Sanokaa lapsillenne, että kysyvät ensin teiltä vanhemnulta, saako pyytää kaveria

vanhemmilta, sori typo.

Onneksi itsellä ei tuota ongelmaa. Kuulostaa kyllä kurjalta. Meillä lapset vain menee hakemaan toisiaan. Onneksi on lyhyet matkat. Pojan paras kaveri asuu 2km päässä ja sinne polkee aika usein kysymään kaveria leikkimään ulos.

Lapset ovat joskus turhan oma-aloitteisia. Meidänkin tyttö pyysi kaveriaan yökylään kysymättä ensin meiltä. Puhuttu on tytön kanssa, mutta kaikki puhuttu ei mene perille ja lapset saavat keskenään älynväläyksiä.

4-luokkalaisella lapsellani on luokkakaveri, joka on pilannut MONET viikonloput ja illat. Ensin on juuri itse soittanut että tuletko yöksi/kylään/laskemaan mäkeä tms. Sitten on alkanut monen viestin rumba, että joo tunnin päästä sopii - käykin vasta kahden tunnin päästä kun meidän perhe käy ostoksilla - ei tänään käykään kun mennään ostosten jälkeen mummolaan - sovitaan huomenna. Pahimmillaan lapsen kaveri on aloittanut tuon jahkailun perjantai-iltana, ja lapsi on päivystänyt puhelinta tietoa odotellen - on myös kieltäytynyt muista menoista. Olen sanonut lapsilleni, ja lapsen sisaruksille että tämä lapsi on kusipää. Että tällainen touhu ei kertakaikkiaan sovi, ja sellaisen kaverin kanssa on turha tehdä mitään. Ollaan kyllä miehen kanssa sanottu lapselle, ettei laske mitään menoja tuon kaverin varaan. Seuraavista ohareista soitetaan tuon lapsen vanhemmille, mutta heillä on kyllä asiasta tieto jo, koska puhelinkeskusteluissa lapsen kaveri on heiltäkin asiaa kysynyt. Taitaa olla samanlaisia idiootteja koko perhe.

5 jatkaa: Pahoittelen kielenkäyttöä, mutta toistuva ohareiden tekeminen on TÄYSIN käsittämätöntä. Lapsellani on pitempi pinna kuin minulla, ja itsehän hän kaverinsa valitsee. Tuo nelosluokkalainen on vaan sen ikäinen, että pitäisi tietää vähän paremmin miten muita kohtelee.

Jännää, meillä oli aina automaatio, että kysytään äidiltä ensin... Johtui tosin siitäkin että kaverit asui automatkan päässä ja vain harvalle pääsi pyörällä

[quote author="Vierailija" time="22.06.2015 klo 16:29"]

5 jatkaa: Pahoittelen kielenkäyttöä, mutta toistuva ohareiden tekeminen on TÄYSIN käsittämätöntä. Lapsellani on pitempi pinna kuin minulla, ja itsehän hän kaverinsa valitsee. Tuo nelosluokkalainen on vaan sen ikäinen, että pitäisi tietää vähän paremmin miten muita kohtelee.

[/quote]

Lapseni ei ole vielä kertaakaan suuttunut, mutta on kyllä itkenyt pilalle menneitä iltoja ja viikonloppuja. Lapsen kaveri ei ole mikään suosittu tyyppi, joka tekisi tätä vallankäytön välineenä, vaan on muuten vain höselö. Toivon että lapseni sisuuntuu joskus suuttumaan avoimesti noista ohareista.

Meillä on aina ollut niin että kavereiden tuomisesta pitää ilmoittaa vanhemmille.

En tykkää esimerkiski siitä että lähellä asuvia kavereita on nälissään kaivelemassa kaappejamme ja kun tietää ketä on tulossa, niin voi samalla pyytää lasta tulemaan kaverin kautta, niin että kaveri käy ensin omassa kotonaan syömässä.

