Lue keskustelun säännöt.
Miten minusta tuli kärttyinen suomiämmä?
31.05.2015 |
Miehet monesti näillä palstoilla haukkuvat suomalaisia naisia. Itse olin reilusti päälle kaksikymppiseksi neitsyt, luonnostaan hoikka, erittäin ujo, baareja kaihtava, raitis ja tupakoimaton, korkeakoulutettu, pitkäsäärinen ja pitkähiuksinen sekä luonteeltani todella kiltti ja jopa alistuva. Parikymppisenä tein hieman mallin töitäkin. Kävipä sitten niin, että tapasin sitten 23-vuotiaana itseäni runsaasti vanhemman suomalaismiehen. Hän petti minua monta vuotta ja kun viimein aloin ihmetellä, miksi emme muuta yhteen tai syvennä suhdettamme, kävikin koko kuvio ilmi. Kyseinen mies jätti minut viimein, kun täytin 30.
Meni sitten aikaa ja tapasin toisen suomalaismiehen, tällä kertaa itseni ikäisen. Mies alkoi jo pian tapaamisemme jälkeen moittia ikääni, ulkonäköäni, vartaloani, kasvojani sekä kiusasi minua sanomalla minua venäläisen näköiseksi jne. Olin kuulemma myös aivan liian vanha hänelle, kun olin vain puolisen vuotta häntä nuorempi - naisen olisi kuulemma oltava korkeintaan 25-vuotias tms. Olin kuitenkin kärsivällinen ja häneen kovastikin ihastunut, joten päätin sitkeästi yrittää jaksaa ilkeitäkin kommentteja sekä tsempata (mies halusi naisen passaavan häntä samaan tapaan kuin hänen oma äitinsä oli passannut häntä ja hänen isäänsä). O
Menimme sitten naimisiin ja saimme kaksi lasta. Samoihin aikoihin loppui seksi täysin. Mies sanoi, että minun raskauden myötä hieman pömpöksi jäänyt vatsani (laihdutin siis muuten itseni ennalleen, mutta vatsa jäi pehmeämmäksi ja hieman pyöreäksi) oli niin vastenmielinen, että hän ei enää kyennyt seksiin. Samoihin aikoihin miehen solvaukset alkoivat olla jokapäiväisiä; mies myös käyttäytyi itse aivan törkeästi sekä alkoi ajoittain olla väkivaltainenkin (tönimistä ja iskuja nyrkillä päähän jne.).
Enää en ole lempeä tai koe etuoikeudekseni saada tarjoilla hänelle hänen lempiruokiaan tai antaa niskaan suukkoa tai halia. Seksiä ei ole enää. Emme edes nuku samassa sängyssä tai huoneessa enää. Miehenihän tunnusti, ettei edes pidä lempeydenosoituksista - ne ovat kuulemma turhaa hömppää. Kaikki romantiikka on kuulemma turhaa ja mies mieluummin pelaa pelikonsolilla illat pitkät, myös viikonloppuisin. Seksiä ei ole enää ollut pariin vuoteen. Mies naureskelee vain, jos pukeudun nätisti - hänen mielestään se on rahojen hukkaamista turhuuksiin tai sitten hän lohkaisee humoristisesti, että näytän huoralta.
Ei sellaiselle negatiivisessa mielessä "perinteiselle" suomalaismiehelle voi olla romanttinen, rakastava, hellä, nöyrä, kiltti. Kokemukseni mukaan suomalainen mies ei osaa ottaa sellaista vastaan. Se haistattelu ja halveksiminen tulevat niin helposti sieltä jostain esiin.
Kommentit (20)
En jaksanut kokonaan vuodatustasi, mutta voin kertoa että huono suhde sai, ainakin minusta, paskan ämmän. En nyt pelkästään miestä syytä, mutta olen huomannut muutttuneeni ihanasta tyttöystävästä pasksksi ämmäksi. Jos toinen antaa vaan paskaa niskaan eikä mitään hyvää, niin ei siinä jaksa. Parisuhde on vuorovaikutusta, ja jos siitä ei saa itse mitään, niin väkisin muuuttuu paskaksi akaksi, ei jaksa enää itse yrittää... Sitten miehillä om se huno tapa syyllistää naisia...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kurja on kohtalosi, eipä käy kateeksi.
