raskaana ja mieli maassa

Usein raskauden aikana tulee niitä alamäkiä. Normaalia tuskailla tulevaisuutta jne. Kirjoitit että "pitäisi aina vaan jaksaa ja olla energinen ja iloinen". Kenen mielestä pitäisi? Sinun mielestäsi? Miehesi mielestä? 

Yleensä sitä on itse itselleen ankarin. Ei sinun pidä olla jotain mitä et ole. Raskaus pelkästään on jo henkisesti ja fyysisesti raskasta. Sinulla se on neljäs raskaus ja ainakin itselläni jokainen seuraava raskaus on ollut edellistä rankempi. Se alku väsymys varsinkin. 

Onko lapsesi pieniä? Saatko itse oikeasti levättyä? Olisiko sinulla joku jolle voisit kertoa raskaudestasi? Joku hyvä ystävä? Olen aina kertonut yhdelle ystävälleni raskaudesta. Kaksi on mennyt alkuvaiheessa kesken. Tämä ystävä lohdutti myös keskenmenon jälkeen. Samoin hän on kertonut heti omista raskauksistaan.

T. neljän äiti

Mä eilen tein vastaavan aloituksen tänne. Kolmas tulossa ja mä haluaisin jo synnyttämään että pääsis tästä olotilasta pois. Väsyttää ja vituttaa koko ajan ja pinna on äärettömän lyhyt. Mikään ei huvita ja nyt on alkanut supistelemaankin ilman mitään syytä. Vasta rv 27 menossa...

Moi. Oon itekki just alkanu oottaa neljättä.
Ollaa vähä aika sit menty kihloihin lasten isän kanssa ja nyt tuli illalla sellanen riita, että pelkään että me erotaan lopullisesti....
Ja tyhmä riita, kun loukkaannuin kun sanoin jotain raskauteeni liittyen ja mies väitti ettei sellasta ees oo...
Väsymykseen liittyen.
Että hyvin menee täälläkin....
Todella oon yön miettiny käynkö tekemässä abortin vai ajanko rekan alle joku päivä, kun pelottaa tulevaisuus niin paljon....

Toivottavasti nää ajatukset menee ohi.
Se riita vaan oli niin kauhee...

Riidan vuoksi ei kannata erota, niitä tulee ihan jokaisessa parisuhteessa, joten eroaisitte turhan takia. Aikuinen ihminen ottaa lusikan kauniiseen käteen ja menee jutteleman ja pyytämään anteeksi

[quote author="Vierailija" time="04.03.2015 klo 09:39"]Riidan vuoksi ei kannata erota, niitä tulee ihan jokaisessa parisuhteessa, joten eroaisitte turhan takia. Aikuinen ihminen ottaa lusikan kauniiseen käteen ja menee jutteleman ja pyytämään anteeksi
[/quote]

Totta. Niin tässä pitäisikin nöyrtyä. Mutta tuntuu että kun elämän pitäisi nyt olla onnellista niin sitten tuleekin jotain, ja samantien hirvee sora pystyssä.
Ite pelkään että mies tulee vähättelemään kaikkea mikä liittyy raskauteen ja omiin tunteisiin.
Miten pystyisin pysymään rauhallisena ja mieltäni pahottamatta jos mies jotain sanoo...
Pelkään että muutun ihan hirviöksi tässä raskaudessa...
-4-

Mä olen opetellut ihan tietoisesti nauramaan joillekin miehen kommenteille ja jotkut annan mennä toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos. Miehet eivät ole raskaana, eivät tiedä siitä juurikaan mitään

Juuri siltäkin minusta tuntuu,että mies vähättelee oloani. Tämä raskaus on todellakin raskaampi kuin aiemmat ja jotenkin sitä kaipaisi että puoliso toteaisi että on varmasti tukala olo,eikä vaan moittisi että hommat on tekemättä ja liikunta jäänyt jne. Että ihan kuin tämän pitäisi olla vain helpompaa, "rutiinia" jo.

Saan onneksi levättyä kun laistan vähän arkiaskareissa, mutta kun levossakin olo on tukala.

Kai minua itseänikin harmittaa,kun kroppa reagoi niin voimakkaasti että rutiinejakaan ei jaksa. Sitten pelottaa,miten uusi perheenjäsen vaikuttaa elämään jne.

Pitäisi varmaan uskaltautua kertomaan ystävälle,niin voisi päästä puhumaan enemmän. Joskin minua nykyään vähän pelottaa kuormittaa ketään,kun kaikilla on ns. Omiakin ongelmia riittävästi.

Ap

[quote author="Vierailija" time="04.03.2015 klo 09:49"]Mä olen opetellut ihan tietoisesti nauramaan joillekin miehen kommenteille ja jotkut annan mennä toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos. Miehet eivät ole raskaana, eivät tiedä siitä juurikaan mitään
[/quote]

Niin se on totta ettei ne voi ymmärtää.
Muistan kun alko synnytys ja oltii sairaalassa.
No olin aina välillä kontillaan ja heilutin itteeni supistusten ajan.
Ja miestä rupes naurattaa. Näytin varmaan tosi pöhköltä!
Mut sit mielessäni mietin, että, turha suuttua kun se ei tajua miten paljon ne supistukset sattuu.
Kuittailin asiasta kyllä jälkeenpäin....
Nyt vaa sitä on ehkä turhanki itsekeskeinen ja jotenki odottaa että miehen pitää pystyy ymmärtämään mitä raskaus aiheuttaa naiselle. Aluks oltiin niin onnessamme tästä tulevasta, ja nyt vaa toivoo että menis kesken...kamalia nää mielialan vaihtelut :(
-4,6-

Kuule ap. Musta on nyt jotenkin niin helpottavaa kuulla että on muitakin joilla ihan samanlaiset ajatukset ja tunteet.
Ite itkin koko yön ja nukuin huonosti. Mies on mökillä nuorimman kanssa.
Miten voikin pelottaa tuleva näin paljon.
Mies on sitä mieltä että hänen juttunsa oli vaan läppää ja mä oon se syyllinen nyt taas tähän meidän riitaan.
Kun se ei ees oo pahoillaan vaikka tietää että pahotin mieleni.
Sanoin sille etten enää koskaan kerro sille mitään enkä jaa omia tunteita.
Saa nähä millä mielellä se tulee takas....

Onko täällä keskustelussa vielä porukkaa? Täällä ois yks kokemuksia/ajatuksia/ vertaistukea vailla. Odotan 3 lasta( yllätysraskaus) ja heti testin tehtyä ajatukset oli auka vaihtelevat. En millään pystyisi aborttia tekemään, tuntuu niin väärältä. Mutta tuntuu myös väärältä pitää lapsi jos en sitä jaksa hoitaa ja sen myötä en myöskään kahta vanhempaa. viikkoja 11 ja ajatukset tulevaisuuden suhteen tosi onnettomat, eikä tämä väsymys ainakaan auta asiaa. Meneeköhän tämä mahollisesti ohi ?

Väsymys menee kai jossain kohtaa ohi. Ja jossain kohtaa tottuu raskauteen. Näin ainakin mulla. Mutta silti on ajatukset sekaisin.