Lue keskustelun säännöt.
Voi Helvetti - olen uranainen ja raskaana
02.06.2015 |
Uskomatonta, että näin voi käydä juuri minulle! Olen uranainen, teen pitkää päivää ja teen nyt 31 - vuotiaana johtotason töitä. Tienaan ihan ok, mutta en älyttömiä kuitenkaan. Haluan silti viedä edetä urallani. Asun yksin ja olen tällä hetkellä ulkomaankomennuksella eräässä Euroopan maassa. En ole koskaan haaveillut lapsista enkä perheestä ja nyt sitten on kondomi pettänyt ja olen raskaana!
En ole parisuhteessa lapsen isän kanssa. Tapaamme noin kerran kuukaudessa tai useammin seksin ja ajavieton merkeissä. Pidän miehestä kovasti ja hän on kyllä mielestäni hyvä mies, mutta en ole erityisen innostunut parisuhteilusta. Miehellä on muitakin naisia, itselläni ei ole ollut puoleen vuoteen muita, joten isyys on varma. Mitä helvettiä teen?? Pystyn taloudellisesti lapsen hoitamaan, mutta ei tämä nyt ole ihan sitä mitä haluan. En tiedä lapsista YHTÄÄN mitään. En ole kiinnosyunut lapsista. Täällä meillä on 3kk äitiyslomakin vain ja sitten pitää palata töihin. Mihin tungen lapsen? Onko abortti ainoa vaihtoehto?
Täällä päin onneksi sentään saa sektioita helpolla. Ajatuskin synnytyksestä ahdistaa. En ole niin äitityyppiä, että näkisn itseni synnyttämässä. Entä, jos se riskeeraa mahdollisuuteni nauttia seksistä jatkossa?
Mitkä tahansa neuvot ovat tarpeen.
Kommentit (33)
[quote author="Vierailija" time="02.06.2015 klo 17:32"][quote author="Vierailija" time="02.06.2015 klo 16:50"]
No, joko teet abortin asap ja viet salaisuuden hautaan tai kerrot miehelle ja päätätte yhdessä. Siinä varmaan ne tärkeimmät. Ja onnea että oot noin helposti raskautuva. Itteä vähän jo alkaa kyllästyttää ku vuosi jo yritetty..
[/quote]
Miksi salaisuus pitää viedä hautaan? Meinaatko että miehelle ei saa kertoa vai että kellekään ei saa kertoa?
[/quote]
Minä en kertois miehelle, ellen tiedä että se on hänelle helpotus tai vähintään evvk. Osalle miehistä se, että kertoo tehneensä abortin on kuin pokkana kertois murhanneensa hänen lapsensa, sillä mies voi hyvinkin haluta tosissaan isäksi ja olla valmis kasvattamaan sen lapsen vaikka yksin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
kyllä se mun mielestä on reilua kertoa ja antaa isällekin mahdollisuus tietää asiasta. vaikka ollaankin pantu ilman mitään sitoumuksia suuntaan ja toiseen niin on mieskin tietoinen, että raskaantumisriski on olemassa näissä puuhissa.
Ap
Sama provoilija kuin kierukkaraskautuja...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kyllä mä olisin enemmän huolissani sukupuolitaudeista, joita olet mahdollisesti saanut. Sitten vasta siitä raskaudesta. Sähän voit pyytää siirron takaisin Suomeen ja pitää normaalit vapaat. Lapsi ei estä uralla etenemistä, moni on jopa ylennetty vanhempainvapaan aikana.
Mutta tää haiskahtaa kyllä provolta. Koulut on loppu ja penskoilla vähän tekemistä.
Anna lapsi lapsettomille pimeää rahaa vastaan. Uranaisesta businessnaiseksi!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Uranainen av:lla? Missä teet uraa? Oletko opettaja vai kaupankassa?
Muista ettei ura tule sua vanhainkotiin katsomaan
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Huristelepa mautolla läheiselle rannalle hirnumaan, Jonne.
[quote author="Vierailija" time="03.06.2015 klo 09:41"]Muista ettei ura tule sua vanhainkotiin katsomaan
[/quote]
Av:n ja ihan työelämässä nähdyn perusteella ei ne lapsetkaan kpvin usein tule, jos ylipäänsä tulevat.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen minäkin uranainen ja äiti myös. Ei ne sulje mitenkään toisiaan pois, mutta auttaa paljon, että taustalla on hyvä mies.
Tapaatte kerran kuussa seksin ja ajanvieton merkeissä..... Oletko huora?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Haluatko lapsen?
Kyllä --> raskauden jatkaminen, pelkopoli, synnytys.
En --> raskauden keskeytys.
Näin yksinkertaista se on.
[quote author="Vierailija" time="02.06.2015 klo 17:00"]
Synnytyksestä kyllä toipuu, älä huolehdi siitä.
[/quote]
Synnytyksessä on mys mahdollista vammautua pysyvästi. Mukavaa olla 32-vuotiaana täysin pidätyskyvytön. Saattaa uraa haitata vähän, jos kokouspöydästä noustessa rupsahtaa aina housuihin.
[quote author="Vierailija" time="03.06.2015 klo 10:02"]
[quote author="Vierailija" time="02.06.2015 klo 17:00"]
Synnytyksestä kyllä toipuu, älä huolehdi siitä.