Turha silti on yleistää suomalaisia miehiä: suurin osa on oikein kunnollisia, kilttejä ja rakastavia. Kohdallesi nyt vain on sattunut pari limanuljaskaa, jotka ovat käyttäneet kiltteyttäsi hyväkseen.
Lisäystä vielä: miehen mielestä kampaamokäynnit, itsestään huolta pitäminen muuten paitsi kuntoilemalla, meikkaaminen ja nätit vaatteet ovat täysin turhia nyt kun olen naimisissa. En siis ole lasteni syntymän jälkeen käynyt enää lainkaan kampaajalla, vaan hiukseni ovat maantienruskeat ja todella pitkät. Toinen seikka on se, että näin 36-vuotiaana minun ei kuulemma "enää kannata" satsata millään tavalla ulkonäkööni ja kuulemma tässä iässä saisi jo rauhassa rupsahtaa, kun on kuitenkin niin vanha jo. Oikeasti olen edelleen hoikka ja nuorehkon oloinen. Mies ei päästä minua välillä ostoksille kovin mielellään, joten on sitten tuonut mulle muutamia vaatteita käytettäväksi marketista (=aivan kamalan näköisiä vaatteita) ja sitten kuittasi asian siten, että nyt mulla ei sitten ole enää pulaa vaatteista, kun hän toi mulle pari wt-loimea marketista.
Ennen ostin harkiten Stockalta ja Sokoksesta sekä matkoilta pääasiassa vaatteet ja nyt mun pitäisi sitten tyytyä miehen automarketista ostamiin paitoihin ja housuihin, kun ulkonäöllä ei enää naimisiinmenon jälkeen ole väliä. Kuulemma muutenkin pukeudun liian muodollisesti ja "vanhanaikaisesti", jos pukeudun oman maun mukaisiini klassisiin vaatteisiin. Listaa näistä asioista voisi jatkaa loputtomiin, mutta pointtina on se, että ei ne "suominaiset" ole aina pelkästään yksin syyllisiä siihen "rumuuteensa" ja "asenneongelmaansa", vaan se voi olla osittain myös suomalaisten miesten sekä ympäröivän kulttuurin aiheuttamaa.
Mä olin itse ennen ihan tyylikäs ja nätisti pukeutunut, mutta avioliiton myötä ollessani mieheni vaikutuspiirissä, saan jatkuvasti sellaista signaalia, että kannattaa pukeutua mahdollisimman rumasti ja tavismaisesti sekä antaa itsensä repsottaa. Kaikki mun omasta mielestäni tyylikkäät ja hienot jutut pitää unohtaa ja tukahduttaa. Sitten jotkut pääsevät sanomaan, että suominaiset eivät pidä itsestään huolta. Noh, mun mieheni ei anna mun pitää itsestäni huolta! Lisäksi hän haukkuu ja moittii sekä nöyryyttää minua päivittäin. :(
[quote author="Vierailija" time="31.05.2015 klo 03:04"]
En jaksanut kokonaan vuodatustasi, mutta voin kertoa että huono suhde sai, ainakin minusta, paskan ämmän. En nyt pelkästään miestä syytä, mutta olen huomannut muutttuneeni ihanasta tyttöystävästä pasksksi ämmäksi. Jos toinen antaa vaan paskaa niskaan eikä mitään hyvää, niin ei siinä jaksa. Parisuhde on vuorovaikutusta, ja jos siitä ei saa itse mitään, niin väkisin muuuttuu paskaksi akaksi, ei jaksa enää itse yrittää... Sitten miehillä om se huno tapa syyllistää naisia...
