoehto olisi Kulttuurirahaston kartuttaminen omassa maakunnassa. Jos tietäisin, että varallisuutta olisi riittävästi jaettavaksi, niin nuo kaksi kohdetta voisi tietysti yhdistääkin ja jakaa varat kolmeen pottiin. Pitänee miettiä vielä.
Kiitos kaikille asiallisista vastauksista.
Mietin myös jollekin järjestölle jättämistä, mutta taloudellisesti vähän hankalassa tilanteessa oleva ystäväni meni tässä edelle. Kummitytön (valmistuu ylioppilaaksi tänä keväänä) osuuden olen muodostanut rahastoksi, jonka saa käyttöön joko kustantamaan opiskeluja tai oman asunnon ostoon. Lisäksi näitä vastauksianne pohtiessa tulin siihen tulokseen, että haluan myös muistaa ystäväni muita lapsia pienemmillä rahastoilla (samoilla ehdoilla kuin kummitytöllä), sekä hänen miestään omalla osalla.
Ikävää, että olet vakavasti sairas.
En ole miettinytkään tuota perintöasiaa. Lapsia ei siis ole (vielä ainakaan) eli perintö menisi lähisukulaisille.
Minun omaisuteni menee muutamille itselleni tärkeille yhdistyksille/järjestöille, "kummi"pojalle, veljen lapsille ja yhdelle epäonniselle serkulle tai hänen lapsilleen. Tarkoitus on kuitenkin käyttää suurin osa ihan itse, se jää mitä jää, tosin asunnon aion pitää loppuun asti eli se jää varmasti "kummi"pojalle ja loput sitten jaetaan noille muille, jos on mitä jakaa. Kummi lainausmerkeissä, koska en kuulu kirkkoon enkä ole siis virallinen kummi.
Kaikkea hyvää loppuajoillesi. Itselläni on lapsia, mutta jos ei olisi, tekisin testamentin lakimiehen avustuksella varmistaakseni että se on pätevä. Jollei olisi lapsia, niin puolisolle. Jos puoliso kuolee ensin tai sitä ei ole, niin ehkä läheisten ystävien lapsille, jos sellaisia on. Minunkaan sisarukset eivät ole läheisiä, joten heitä muistaisin vain jollakin pienehköllä summalla. - Mutta, testamentissa voi muistaa myös hyväntekeväisyys- tai aatteellisen järjestöä hyväksi (tai osittain). Unicef, Suomen luonnonsuojeluliitto, SPR... tai säätiötä kuten esim. Suomen Kulttuurirahasto, vaihtoehtoja järjestöissä ja säätiöissä on lukemattomia. Nyt kun ajattelen, niin olisi mielenkiintoista pilkkoa perintö moniin osiin. Nytkin varmaan tulen tekemään testamenttilahjoituksia myös muille kuin omille lapsille ja puolisolle.
Eläinten- ja luonnonsuojeluun. Ihan turha laittaa savunahoille mitään avustuksia. Kymmeniä vuosia laitettu, eikä mitään edistystä ole tapahtunut (eikä tule tapahtumaan).
Siskolle, jos lähtisin suht nuorena. Muuten en tiedä, koska on aika vähän ketään kelle haluaisin lahjoittaa roponi. Varmaan jollekin mielenterveysongelmaisten tukijärjestölle.
Testamentti tehty paikalliselle eläinsuojelujärjestölle
Minulla on rakastaja joka on ansainnut kaiken.
Haluaisiko joku jättää perintönsä minulle?