Meillä 7v ei usko tai ymmärrä tai jotain. Vaikka on sanottu, monesti.
Monesti kuulen sen jossain puhuvan kaverille puhelimessa just jotain että tuutko meille, niin pakko huutaa sit väliin että ei se käy. Mut aina en oo kuulemassa.
Itselläkin menee hermo tuohon, tekis mieli ottaa koko puhelin pois, mut toisaalta sit ei sais kiinni poikaa.

Eli muillakin siis samoja kokemuksia...Jotenkin älytöntä ettei koululaisen sanaan voi tällaisessa luottaa vaan pitää alkaa vielä vanhemmilta. No, positiivista tässä on, että ainakin omat lapset ovat oppineet kysymään, saako meille tulla, kun tietävät, miten kurjalta oharit tuntuvat. Ap.

[quote author="Vierailija" time="22.06.2015 klo 16:35"]Meillä 7v ei usko tai ymmärrä tai jotain. Vaikka on sanottu, monesti.
Monesti kuulen sen jossain puhuvan kaverille puhelimessa just jotain että tuutko meille, niin pakko huutaa sit väliin että ei se käy. Mut aina en oo kuulemassa.
Itselläkin menee hermo tuohon, tekis mieli ottaa koko puhelin pois, mut toisaalta sit ei sais kiinni poikaa.
[/quote]
Jospa annat sen puhelimen lapselle vain silloin kun on menossa jonnekkin?

[quote author="Vierailija" time="22.06.2015 klo 16:29"]5 jatkaa: Pahoittelen kielenkäyttöä, mutta toistuva ohareiden tekeminen on TÄYSIN käsittämätöntä. Lapsellani on pitempi pinna kuin minulla, ja itsehän hän kaverinsa valitsee. Tuo nelosluokkalainen on vaan sen ikäinen, että pitäisi tietää vähän paremmin miten muita kohtelee.
[/quote]
Tiedän ihmistyypin! Meilläkin kasten kavereina vastaavia. On yleisempää kuin luullaankasn. Olen ohjeistanut samoin: älä luota mihinkään, mitä hän sanoo. Silti harmeja tulee kun poika jaksaa aina uskoa ja innostua.. Nyt ollut hiljaisempaa kun ei ole vastannut soittoihinsa.

[quote author="Vierailija" time="22.06.2015 klo 16:26"]4-luokkalaisella lapsellani on luokkakaveri, joka on pilannut MONET viikonloput ja illat. Ensin on juuri itse soittanut että tuletko yöksi/kylään/laskemaan mäkeä tms. Sitten on alkanut monen viestin rumba, että joo tunnin päästä sopii - käykin vasta kahden tunnin päästä kun meidän perhe käy ostoksilla - ei tänään käykään kun mennään ostosten jälkeen mummolaan - sovitaan huomenna. Pahimmillaan lapsen kaveri on aloittanut tuon jahkailun perjantai-iltana, ja lapsi on päivystänyt puhelinta tietoa odotellen - on myös kieltäytynyt muista menoista. Olen sanonut lapsilleni, ja lapsen sisaruksille että tämä lapsi on kusipää. Että tällainen touhu ei kertakaikkiaan sovi, ja sellaisen kaverin kanssa on turha tehdä mitään. Ollaan kyllä miehen kanssa sanottu lapselle, ettei laske mitään menoja tuon kaverin varaan. Seuraavista ohareista soitetaan tuon lapsen vanhemmille, mutta heillä on kyllä asiasta tieto jo, koska puhelinkeskusteluissa lapsen kaveri on heiltäkin asiaa kysynyt. Taitaa olla samanlaisia idiootteja koko perhe.
[/quote]
No et nyt silti voi sanoa lapsellesi hänen kaverinsa olevan KUSIPÄÄ!!!! Pelottavaa ajatella minkälaisia lapsia sinäkin kasvatat.

