VIHAAN, kun

joskus (en onneksi usein) sorrun ostamaan pantteri-, aakkos- tms. -pussin hetken himossani. Jälkeenpäin AINA kuvottaa, en edes tykkää niistä äklömakeista lisäainepaskoista, mutta joskus aivoissa naksahtaa ja luulen, että ne ovat ihan okei. Ihan järjetön morkkis iskee aina karkinsyönnin jälkeen. Yök! Sama pizzassa. Joskus iskee ihan älytön pizzan himo ja nälkäisenä ahmin sitä nopeammin kuin ehdin niellä. Ja taas jälkikäteen tulee äklötys: olen syönyt hirveät määrät suolaa, JAUHOJA ja jotain äklötäytteitä jotka eivät ole edes sitä mitä ovat olevinaan (esim. kinkku, kaukana kunnon lihasta.)

Eikä se nälkäisenä ahmiminen ole edes se juttu vaan se, että olen nykyään hirveän tarkka siitä, mitä haluan sisääni ahtaa.

Edes tieto siitä, että niiden äklökarkkien väri tulee ötököistä ei saa minua jättämään pussia kauppaan. Jälkeenpäin mietin AINA: MIKSI? Miksi en ikinä opi? Miksi himoitsen joskus tätä ällöttävää paskaa?

Suklaa on ainoa herkku, jota en ällöä. Tosin 200 grammaa on lähes aina se maksimi, eikä itselleni tule äklö-oloa vielä siitä määrästä.

Keskustelulla ei sinänsä ole pointtia enkä kaipaa mitään saarnoja. Kunhan avauduin.