Väitän että työttömillä pariskunnilla/perheillä on suht helppoa.

Meehän kysyyn niiltä vanhemmiltas millasta se oikeasti oli. Eivät ehkä vaan lapsille halunneet näyttää kaikkea.

Lapsi arvostaa vanhemman aikaa.

Mä väittäisin että tietyllä tasolla raha lisää onnellisuutta ja helpottaa elämää. Nimim. juuri työpaikkansa menettänyt ja helvetin stressaantunut mamma laskupinon keskellä

Mä taas väittäisin, ettei suhde voi kovin hyvänä säilyä jos molemmat osapuolet ovat kotona koko ajan. Työstressikin on toki uhka suhteelle, muttei yhtä paha rasite kuin kyllästyminen toisen naaman jatkuvaan katseluun.

Olen itse äitiyslomalla ja mies oli n. vuoden työttämänä, mutta nyt kesän alusta sai töitä! Miehen mentyä töihin myös meidän keskinäinen suhde voi paremmin, mies on positiivisempi, voidaan yhdessä suunnitella asioita (koska on rahaa mikä mahdollistaa erilaisia tekemisiä) ja kaikki menee paremmin! :) 

Työttömyys oli tosi raskasta henkisesti. Mies "lojui" päivät sohvalla, valitteli tylsyyttään, eikä innostunut mistään. Nyt asiat on toisin ja ehdottomasti kiitän töihin pääsyä!

Eli ei, meillä EI ollut helppoa, kun mies oli työttömänä!

Kyllähän kriisit kuten työttömyys nimenomaan aiheuttaa eroja. Eli turha tästäkään työttömiä kadehtia

[quote author="Vierailija" time="29.06.2015 klo 13:52"]Mä taas väittäisin, ettei suhde voi kovin hyvänä säilyä jos molemmat osapuolet ovat kotona koko ajan. Työstressikin on toki uhka suhteelle, muttei yhtä paha rasite kuin kyllästyminen toisen naaman jatkuvaan katseluun.
[/quote]
Me ollaan sitten varmaan poikkeus. Ei olla kyllä työttömiä, mutta meillä on oma firma. Me siis jaetaan sekä työ että vapaa-aika (enimmäkseen) ja hyvin on jaksettu toista kohta 12v katsella.

Helppo elämä on suhteellinen käsite. Työttömälle voi olla todella rankkaa pitää talous kasassa ja hoitaa leipä pöytään, samalla kun jotuu kokemaan arvottomuuden tunteita. Keskituloisella voi olla todella raskasta kaiken työnteon ohella huolehtia talouden tasapainosta, kun verot ja lainalyhennykset nappaavat ison osan tuloista. Erona on se, että ei ole aikaa miettiä esim. tarjouspaikkoja ja järkeviä hankintoja. Suurituloinen taas saattaa tehdä todella kovia tuntimääriä viikossa, eikä sellaisesta työtahdista ole työttömällä välttämättä hajuakaan (toki joku suurituloinen voi elää lepposastikin, mutta se ei nyt ole pointtini). Mikäli oikeasti myös menestyy urallaan, niin se usein vaatii jatkuvaa itseopiskelua ja isojen tavoitteiden 24/7 mielessä pitämistä.

Sanoisin, että ei sitä kannata toisten elämää helpoksi sanoa, oli kyseessä minkä tuloinen ihminen tahansa, ennen kuin on toiset saappaita jalassaan kokeillut. Sama tietysti pätee myös työttömille, monilla on hankala ymmärtää minkälaisessa henkisessä ahdingossa jotkut työssäkäyvätkin elävät. 

[quote author="Vierailija" time="29.06.2015 klo 13:48"]Lapsi arvostaa vanhemman aikaa.
[/quote

Paskat arvostaa. Tai joo jos kyseessä on joku sylivauva. Kyllä meiän lapset on pettyneitä kun ei voida lähteä etelään lomalle. Rahat riittää vaan pienelle mökkilomalle. Tylsää ja tylsää. Teini valittaa kun ei voi shoppailla niin paljon vaatteita kun haluaa.

No miks sitten kukaan nainen ei halua parisuhdetta mun työttömän miehen kanssa?

Kun oltiin tossa tilanteessa niin joskus viikonloppuna ruokabudjetti oli 5 euroa. Ai että oli kivaa.

Väitä vaan, mutta ota huomioon kuinka paljon työttömiä oikeasti on, ja mieti sen jälkeen kannattaako mitään yleistyksiä tehdä puoleen tai toiseen.

Minä väitän ettei minua mikään muu vituta niin paljon kun ihmisten suhteellisuuden tajuttomuus ja typerät yleistykset, ja luulot että muut on laiskempia, tyhmempiä, ja kaikilla muilla on aina helpompaa.

Minulla on 6-8 tuntia mukavaa työtä päivässä (työmatkoineen), loppuaika täysin vapaata. Ei varmasti olisi mukavampaa tai helpompaa olla työtön.

[quote author="Vierailija" time="29.06.2015 klo 13:52"]

Mä taas väittäisin, ettei suhde voi kovin hyvänä säilyä jos molemmat osapuolet ovat kotona koko ajan. Työstressikin on toki uhka suhteelle, muttei yhtä paha rasite kuin kyllästyminen toisen naaman jatkuvaan katseluun.

[/quote]

Tuo. Se alkaa vituttaa eniten, että toinen on koko ajan kotona. Vähmätään ja sovitellaan joka tv ohjelma ja asia keskenään. Minnekkään ei pääse kun ei ole rahaa ja kaikki maksaa.

Onhan tää toki tosi leppoisaa ja mukavaa asua keskenään yksiössä. Ei ikinä saa omaa tilaa tai olla yksin, ja ei rahaa tehdä mitään koko kesänä.