[/quote]
Näin on käynyt juuri minullekin. :( Olin oikeasti tosi asiallinen ja rakastava sekä kiltti ja romanttinen, mutta olen saanut niin huonoa kohtaloa osakseni, että siinä lopulta katkeroituu ja ottaa itsekin vaikutteita siltä ilkeältä mieheltä. En esim. ennen kiroillut käytännössä ikinä, mutta mies sen sijaan haistatteli mitä rumimmilla ilmaisuilla monta kertaa päivässä sekä solvasi ulkonäköäni ja ominaisuuksiani, joten jossain vaiheessa mäkin aloin sanoa melkein yhtä rumasti takaisin. Lopulta mäkin osasin sitten olla ilkeä ja pisteliäs. Ei kukaan jaksa olla mikään itse täydellisyys kovin kauan, jos se puoliso on todella ilkeä jatkuvasti ja monesti aivan aiheettomastikin vain purkaessaan omaa pahaa mieltään toiseen. :/
Mun mielestä on parempi olla yksin kuin miehen kanssa, joka arvostelee, vähättelee, vehtaa muiden naisten kanssa yms. Yksin on saanutkin sitten olla, mutta sentään leppoisa mieliala on säilynyt.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="31.05.2015 klo 03:17"]
[quote author="Vierailija" time="31.05.2015 klo 03:04"]
En jaksanut kokonaan vuodatustasi, mutta voin kertoa että huono suhde sai, ainakin minusta, paskan ämmän. En nyt pelkästään miestä syytä, mutta olen huomannut muutttuneeni ihanasta tyttöystävästä pasksksi ämmäksi. Jos toinen antaa vaan paskaa niskaan eikä mitään hyvää, niin ei siinä jaksa. Parisuhde on vuorovaikutusta, ja jos siitä ei saa itse mitään, niin väkisin muuuttuu paskaksi akaksi, ei jaksa enää itse yrittää... Sitten miehillä om se huno tapa syyllistää naisia...
[/quote]
Näin on käynyt juuri minullekin. :( Olin oikeasti tosi asiallinen ja rakastava sekä kiltti ja romanttinen, mutta olen saanut niin huonoa kohtaloa osakseni, että siinä lopulta katkeroituu ja ottaa itsekin vaikutteita siltä ilkeältä mieheltä. En esim. ennen kiroillut käytännössä ikinä, mutta mies sen sijaan haistatteli mitä rumimmilla ilmaisuilla monta kertaa päivässä sekä solvasi ulkonäköäni ja ominaisuuksiani, joten jossain vaiheessa mäkin aloin sanoa melkein yhtä rumasti takaisin. Lopulta mäkin osasin sitten olla ilkeä ja pisteliäs. Ei kukaan jaksa olla mikään itse täydellisyys kovin kauan, jos se puoliso on todella ilkeä jatkuvasti ja monesti aivan aiheettomastikin vain purkaessaan omaa pahaa mieltään toiseen. :/
[/quote]
Ja mies vieläpä itse välillä tunnustaa, että ei edes ajattele minusta niin ilkeästi oikeasti, vaan sanoo niin vain loukatakseen. Mutta jos kuulen 99 kertaa viikossa olevani vastenmielinen vanha kanttura ja yhden kerran olevani viehättävä ja kaunis sekä nuoren näköinen, niin ei se yksi kerta enää vaikuta mitenkään, vaikka jälkikäteen saisinkin kuulla, että juuri se positiivinen asia olikin oikeasti totta ja ne 99 muuta solvausta olivat vain kiusaamista tai yrityksiä pahoittaa mieleni riitatilanteessa.
Olen se ketä lainasit. Pahat sanat ei saa mua itkemään, ne saa mut sanomaan vielä pahemmin.... Mutta joku sanoo hyvästi, se saa minut liikuttumaan. Haloo Helsingin-biisi, Vapaus käteen jää, on aika osuva.....
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ap, tyydy osaasi. Elämä on. Tai toisaalta voithan ottaa avioeron ja alkaa nauttia elämästä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mitenhän lapset aikanaan osaavat parisuhteessa elellä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kiltit ihmiset usein katkeroituvat, kun odottavat muiden alkavan käyttäytyä samalla tavalla. Pitäisi tajuta että toiset vain ovat mulqvisteja. Jos ei sellaista miestä hyväksy niin pitää etsiä valmiiksi kiltti mies.
[quote author="Vierailija" time="31.05.2015 klo 06:59"]
Näin Porvoossa.
[/quote]
Ei ole provo ja lisäksi mieheni vaikutti aluksi kiltiltä (ensimmäiset 2-3 kuukautta). Kun olin itse tarpeeksi koukussa tilanteeseen (=ihastunut), niin mies alkoi muuttua. Tilanne kärjistyi oikeasti hirveäksi vasta naimisiinmenon jälkeen.
Toisaalta, jos uskon tiettyjä nettikirjoituksia, niin miehenihän on varmaan oikeassakin - samoin se ensimmäinen miesystäväni. Naisen pitää olla jokin yliluonnollinen seireeni ja taruolento, kauniin valokuvamallin näköinen, seksissä taitava, erinomainen kotikokki sekä luonnollisesti todella nuori, ennen kuin hän kelpaa suomalaismiehelle. Itselläni on ollut vain nämä kaksi miesystävää elämäni aikana, enkä tiedä paremmasta. Mutta ymmärrän muitakin sellaisia, jotka ovat pahastikin katkeroituneet julmasta käytöksestä ja kohtelusta.
