Lue keskustelun säännöt.
Miksi ihmisen pitäisi
21.06.2015 |
1. arvostaa itseään?
2. Olla armollinen itselleen?
.
Näitä kuulee usein sanottavan, mutta miksi? Miksi ihmisen pitää arvostaa itseään jos tietää olevansa vaikka ihan paska ja epäonnistunut, ruma tai on huonossa parisuhteessa tai mitä näitä kaikkea nyt onkaan?
.
Miksi pitää olla armollinen itselleen jos tietää että on tehnyt väärin tai tyhmästi tai jotain?
Kommentit (6)
[quote author="Vierailija" time="21.06.2015 klo 15:49"]Koska ei ole edes mahdollista yrittää päästä elämässä eteenpäin, jos ei koe olevansa ihmisarvoinen ihminen. Se, että syyttää itseään kaikesta ja velloo itseinhossa, ei ole oikea alusta lähteä eteenpäin. Se on vain paikallaan polkemista.
[/quote]
Päästä eteenpäin missä asiassa? Ja tarkoittaako se että jos ei arvosta itseään tai ole armollinen itselleen niin velloo itseinhossa? Eikö se voi vain olla tosiasioiden hyväksymistä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="21.06.2015 klo 15:53"]
[quote author="Vierailija" time="21.06.2015 klo 15:49"]Koska ei ole edes mahdollista yrittää päästä elämässä eteenpäin, jos ei koe olevansa ihmisarvoinen ihminen. Se, että syyttää itseään kaikesta ja velloo itseinhossa, ei ole oikea alusta lähteä eteenpäin. Se on vain paikallaan polkemista. [/quote] Päästä eteenpäin missä asiassa? Ja tarkoittaako se että jos ei arvosta itseään tai ole armollinen itselleen niin velloo itseinhossa? Eikö se voi vain olla tosiasioiden hyväksymistä?
[/quote]
Kirjoitit esimerkkejä tuossa avauksessa. Ovatko ne sinusta tilanteita/mielentiloja, joihin sinusta kannattaa jäädä? Jos ei arvosta itseään, todennäköisesti kokee itseinhoa ja myös antaa itsensä jäädä/joutua olosuhteisiin, jotka tekevät ihmisen onnettomaksi. Vai mitä sinusta se "tosiasioiden hyväksyminen" on käytönnön tasolla? Jos ei ole armollinen itselleen, niin mitä sitten on? Armoton?
Olisi ehkä helpompaa keskustella, jos antaisit konkreettisia esimerkkejä tästä ajatusmallistasi.
Esim. arvosta itseäsi, jos vaikka on parisuhteessa jossa muuten ihan ok, mutta rakkautta ei enää ole. Sanotaan että eroa, arvosta itseäsi sen verran. Tai joku on sanonut rumaksi ja itse näkee peilistä, että on ruma, miksi ei voisi vain hyväksyä sitä että olen ruma ja se siitä?
.
Armollinen: on tehnyt jotain laillisesti tai moraalisesti väärin, miksi pitäisi olla armollinen itselleen? Tai vaikka sotkenut omat raha asiat täysin, miksi pitäisi olla armollinen itselleen jos omaa tyhmyyttään/tietoisesti tekee jotain väärin?
.
Eikö voi vain hyväksyä itse sitä, että on tehnyt väärin, on tyhmä, on ruma tai tyytyy suhteeseen josta ei kaikkea saa? Eikö se ole merkki ns. hyvästä itsetunnosta että voi negatiiviset asiat itsessään tunnistaa ja tunnustaa?
.
[quote author="Vierailija" time="21.06.2015 klo 16:22"]
Esim. arvosta itseäsi, jos vaikka on parisuhteessa jossa muuten ihan ok, mutta rakkautta ei enää ole. Sanotaan että eroa, arvosta itseäsi sen verran. Tai joku on sanonut rumaksi ja itse näkee peilistä, että on ruma, miksi ei voisi vain hyväksyä sitä että olen ruma ja se siitä? . Armollinen: on tehnyt jotain laillisesti tai moraalisesti väärin, miksi pitäisi olla armollinen itselleen? Tai vaikka sotkenut omat raha asiat täysin, miksi pitäisi olla armollinen itselleen jos omaa tyhmyyttään/tietoisesti tekee jotain väärin? . Eikö voi vain hyväksyä itse sitä, että on tehnyt väärin, on tyhmä, on ruma tai tyytyy suhteeseen josta ei kaikkea saa? Eikö se ole merkki ns. hyvästä itsetunnosta että voi negatiiviset asiat itsessään tunnistaa ja tunnustaa? .