[quote author="Vierailija" time="22.06.2015 klo 16:40"]

[quote author="Vierailija" time="22.06.2015 klo 16:29"]5 jatkaa: Pahoittelen kielenkäyttöä, mutta toistuva ohareiden tekeminen on TÄYSIN käsittämätöntä. Lapsellani on pitempi pinna kuin minulla, ja itsehän hän kaverinsa valitsee. Tuo nelosluokkalainen on vaan sen ikäinen, että pitäisi tietää vähän paremmin miten muita kohtelee. [/quote] Tiedän ihmistyypin! Meilläkin kasten kavereina vastaavia. On yleisempää kuin luullaankasn. Olen ohjeistanut samoin: älä luota mihinkään, mitä hän sanoo. Silti harmeja tulee kun poika jaksaa aina uskoa ja innostua.. Nyt ollut hiljaisempaa kun ei ole vastannut soittoihinsa.

[/quote]

Muuten meillä on ollut todella tarkkaa että ketään ei kiusata, ei puhuta selän takana pahaa ja kaikille annetaan mahdollisuus, ja että ihmiset ovat erilaisia ja se on ok. Tässä vaiheessa vaan kun lapsi itkee pahaa oloaan, tulee sellainen olo että lapsenkin pitäisi osata ajatella siinä vaiheessa, että tilanne on sen toisen vika. Ei tuollaisia asioita sovita miten sattuu. Minulla on tullut vahvasti sellainen kuva että tämä on koko perheen tyyli siellä lapsen kaverilla, koska lapsen kaverin vanhemmatkin ovat olleet mukana sopimassa peruuntuneita menoja. Kenellä tulee oikeasti mieleen että hei, eipä me viedäkään sua nyt sinne luistelemaan/yökylään tms, vaan lähdetäänkin koko porukka shoppailemaan jee! Ja tällaista vielä monta iltaa putkeen. Luulisi että lapsillekin olisi parempi pitkäjänteisyyttä opettaa, ja sitä että yleensä pidetään sovitusta kiinni, ja jos ei pystytä, niin heti ilmoitus ja pahoittelut. Luulen että tuolla lapsen kaverilla ei oharitkaan tunnu missään, koska koko perhe suhaa miten sattuu eikä olisi todennäköisesti muistanut koko menoa. Tuollainen on meidän perheessä todella huonoa käytöstä.

Niin, näitä välinpitämättömiä on aikuisissakin, joten sieltähän tämä osin kumpuaa.

Meillä myös sattunut sellaista että lapsi tulee kaverinsa, jolla yökyläkamppeet mukana, kanssa kysymään että voik X tulla meille yökylään? Kielläkään siinä sitten.

[quote author="Vierailija" time="22.06.2015 klo 16:46"]

[quote author="Vierailija" time="22.06.2015 klo 16:26"]4-luokkalaisella lapsellani on luokkakaveri, joka on pilannut MONET viikonloput ja illat. Ensin on juuri itse soittanut että tuletko yöksi/kylään/laskemaan mäkeä tms. Sitten on alkanut monen viestin rumba, että joo tunnin päästä sopii - käykin vasta kahden tunnin päästä kun meidän perhe käy ostoksilla - ei tänään käykään kun mennään ostosten jälkeen mummolaan - sovitaan huomenna. Pahimmillaan lapsen kaveri on aloittanut tuon jahkailun perjantai-iltana, ja lapsi on päivystänyt puhelinta tietoa odotellen - on myös kieltäytynyt muista menoista. Olen sanonut lapsilleni, ja lapsen sisaruksille että tämä lapsi on kusipää. Että tällainen touhu ei kertakaikkiaan sovi, ja sellaisen kaverin kanssa on turha tehdä mitään. Ollaan kyllä miehen kanssa sanottu lapselle, ettei laske mitään menoja tuon kaverin varaan. Seuraavista ohareista soitetaan tuon lapsen vanhemmille, mutta heillä on kyllä asiasta tieto jo, koska puhelinkeskusteluissa lapsen kaveri on heiltäkin asiaa kysynyt. Taitaa olla samanlaisia idiootteja koko perhe. [/quote] No et nyt silti voi sanoa lapsellesi hänen kaverinsa olevan KUSIPÄÄ!!!! Pelottavaa ajatella minkälaisia lapsia sinäkin kasvatat.