[/quote]
Synnytyksessä on mys mahdollista vammautua pysyvästi. Mukavaa olla 32-vuotiaana täysin pidätyskyvytön. Saattaa uraa haitata vähän, jos kokouspöydästä noustessa rupsahtaa aina housuihin.
[/quote]
Ja kuinka todennäköistä tämä on? Sain itse esikoiseni 32-vuotiaana, en jumpannut minuuttiakaan lantionpohjalihaksia (en vain muistanut) ja ei ole mitään pidätysivaikeuksia, kaikki niin kuin ennenkin. Näin myös kaikilla ystävilläni.
Maailma on täynnä riskejä. Voihan sitä jäädä auton alle ja vammautua loppuiäkseen.
En ole provo. Olen Av:lla koska täällä on enemmän keskustelijoita kuin muualla ja mahdollista jopa saada vastauksia.
En ole huolissani taudeista. Käyn jokatapauksessa testeissä 3kk välein, kun kerran omaan aktiivisen seksielämän (vaikka viimeisen puolen vuoden aikana onkin ollut hiljaisempaa). Suomeen en tahtoisi palata, sillä lama on edelleen todella paha ja ihmisten mieli ja mentalteetti pahasti maassa. Saaneen täällä järjestettyä jonkinlaisen hoito systeemin. Muuten koen, että asiat ovat täällä paremmin kyllä. Suomessa minulla jäisi paljon vähmmän rahaakin käyttöön. asumunen ja muu maksaa paljon enemmän, päivähoidosta leikattiin juuri. Eikä nykyisessä työssä hyvällä katsota, jos haluan palata takaisin juuri nyt.
Tottakai kerron lapsen isälle, kun olen asiaa tarpeeksi sulatellut. Lapsen isä on valitettavasti työtön, mutta muutoin oikein huipputyyppi. Enpä tosin tältä mieheltä muuta hakenutkaan kuin loistaaa seksiä ja seuraa ja niitä sain. Tähän en osannut varautua. Olemme jo kaksi vuotta tapailleen näissä merkeissä.
Synnyttäneiden äititen pelkoa tulevasta seksielämästä tunnutaan pitävän kauheana tabu. Että jos saa kerran lapsen niin ei saa pelätä ja haluta ja ajatella, että haluaisi vielä nauttia seksistä eikä ole valmis uhraamaan sen eteen. Täällä päin tosin kuulin, että tikkaukse jne tehdään nimenomaan tulevaa seksielämää ajatellen eikä "sinne päin". Ystävien tarinat Suomen asenteesta tähänkin ahdistaa ja iso syy, miksi en haluaisi palata.
Jos nyt olet tosissasi ja jostain syystä päädyt siihen, että tulet synnyttämään lapsen, niin... Ei sun tarvitse tietää raskaanaolosta tai synnyttämisestä mitään. Kehosi tietää. Ihmiset kautta maailmanhistorian ovat siinneet siihen malliin, että se ei mitään rakettitiedettä ole.
Lapsi voi antaa myös urallesi nostetta, koska ainakin itsellä lasten myötä löytyi kunnianhimo. Sinulla sitä varmaan on jo valmiiksi, mutta äitiys voi antaa siihen ihan uuden särmän. Minun kunnianhimoni oli sitä lajia, että tahdon tehdä jotain tärkeää sillä ajalla, minkä olen poissa lasteni luota. Pelkkä aamulla konttoriin raahautuminen, kahdeksan tuntia istumista ja pois neljältä ei enää ollutkaan vaihtoehto.
Ei tuohon kuvioon miestä tarvita. Luotettavan lapsenvahdin ei tarvitse olla mitenkään biologisesti liittynyt tähän kuvioon.
Minä olen sitä mieltä, että jotain kertoo asiasta se, että kuitenkin kyselet täältä mitä pitäisi tehdä.
Se, että vastaukset taas heittelevät laidasta laitaan johtunee vaan siitä, että penskat on kesälomalla. Ihan hyviä pointtejakin täällä on esitetty.
[quote author="Vierailija" time="03.06.2015 klo 10:58"]
Jos oot kommennustyöntekijä, niin eikö sua koske Suomen lait ja säännökset? Siis et äitiysloma on se mitä Suomessa kuuluu olla eikä kohdemaan mukainen?
[/quote]
Olen vieraan maan yrityksen leivissä, en maksa suomeen veroja enkä kuulu Suomen sosiaaliturvaan eli näin ei ole. enkä silti tiedä onko Suomessa erityisen hyvä synnyttää tai kasvattaa lasta. äitiysloma on kyllä pidempi, mutta vaatimukset äitiyttä kohtaan (muilta äideiltä) ovat hirveät. Ystäviltäni kuulen jo nyt syyllistämistä suuntaan ja toiseen.
En laskisi miehen varaan mitään. Jos nyt sattuisi haluamaan lapsen niin se olisi lähinnä iloinen yllätys.
kyllä olen periaatteessa aina tykännyt lapsista. Ja voihan se olla, että tämä olisi se oma tilaisuuteni, kun tämä kerran näin helposti kävi. Pelottaa silti.