Haluaisin kuolla...

Mitä ap sulle on sitten tapahtunut? Koita jaksaa.

[quote author="Vierailija" time="20.03.2015 klo 00:11"]Mitä ap sulle on sitten tapahtunut? Koita jaksaa.
[/quote]
Se että alunperin synnyinkään... mt-ongelmaiseen, köyhään perheeseen. Lisäksi olin koulukiusattu ja syrjitty, edelleenkin ilman kunnon läheisiä ystäviä. Vanhempieni olisi pitänyt tajuta olla lisääntymättä.
Nyt ymmärrän itse toistavani samaa kaavaa... Voinko tarjota lapsilleni yhtään sen parempaa.
En jaksa enää pyristellä ja haaveilla paremmasta, kun en selkeästi siihen pysty...

Kaikki kääntyy vielä paremmaksi :)

Ohhoh

http://www.apua.info/fi-FI/apuanopeasti/

http://www.mielenterveysseura.fi/fi/tukea-ja-apua/kasvokkain/kriisikeskusverkosto

Kriisipuhelin 010 195 202 arkisin klo 0900 - 24:00 ja 00:00-07:00, viikonloppuisin 15:00 - 24:00 ja 00:00 - 07:00

http://www.mielenterveysseura.fi/fi/tukea-ja-apua/kriisipuhelin-apua-el%C3%A4m%C3%A4n-kriiseihin

Tuolta parempaa apua kuin palstalta.

010 195 202

010 195 2

Lähentelen jo 30 vuoden ikää, eikä minulla ole edelleenkään kunnollista koulutusta, ei työkokemusta, ei ajokorttia, ei minkäänlaista omaisuutta, vain hirveät velkataakat. Pelkään nykyään sosiaalisia tilanteita hirveästi, ja harvoin kykenen käymään edes itse kaupassa tai muuten ihmisten ilmoilla. En edes uskalla hankkia apua ja myöntää ongelmiani julkisesti.
En jaksa uskoa että mitään on enää tehtävissä...

Häpeän itseäni ja koko elämääni.

Elämä on paskaa. Tule mukaani ja menemme ikuiseen uneen.

[quote author="Vierailija" time="20.03.2015 klo 00:40"]

Lähentelen jo 30 vuoden ikää, eikä minulla ole edelleenkään kunnollista koulutusta, ei työkokemusta, ei ajokorttia, ei minkäänlaista omaisuutta, vain hirveät velkataakat. Pelkään nykyään sosiaalisia tilanteita hirveästi, ja harvoin kykenen käymään edes itse kaupassa tai muuten ihmisten ilmoilla. En edes uskalla hankkia apua ja myöntää ongelmiani julkisesti. En jaksa uskoa että mitään on enää tehtävissä...

[/quote]

Millä sä elät?

[quote author="Vierailija" time="20.03.2015 klo 00:42"]

Häpeän itseäni ja koko elämääni.

[/quote]

Mitä sä siinä häpeät?

[quote author="Vierailija" time="20.03.2015 klo 00:34"]

http://www.apua.info/fi-FI/apuanopeasti/

http://www.mielenterveysseura.fi/fi/tukea-ja-apua/kasvokkain/kriisikeskusverkosto

Kriisipuhelin 010 195 202 arkisin klo 0900 - 24:00 ja 00:00-07:00, viikonloppuisin 15:00 - 24:00 ja 00:00 - 07:00

http://www.mielenterveysseura.fi/fi/tukea-ja-apua/kriisipuhelin-apua-el%C3%A4m%C3%A4n-kriiseihin

Tuolta parempaa apua kuin palstalta.

010 195 202

[/quote]

Juuri näin! Tarvitset hyvä ap nyt juuri ylläolevaa apua, jotta pääset eteenpän ja saat sitä tukea jota tarvitset :) Ota ihmeessä kiinni näistä avun mahdollisuuksista! TOIVO EI OLE MENETETTY SINUNKAAN KOHDALLASI :) Alat tuntea muutoksen siemeniä kun saat tukea ja apua: soita siis toki tuohon Kriisipuhelimeen jo tänä yönä tai aamulla. Olet minun ja monen muun ajatuksissa ja rukouksissakin.

Missä asut? Mulla samanlainen tilanne. Soitettaisko yhdessä velkaneuvojalle.... Itse en saa aikaiseksi ainakaan yksin...