[/quote]

Kyllä näköjään voi, ja olen todellakin sanonut siinä vaiheessa kun on toinen peräkkäinen viikonloppu, jolloin lapseni on päivystänyt koko viikonlopun puhelimen ääressä koska on lupailtu yökylää ym. Sisaruksetkin siinä ihmetelleet että mikä on. Lapset ovat erittäin hyväkäytöksisiä, ja yleensä meillä ollaan tarkkoja asioista mutta liika on liikaa. Lapset ovat jo sen ikäisiä että ovat kuulleet muualta kirosanoja, ja ollaan selitetty että joskus ihmiset käyttävät niitä, mutta kiroileminen on huonoa käytöstä. Oletko sattumoisin itse kasvattanut lapsesi miten sattuu ja saanut kuulla siitä avautumisia? Tiedän nimittäin ihmistyypin joka curlaa menemään lapsensa hemmotelluksi hirviöksi, jonka pitää saada tehdä mitä vain, mutta kun joku viimein suuttuu, soitetaan iltalehteen...

18 jatkaa: Kasvatan sellaisia lapsia, jotka pitävät sovitusta kiinni ja arvostavat ystävyyttä ja aktiivista vapaa-aikaa. Meillä on puhuttu todella paljon erilaisista perheistä ja erilaisista tavoista, ja lapset ovat todella joustavia ja reiluja kavereita. Käytös on kaikilla kymppi. Tällaisten lasten kavereiden kohdalla sitä vaan miettii, että onko itse epäonnistunut kun lapset ovat niin kilttejä ja ymmärtäväisiä että antavat kohdella itseään noin törkeästi, ja sitten itkevät asian kotona ja jaksavat taas olla ihania kavereita.

Alan olla kyllä sitä mieltä, että liika kiltteyskin on pahasta, ja mietin tosiaan mitä noista lapsista tulee.

Eikun nimi pois puhelimesta ja parempia kavereita tilalle.

[quote author="Vierailija" time="22.06.2015 klo 16:46"][quote author="Vierailija" time="22.06.2015 klo 16:26"]4-luokkalaisella lapsellani on luokkakaveri, joka on pilannut MONET viikonloput ja illat. Ensin on juuri itse soittanut että tuletko yöksi/kylään/laskemaan mäkeä tms. Sitten on alkanut monen viestin rumba, että joo tunnin päästä sopii - käykin vasta kahden tunnin päästä kun meidän perhe käy ostoksilla - ei tänään käykään kun mennään ostosten jälkeen mummolaan - sovitaan huomenna. Pahimmillaan lapsen kaveri on aloittanut tuon jahkailun perjantai-iltana, ja lapsi on päivystänyt puhelinta tietoa odotellen - on myös kieltäytynyt muista menoista. Olen sanonut lapsilleni, ja lapsen sisaruksille että tämä lapsi on kusipää. Että tällainen touhu ei kertakaikkiaan sovi, ja sellaisen kaverin kanssa on turha tehdä mitään. Ollaan kyllä miehen kanssa sanottu lapselle, ettei laske mitään menoja tuon kaverin varaan. Seuraavista ohareista soitetaan tuon lapsen vanhemmille, mutta heillä on kyllä asiasta tieto jo, koska puhelinkeskusteluissa lapsen kaveri on heiltäkin asiaa kysynyt. Taitaa olla samanlaisia idiootteja koko perhe.
[/quote]
No et nyt silti voi sanoa lapsellesi hänen kaverinsa olevan KUSIPÄÄ!!!! Pelottavaa ajatella minkälaisia lapsia sinäkin kasvatat.
[/quote]

Mä en ihan kusipääksi ole vielä ketään nimitellyt,mutta oman lapseni kaveri on ilkeä, jättää lapsen välillä tahallaan ulkopuolelle leikeistä tai komentelee ja määrää. Olen sanonut lapselleni, että tämä lapsi on tyhmä, ja parempi että jättää sellaisen ulkopuolelle niin tietää miltä tuntuu.