[/quote]
Sä olet tainnut ymmärtää tuon armollisuuden itseään kohtaan ihan väärin. Ei se, että kehotetaan olemaan armollinen itseään kohtaan, tarkoita sitä, että sillä kuitataan kaikki rikokset, tahalliset väärinteot tai laiton toiminta, vaan armollisuus itseään kohtaan tarkoittaa sitä, ettei syytä itseään kaikista asioista, vaan antaa itselleen anteeksi, ettei pysty kaikkeen tai ei ole kaikkea sitä, mitä on joskus kuvitellut haluavansa tai olevansa. Se, että pystyy tunnistamaan negatiiviset asiat, mutta ei jää niiden valtaan, on juuri sitä armollisuutta. Armollisuus ei ole niiden asioiden kieltämistä, vaan sitä, ettei perusta koko minäkuvaansa epäonnistumisiin tai negatiivisiin mielikuviin itsestä.
Esimerksiksi:
Olen ruma -> Mitä sitten? Minussa on paljon muita hyviä ominaisuuksia. Ei kukaan voi olla kaikkea.
Olen sössinyt luottotietoni nuorempana -> Elin silloin huonoa elämää, koska en osannut arvostaa itseäni ja kotitaustojeni takia en osannut käsitellä asioita, vaan hukutin murheet alkoholiin. Nyt teen kaikkeni korjatakseni asiat.
Petin miestäni -> Se oli väärin tehty miestäni kohtaan, mutta en voi jatkaa elämääni syyttäen joka käänteessä itseäni. Kun olen käsitellyt asiaa, huomaan, että etsiydyin hakemaan seksiseuraa huonon itsetuntoni takia. Kun tiedostan asian, pystyn jatkossa toimimaan vastaavissa tilanteissa tietoisemmin.
[quote author="Vierailija" time="21.06.2015 klo 16:40"][quote author="Vierailija" time="21.06.2015 klo 16:22"]
Esim. arvosta itseäsi, jos vaikka on parisuhteessa jossa muuten ihan ok, mutta rakkautta ei enää ole. Sanotaan että eroa, arvosta itseäsi sen verran. Tai joku on sanonut rumaksi ja itse näkee peilistä, että on ruma, miksi ei voisi vain hyväksyä sitä että olen ruma ja se siitä? . Armollinen: on tehnyt jotain laillisesti tai moraalisesti väärin, miksi pitäisi olla armollinen itselleen? Tai vaikka sotkenut omat raha asiat täysin, miksi pitäisi olla armollinen itselleen jos omaa tyhmyyttään/tietoisesti tekee jotain väärin? . Eikö voi vain hyväksyä itse sitä, että on tehnyt väärin, on tyhmä, on ruma tai tyytyy suhteeseen josta ei kaikkea saa? Eikö se ole merkki ns. hyvästä itsetunnosta että voi negatiiviset asiat itsessään tunnistaa ja tunnustaa? .
[/quote]
Sä olet tainnut ymmärtää tuon armollisuuden itseään kohtaan ihan väärin. Ei se, että kehotetaan olemaan armollinen itseään kohtaan, tarkoita sitä, että sillä kuitataan kaikki rikokset, tahalliset väärinteot tai laiton toiminta, vaan armollisuus itseään kohtaan tarkoittaa sitä, ettei syytä itseään kaikista asioista, vaan antaa itselleen anteeksi, ettei pysty kaikkeen tai ei ole kaikkea sitä, mitä on joskus kuvitellut haluavansa tai olevansa. Se, että pystyy tunnistamaan negatiiviset asiat, mutta ei jää niiden valtaan, on juuri sitä armollisuutta. Armollisuus ei ole niiden asioiden kieltämistä, vaan sitä, ettei perusta koko minäkuvaansa epäonnistumisiin tai negatiivisiin mielikuviin itsestä.
Esimerksiksi:
Olen ruma -> Mitä sitten? Minussa on paljon muita hyviä ominaisuuksia. Ei kukaan voi olla kaikkea.
Olen sössinyt luottotietoni nuorempana -> Elin silloin huonoa elämää, koska en osannut arvostaa itseäni ja kotitaustojeni takia en osannut käsitellä asioita, vaan hukutin murheet alkoholiin. Nyt teen kaikkeni korjatakseni asiat.
Petin miestäni -> Se oli väärin tehty miestäni kohtaan, mutta en voi jatkaa elämääni syyttäen joka käänteessä itseäni. Kun olen käsitellyt asiaa, huomaan, että etsiydyin hakemaan seksiseuraa huonon itsetuntoni takia. Kun tiedostan asian, pystyn jatkossa toimimaan vastaavissa tilanteissa tietoisemmin.
[/quote]
Eli armollisuus itseään kohtaan on seliseli, huono lapsuus, äiti löi, päihdeongelma, itsetunto huono jne.
.
Ehkä mä en vain pysty ymmärtämään miksi pitäisi arvostaa itseään ja olla armollinen/antaa itselleen anteeksi. Mutta antaa asian olla niin, jatkan eloa ymmärtämättömänä näitä asioita kohtaan ja se siitä.
Koska ei ole edes mahdollista yrittää päästä elämässä eteenpäin, jos ei koe olevansa ihmisarvoinen ihminen. Se, että syyttää itseään kaikesta ja velloo itseinhossa, ei ole oikea alusta lähteä eteenpäin. Se on vain paikallaan polkemista.