[quote author="Vierailija" time="20.03.2015 klo 00:42"]

Häpeän itseäni ja koko elämääni.

[/quote]

Lämpimästi suosittelen, että lue nämä kolme todella inhimillistä ja asiantuntevaa kirjoitusta häpeästä, mukana myös kaksi hyvää kirjasuositusta aiheesta:

http://www.kirkkojakaupunki.fi/kulttuuri/hapea-ja-syyllisyys-pilaavat-elaman-2

http://www.kirkkojakaupunki.fi/hartaus/hapea

http://www.kirkkojakaupunki.fi/arkisto/paakirjoitus-ja-kolumnit/3206

RAKAS KETJUN ALOITTAJA :) Olet varmasti enemmän tai vähemmän synkissä tunnelmissa niin, että tarvitset ja todella ansaitset paljon tukea ja apua itsesi ulkopuolelta, muilta ihmisiltä! Jos pohdit elämäsi lopettamista tai toivot kuolemaa, olet vaarassa menettää myös sen hyvän, jota ehkä sittenkin saattaisit saada tässä ainutlaatuisessa elämässäsi - ja vaikka juuri nyt et näin jaksaisi ajatellakaan, ei se tarkoita, etteikö sinullekin voisi käydä hyvin!
Nimittäin masennuksen ja toivottomuuden keskellä salakavalasti oma ihmisarvo unohtuu, vaikka todellisuudessa sinunkaan arvosi ihmisenä ei ole vähentynyt lainkaan: Sinä, juuri sinä, olet ARVOKAS, RAKAS ja AINUTLAATUINEN ihminen! Ja tätä tosiasiaa ei muuta mikään, mitä sinulle on tehty tai sanottu, eikä myöskään pärjäämisesi tai pärjäämättömyytesi elämässä! Tämä on sinun ihmisarvosi peruskallio - siihen sinulla on lupa luottaa. Sydämestäni toivon, että tiellesi tulee ihmisiä, jotka vahvistavat sinussa sitä, että todellakin olet arvokas, rakas ihminen, jolla on toivoa ja jonka on mahdollista löytää vielä monenlaista hyvää elämässä. Nämä linkit voivat varmasti tukea sinua:
Ensimmäinen on kriisi- ja neuvontapuhelin esim. elämän kriisin kohdatessa ja mielenterveyden asioissa. Toinen on toivoa antava keskusteluohjelma avun saamisesta kriisissä ja masennuksesta toipumisesta, mukana mm. kokenut psykiatri Leena Korhonen. Alin linkki on lyhyt, mutta rohkaiseva ja koskettavakin video siitä, että synkimmässäkin tilanteessa olevalle on sittenkin toivoa ja rakkautta :)
*Valtakunnallinen kriisipuhelin puh. 01019 5202
*Keskustelu avun saamisesta ja masennuksesta toipumisesta http://vod-2.tv7.fi/vod2/armon_kalliolla/armon_kalliolla-046-w.MP4
*Rohkaiseva video http://www.fathersloveletter.com/Finnish/#4

[quote author="Vierailija" time="20.03.2015 klo 00:47"][quote author="Vierailija" time="20.03.2015 klo 00:40"]

Lähentelen jo 30 vuoden ikää, eikä minulla ole edelleenkään kunnollista koulutusta, ei työkokemusta, ei ajokorttia, ei minkäänlaista omaisuutta, vain hirveät velkataakat. Pelkään nykyään sosiaalisia tilanteita hirveästi, ja harvoin kykenen käymään edes itse kaupassa tai muuten ihmisten ilmoilla. En edes uskalla hankkia apua ja myöntää ongelmiani julkisesti. En jaksa uskoa että mitään on enää tehtävissä...

[/quote]

Millä sä elät?
[/quote] Oksettava kysymys. Toistuu aina kun meistä eristyneistä puhutaan.

niin minäkin t.ammattivalittaja

Ei tässä elämässä olekkaan mitään järkeä, minäkin olen menettänyt elämänhaluni lopullisesti, on tapahtunut liikaa ja liian paljon vastoinkäymisiä lyhyessä ajassa.

Vihaan sitä, että ihmiset sanovat, että kyllä se siitä. Annan vain ajan kulua ja haihdun pikkuhiljaa pois tästä maailmasta.

Masennus on kuin kivireki, sitä on liian raskasta vetää perässään, se tulee upottamaan minut mustaan suohonsa. Olen niin loppu ja loppuun kulutettu.