Apua jaksamiseen!

Olen parikymppinen yliopisto-opiskelija ja elämäni on aika syvältä pyllystä! Ensimmäiseltä opintovuodelta jäi jo muutama kurssi rästiin ja nyt toisen jälkeen kursseja on vain kasaantunut entisestään. Olen humanisti, joten meidän luennoitsijat ei ole hirveän tiukkoja päivämäärissä, mutta pelkään etten saa ikinä itseäni ulos tästä rästiläjästä ja ajatus tukien loppumisesta hirvittää. Nyt minulla on  alkanut kesätyöt, joten vapaapäiviä ei ole kuin viikonloput ja kavereitakin pitäisi nähdä, enkä enää halua valittaa läheisilleni saamattomuuttani. Ahdistaa todella todella paljon ja elämä on kaikkea muuta kuin elämisen arvoista tällä hetkellä.. Silti en saa tehtyä yhtään mitään!

Itsetunto ei ole muutenkaan mailman mahtavin tällähetkellä, kun kaiken tämän lisäksi sain keväällä potkut (koeajalla), koska en oppinut tarpeeksi nopeasti ja tunnen syyllisyyttä siitä, etten ole mikään vuoden kaveri. Olen todella huono vastaamaan viesteihin, tulemaan ajoissa paikalle tai tekemään yhteisien projektien eteen töitä (plus jatkuva angstaaminen tähän päälle). Oman talouden pyörittäminen ei minulta luonnistu ja kämppä on esittelykelpoinen vain siksi, että vanhempani auttoivat sen siivoamisessa, kun muutin nyt kesäki töiden perässä takaisin kotikonnuille. Olen myös tammikuussa lähdössä vaihtoon, joka stressaa myös, koska no, en senkään eteen ole tehnyt mitään ja dedikset häämöttää jo horisontissa!

Summasummarum, kaikki on paskaa ja kaatuu päälle ihan omasta syystä!

Kellään kokemuksia, vinkkejä, neuvoja ennenkuin tämä tyttö poksahtaa palasiksi paineen alla?