Kuinka moni teidän miehistä on ns. toisella kierroksella?

Minun.

Monessa mielessä on, parissa mielessä ei. Pätee ehdottomasti minuunkin.

Minä ja mieheni olemme kumpikin toisella kierroksella. Hyvä mies on. 

Mikä lasketaan kierrokseksi? Avioliitto, lapset, kihlautuminen, avoliitto?

Mä lasken, että ollaan molemmat ekalla kierroksella, kummallakaan ei aikaisempia lapsia eikä avioliittoja. Mies on ollut kihloissa, mä asunut vuosia avoliitossa. Mies on ihan hyvä, molemmissa on vikamme, mutta nykyään hyvä yhdessä. Ollaan oltu yhdessä jo 18v.

Meistä minä olen toisella kierroksella koska mulla oli lapsi kun alettiin yhdessä olemaan, mies oli seurustellut niin vähän että ei niitä lasketa. Vanhempani ovat eronneet kun olin pieni ja molemmat menivät uusiin naimisiin, juoppo isä nai juopon naisen, ja on jäänyt jo leskeksi, äitini ja isäpuoleni ovat olleet naimisissa 35 vuotta ja isäpuolella oli myös yksi lapsi ensimmäisestä avioliitosta kuten äidillänikin, ja heillä on kolme yhteistä lasta, molemmilla on jo viisi lapsenlasta.

Aika moni kyllä toisella yrittämällä löytää sen oikean, nuorena tulee tehtyä vääriä valintoja.

Mun mies. Inhimillisine puutteineen niin mielettömän ihana ja upea mies etten välillä meinaa millään ymmärtää, miten tuollainen oli vapaana. Ja hassulla tavalla käy sääliksi exäänsä kun moisen aarteen päästi käsistään. Mutta he eivät sopineet yhteen eikä ex varmaan sitten osannut arvostaa niitä piirteitä, joita minä osaan.

Niin, mitä lasketaan kierrokseksi. Olen toisella. Mutta mieheni... Hän on ollut kerran naimisissa, olisko nykyinen kihlaus neljäs, avoliittoja... En edes viitsinyt kysyä!

Onko hän hyvä mies? Silloin kun hän on hyvällä päällä, niin kyllä, mutta suuttuu niin kovin helposti.
Kerran kysyin että jos sinulla olisi tytär, tahtoisitko hänen seurustelevan kaltaisesi miehen kanssa. Ei kuulemma toivoisi kenellekään lähimmäiselle kaltaistaan.

Mieheni on toisella, itse ensimmäisellä. On hyvä mies ja olemme todella hyvä tiimi. Miehen aiempi avioliitto ei haittaa minua. 

Tämä on kahten suuntaan menevä vastaus.

Mies on hyvä, koska kantaa vastuuta taloudellisesta tilanteesta ja osaa huolehtia, että meidän elämä on oikeila raieilla.

Mies ei välitä parisuhteen hoitamisesta, ei normaalista arjesta, eikä perheen yhteisestä ajankäytöstä. Hän elää irallaan omaa elämäänsä.

Kunhan lapset, siis meidän perheen pienimmät, aikuistuvat ja lähtevät pesästä, muuttuu myös minulla asioiden tärkeysjärjestys. Tähän menee vielä muutama vuosi, jaksan sen, koska rakastan aidosti lapsiani.

Miehelle en suostu piiaksi, enkä nöyräksi passaajaksi. Aika näyttää, miten tämä kaikkiaikanaan asettuu?

Olemme molemmat mieheni kanssa tokalla kierroksella. Tosin ei ole yhteisiä lapsia eikä ole tulossa. Miehen (45v.) lapset molemmat jo aikuisia, minunkin (38v.) poikani jo lukiossa. On hyvä mies. On hyvissä väleissä exän kanssa (jolla uusi perhe uuden miehen kanssa), samoin lastensa. Nyt nautimme aikuisten suhteesta ilman ruuhkavuosia. Ihanaa!

Minä toisella, mies kolmannella. Ekasta liitosta hänellä aikuiset lapset, vaimon kanssa vaan olivat niin etääntyneet toisistaan, että päättivät erota. Sitten pikahairahdus narsistin kanssa... Itse menin nuorena ja naivina naimisiin muuten mukava miehen kanssa, mutta juopoksi paljastui.

On, on hyvä mies. Ja minä oon hyvä vaimo. Sattui se onni kohdalleen, että kohdatiin toisemme -sielunkumppanit. Edelleen samaa mieltä 6 vuoden jälkeen.

Eikö ole ihanaa, että se todellinen onni osuu kohdallevanhemmallakin iällä? Silloin sitä todella osaa arvostaa (siis aikaisempien suhteiden jälkeen).