Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Teille, jotka väitätte masennuksen tms. olevan laiskuutta
21.03.2015 |
Laiskuutta ja yrityksen tai sisun puutettahan masennus ja muut "sairaudet" ovat, vai mitä? Kerron nyt oman tarinani, pähkinänkuoressa:
Olen itse kyllä yrittänyt, vuosia. Olin sitten ollut sairauslomalla tai en. Olen ollut teini-ikäisestä saakka masentunut ja nyt jo kohta kolmikymppinen.
Tosiaankin olen nyt lopulta tajunnut, että ehkä olisi vain kannattanut olla vain kuuntelematta syyllistäviä kommentteja ja levätä. Olen yrittänyt aloittaa koulua, olla töissä...valehtelematta kymmeniä kertoja. Jokainen kerta on päätynyt epäonnistumiseen.
Nyt olen luovuttanut kaiken suhteen, kuten monesti aiemminkin. Silti joku voima on saanut minut yrittämään ja näkemään toivoa yhä uudelleen. Ehkä niin käy nytkin. Kun minut potkittiin vaikeasta elämäntilanteestani ja osin mielivaltaisestikin koulusta, mummoni kysyi, että missä suomalainen sisuni on. Myös "kaverini" syyllistivät minua ties millä keinoilla. Olin täysin lopussa ja olisin silti yrittänyt jatkaa koulussa, jos olisin voinut. Olin muuttanut tuon koulun vuoksi uudelle paikkakunnalle parin päivän varoitusajalla ja poissaoloja tuli viikon verran siitä johtuen.
Kun kerroin mummolleni iloisena päässeeni paria vuotta myöhemmin korkeakouluihin, moneenkin, niin hän sanoi että miksi edes yrittää kun kuitenkin käy kuten aiemmin ja syyllisti minua epäonnistumisistani. Äitini sanoi minulle jo kymmenen vuotta sitten kannustavat sanat "pää pystyssä kohti uusia epäonnistumisia" saadessani voimien vähyydestä johtuen jälleen yhdet potkut töistä tai muun elämän osa-alueen epäonnistumisen yhteydessä.
Nämä ovat vain joitakin esimerkkejä. Koskaan en ole saanut tarvittavaa tukea kun sitä olen eniten kaivannut. Jotenkin olen tähän saakka selvinnyt ja voimani ovat nyt niin lopussa, etten usko enää koskaan olevani työkykyinen. Olen kuitenkin lopulta oppinut, ettei ihmisarvoni ole muista tai omista suorituksistani kiinni (eikä toistenkaan). Yhteiskunnan avusta en jaksa edes mainita. Jokin hyöty siitä on ollut sen verran, että olen saanut pätkittäisiä sairauslomia, jotta voisin hakea edes sairauspäivärahaa tai toimeentulotukea.
Toivon, että joskus kaikille valkenisi ettei aina kaikki ole itsestä kiinni.
Kommentit (9)
Pahaa pelkään, etteivät ne jaksa lukea tätäkään, kenen kannattaisi. Toivoa silti voi. Usein juuri tällaisten ongelmana on se, etteivät ne kuuntele, joilla se putkinäköinen asenne oikeasti on. Valitettavasti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Saanut potkut töistä?! No, luulenpa että ei susta itke pahemmin hyötyä olemaan yhteiskunnalle. Miten töistä voi ylipäätänsä saada potkut? Tai PERUStutkintoja voi jäädä useita kesken?
[quote author="Vierailija" time="21.03.2015 klo 03:33"]
Saanut potkut töistä?! No, luulenpa että ei susta itke pahemmin hyötyä olemaan yhteiskunnalle. Miten töistä voi ylipäätänsä saada potkut? Tai PERUStutkintoja voi jäädä useita kesken?
[/quote]
Jos luit minun pääseen korkeakouluun, niin luultavasti tajuat minun käyneen kaikesta huolimatta toisen asteen koulutuksen mitä todennäköisemmin. Toivottavasti sinäkin joskus ymmärrät, ettei ihmisarvo ole hyötyarvoa. AP
Niin, voihan sitä kieltää psyykkisten sairauksien olemassaolon itseltään tai muilta, mutta jotenkin se kostautuu tavalla tai toisella. Tunteistakin tulee helposti fyysisiä, kun niitä patoaa tarpeeksi.
Näin se menee. Masennuksessa muuten läheisten tuki kriittisinä aikoina on olennainen osa toipumista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itselläni on pitkälle samantapaisia kokemuksia. Usein on niin, että muiden neuvoja ei kannata noudattaa. Harmi vain että liian monesti sen tajuaa jälkikäteen.
Masennushan voi aiheuttaa myös fyysisiä sairauksia. Miten kyseessä olisi siten kuviteltu asia? Jos kyseessä olisi lorvikatarri, niin tuskin omakaan lääkärini olisi sanonut sairastumiseni olevan mahdollisesti henkisestä uupumisesta ja voimien ylittämisestä johtuvaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="21.03.2015 klo 04:31"]
Näin se menee. Masennuksessa muuten läheisten tuki kriittisinä aikoina on olennainen osa toipumista.
[/quote]
se on niin totta.
ne läheiset sit on kuitenkin vaan ihmisiä...ja joku niistäkin voi olla masentunut ja turhautunut auttamiseen ja tukemiseen...niiltäkin on voimat ja usko loppu. Nekin on niin mukana tunteella ja empatialla tsemppaamass ja useimmiten homma kusee siellä asioiden lopppuuntekemisen vaiheessa.
masentunut suorittaa ja läheiset suorittaa...suorittaa elämää. Kerää niitä pisteitä ja arvoja...ja sitten ne kaikki niinku masentuu ja turhautuu.
kun niitä läheisilläkin on oma historiansa ja taustansa...ettei ne aina osaa olla niin fiksuja tukijoita, eikä ne osaa nähdä tai tietää, että miten pitäisi auttaa.
nythän kn toi kuvasarja netissä...miltä masentunut näyttää...et ei se taida näkyä.
ehkä meidän kaikkien pitäis vaan yrittää olla empaattisia toisillemme.
ja jokainen vois vähempi suorittaa ja enempi elää aisteillaan.
Alue: Aihe vapaa
Masennus kun ilmenee eri ihmisillä eri tavoin.
Mulla on todettu keskivaikea jo vuosia sitten - johtuu vuosikymmenten unettomuudesta ja uupumuksesta. Mutta mulla se ilmenee hyperaktiivisuutena, en osaa rentoutua enkä levätä hetkeäkään. Olen jatkuvasti liikkeessä ja teen jotain, lisää töitä, lisää harrastuksia, lisää aktiviteettia elämään ettei tarvitse pysähtyä ja tuntea pahaa oloa.
Harmi vaan etten ole koskaan saanut mitään apua tähän, koska kuitenkin olen "erittäin tuottava" yhteiskunnan kannalta.