Mitähän tämän päivän äitibloggaajien lapsista tuntuu?

Tykkään blogeista, jotka piristävät ja tuovat ideoita arkeen. Luen paljon blogeja, joita kirjoittavat äidit. Olen tullut miettineeksi sitä, kuinka paljon blogissa esitellään lapsia, heidän vaatteitaan, kaikkea mitä he tekevät, heidän huoneitaan ja lelujaan jne. Onhan se mukavaa joo, mutta miltä näistä lapsista tulee myöhemmin tuntumaan?

Aamu alkaa sillä, että äiti herättää kameran salamavaloilla. "Ihana unenpöpperöinen lapsonen", harotaan hiuksia vähän lisää ja istutetaan sängyn reunalle pari pehmolelua rekvisiitaksi. "Älä vielä liiku, laita vaikka silmät hetkeksi kiinni" äiti käskee ja poika tottelee. Päälle puetaan hienot blogin kautta lahjaksi saadut vaatteet ja ne kuvataan myös. "Jaksa vielä hetki poseerata, niin saat palkaksi jotain hyvää." Sitten aamupalalle, sekin jotain huippuhienoa ja nätisti esillelaitettua. Aamupalaa kuvataan, "Odota! Laitetaan puurolusikallisen päälle koristeeksi vielä pari mustikkaa. NYT voit viedä sen hitaasti suun eteen, äiti ottaa nopeasti pari kuvaa."

Aamiaisen jälkeen äiti katoaa vessaan meikkaamaan ja lapsi laitetaan varmaan telkkarin eteen katsomaan piirrettyjä. Äiti ravaa vessan ja vaatekaapin välillä miettien kuumeisesti päälle laitettavia vaatteita. Pitää näyttää hyvältä, kun lähdetään ulos kuvaamaan lisää. Vihdoin on valmista ja matka läheiseen leikkipuistoon alkaa.

Räpsitään nopeasti kuvia hauskoista pihaleikeistä, omista kengistä, auringonpaisteesta ja lapsen takaprofiilista. Kaikkea kivaa ja taiteellista. Sitten takaisin kotiin, jotta ehditään laittaa lounaaksi jotain blogiin esille kelpaavaa.

Lapsi leikkii huoneessaan leluillaan ja äiti räpsii tilanteesta kuvia etäältä. Sitten on ruoan aika, sitä kuvataan kuten aamiaista. Päiväunille meno on pientä tappelua, sillä lapsi on väsynyt ja huomionkipeä. Voimasanoja, tiuskimista ja uhkailua ei onneksi pysty järjestelmäkameralla ottamaan talteen. Sen sijaan lapsen poskille vierivät kyyneleet salamoidaan talteen. "Älä pyyhi vielä kyyneleitä, pari kuvaa vielä niin pääset nukkumaan."

Päiväunien jälkeen välipala, kotileikit, iltapala ja nukkumaanmeno toistuu samalla kaavalla. Äiti rakastaa kauneutta kameran linssin takaa, muttei tajua miltä lapsesta todellisuudessa tuntuu. Olisiko aika laskea kamera alas ja olla läsnä?

En halua mollata ketään enkä kenenkään blogia. Tämä on se, minkä kuvan minä olen monista blogeista saanut; kaikki on niin tehtyä ja lavastettua. Miltä näistä pienistä tuntuu varttua tällaisen keskellä ja toistaa samoja rutiineja päivästä toiseen? Kaikki tietävät blogilapsesta kaiken kertomattakin. "Sinä sait nuo vaatteet ilmaiseksi". Entäs teini-iässä? Kaikki on kuitenkin netissä nähtävillä, vaikkei murkku enää kuviin suostuisikaan. Miltä hänestä tuolloin tuntuu, kun mikään ei ole omaa? Äidin blogista voi käydä lukemassa äidin ajatuksia ja turhautuneisuutta murkun lapsuudesta ja ehkä myös vanhempien erosta. Asioista, joista ei kotona ole puhuttu, puhutaan netissä ja keskustelupalstoilla.

Mitä tämän sukupolven blogilapsille tulevaisuudessa tapahtuu?