Lue keskustelun säännöt.
Riittämättömyyden tunne äitinä
06.03.2015 |
Minulla on vähän ehkä jopa outo(?) kysymys. Mulla on puolivuotias pieni lapsi joka on mulle ihan koko maailma. Rakastan häntä kuin hullu puuroa ja yritän olla hyvä äiti, sillä minulla ei sellasta koskaan ollut. Siltikin, kokoajan aivoissa on taka-alalla keskitanko lapseen tarpeeksi, tunnen juonoo omaatuntoa jos käytän puhelinta paljon lapsen ollessa hereillä ja tuntuu etten antaisi lapselle tarpeeksi vaikka järki sanoo että ihan perusasiat ja yhdessä oleminen riittää.
Onko tälläset tunteet ihan vaan äitiyden tuoma riesa, mikä vaivaa kaikkia äitejä, vai oonko mä alitajuisesti ottanut liian isot paineet olla "hyvä äiti"? En oo luonteeltani perfektionisti, enkä ainakaan tietoisesti pyri täydellisyyteen, mutta aina rinnassa vaan kalvaa se huono omatunto, että mitä jos en ookkaan tarpeeks huomioiva tai leikkivä tai mitä ikinä..
Kommentit (6)
älä rakenna identiteettiäsi äitiyden varaan
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mulla on hyvin paljon tota riittämättömyyden tunnetta myös. Oon muutenkin luonnostaan helposti ahdistuva. Mullakaan ei ollut itsellä hyvät vanhemmat, niin kai sitä pelkää että ei itsekään osaa. Pitää vaan koettaa rentoutua, koska ei stressaavakaan äiti hyväksi oo =) myös vertaistuki voi auttaa, muiden äitien kanssa oleminen. Kun huomaa, ettei nekään ole läheskään täydellisiä ja niilläkin ihan hyvin menee.
Älä turhaa hermoile. Esiäitiemme lapset ovat kasvaneet ties missä pelloilla pyörien, joten eiköhän nuo tuosta kasva. Jos ei kasva, niin ei kääpiöissäkään mitään isompaa vikaa ole.
Ihania vastauksia, kiitos kaikille :) varsinkin 5. kommentti pisti asioita vähän normaaleimpiin mittasuhteisiin!
Pahoittelut kirjoitusvirheistä - puhelimen automaattikorjaus sanoissa.