Vaikka itselläni ei ole koskaan ollut mitään eteläeurooppalaista ym. poikaystävää, niin reissatessa olen sivusta nähnyt, kuinka he kohtelevat tyttöystäviään ja vaimojaan romanttisesti ja hellästi, kunnioittaen. Jos suomalaiset miehet kunnioittaisivat niitä tyttöystäviään ja vaimojaan, niin ehkäpä ne vaimotkin vähitellen muuttuisivat romanttisemmiksi ja rakastavammiksi tai ainakin pysyisivät sellaisina, jos olisivat alunperin sellaisia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No kuka sen miehen valitsi?
Ihan sen syytä.
Täh? Ei ole kenenkään pakko tässä maassa elää paskassa suhteessa. Oon itsekin suht kiltti ihminen, mutta en koskaan antaisi kenenkään kohdella mua tolla tavalla. En vaan voi ymmärtää, miksi jotkut naiset (ja miehetkin) alistuu tollaseen. Mukaviakin ihmisiä on olemassa.
[quote author="Vierailija" time="31.05.2015 klo 12:19"]
No kuka sen miehen valitsi?
Ihan sen syytä.
[/quote]
Yksi aspekti on sekin, että miesten mielestä naisen kuuluisi olla melko kokematon. Miten ihmeessä sellaista kunnon miestä sitten voisi etsiä tai valita, jos ei saisi seurustella tai olla avoliitossa mahdollisesti useampaa kertaa? Itselläni ei ole ollut kahden seurustelukumppanini lisäksi ketään muita miehiä koskaan, sillä aina ajattelin siten, että pitää pitäytyä mahdollisimman koskemattomana ja odottaa sitä tosirakkautta, vaikka en edes ole uskonnollinenkaan. Sitten kävikin niin, että ne miehet huijasivat (ensimmäinen petti ja toinen teeskenteli asiallista ensimmäiset kuukaudet). Käytännössä koko nuoruutenikin on mennyt jo, kun olen yli kolmekymppinen.
Olisiko minun sittenkin pitänyt "seikkailla" ja etsiä sitä oikeaa? Siitä olisi vain se valitettava seuraus, että sitten olisin kokeneempikin, ja sen vuoksi vähemmän haluttava. Parisuhdemarkkinat tuntuvat mielestäni lähinnä arpapeliltä, sillä täytyy vain toivoa, että on onnekas ensimmäisellä tai viimeistään toisella kerralla. Ei saa kokeilla niitä uusia arpojakaan liian monta kertaa. :P Ja toisaalta pitäisi tajuta lähteä suhteesta pian, jos se ei toimi. Toisaalta mistä sitä parisuhdekokemusta saa ilman niitä parisuhteita?
Taas yleistetään suomalainen mies koskemaan omia paskoja valintoja.
Ja kaikki netissä kirjoitettu tulee myös yleistää koskemaan kaikkia miehiä/naisia.
JA itsestään ei koskaan niitä vikoja löydetä. Ihan pitää naimisiin asti mennä ja pakertaa lapsiakin, todetakseen vain että puolisonvalinta ei nyt mennytkään ihan nappiin.
Omista valinnoista on turha syyllistää muita, saatika kokonaista sukupuolta.
Fiksulle miehelle jolla on itsetunto kunnossa ei naisen aiempi suhdehistoria merkitse mitään.
Sulla on siis kokemusta kahdesta suomalaisesta miehestä? Mä tunnen monia ihania suomalaisia miehiä jotka ovat rakastavia ja ihania isiä ja puolisoita, tunnen toki muutama kusipäänkin mutta selvästi enemmän niitä hyviä miehiä.
Oma mies on kuitenkin ulkkis mutta ei siksi että suomalaisessa olisi ollut jotain vikaa vaan siksi että se on mun sielunkumppani.
[quote author="Vierailija" time="31.05.2015 klo 12:42"]
Fiksulle miehelle jolla on itsetunto kunnossa ei naisen aiempi suhdehistoria merkitse mitään.
[/quote]
LOL,
kuten ei sitten varmaan naisellekaan miehen historia...