Jään lapsen takia onnettomaan avioliittoon

Kuin olisin itse tämän kirjoittanut. Säälittävää.

Mulla sama juttu. Luulen, että tämä on aika yleistä. Mun lapsi 10v. Ja itse olen 37v. Odotan vielä kunnes lapsi muuttaa pois kotoa. En siis vielä 40 v. ole päässyt ukosta eroon.

Niinpä. Ap

Miehillä on paksut lompakot siis?

Olisikin. Mutta on hyvä isä, ei ryyppää, ei lyö. Mutta välit on jäätä. Ja pahin, ei kunnioitusta. Ap

Sama juttu, eli ei todellakaan paksua lompakkoa. Mies on vaan maailman paras isä ja haluan että lapsella on meidät molemmat "täyspäiväisesti" kun olemme hänelle tasavertaisia. T.2

Lapsi huomaa kyllä teidän välinne ja ettette ole onnellisia. Se satuttaa enemmän kuin ero ja onnelliset vanhemmat.

Turha toivoa, että lapsesi kiittävät sua vielä joskus elämäsi huonoimmasta päätöksestä.

Entäpä jos esitätte todella rakastunutta? ehkä sit oma pääkin alkaa pikkuhiljaa uskoo itsekin siihen! tavallaan siitä tulee elämäntapa josta ei pääse irti, eli olet sitten todellisesti rakastunut. Näin mulla, kun alkuhuuma oli ja meni, sitä piti päättää että minä olen rakastunut tuohon ihmiseen, koska rakastan miestäni kyllä eniten tässä maailmassa, mutta se rakastumisen tunne oli kadonnut, ihmeellisesti sekin sieltä tuli opettelemalla takaisin. Esim. ajattelet että maailmassa ei olisi kuin ainoa yksi mies (ja kaikki naiset), ja se olisi sun mies, tottakai sä haluisit sen. Ei pidä pitää vaihtoehtoja mielessä, mitenkä jonkun toisen kanssa olisi paremmin, silloin ei kukaan tyydytä.

Noloa. Otin eron ja olen onnellinen. Sellaiseen pahaan oloon en halua palata eivätkä lapset ansaitse nähdä sellaista äitinsä kohtelua. Mieti ja tee ratkaisu, äläkä vain valita. Onneen vaaditaan joskus rohkeutta.

Minä kyllä kiitän omia vanhempiani samasta. Olisi kurjaa ollut olla erolapsi. Ja nyt 60+ ovat selvästi lähentyneet, puuhailevat onnellisen oloisina lastenlasten kanssa. Ei heilläkään mitään väkivaltaa tai pettämisiä, mutta epäsopivat luonteet ja eri intressit, hyvin etäisiä olivat toisilleen jossain vaiheessa. Silti perheemme oli mukava, eikä tarvinnut lasten ikävöidä jompaa kumpaa tai kestää uusia puolisoita.

Itsepä sänkynne petasitte.

t. vela

Täytyy sanoa, että itse lapsena kotona oli juuri tuollainen tilanne (no sanotaan 14v.->). Ja sen kyllä nuorikin vaistosi todella hyvin. Vanhempien kylmät välit kyllä vaikuttivat siihen että kotona ei ollut mukava olla. Erosivatkin alle vuosi sen jälkeen kun muutin pois kotoa...