Miten perustella tunne-elämä?

Minä olen läheisriippuvainen. Minun tunne-elämä rikottiin lapsena ja nyt vielä lähes neljäkymppisenä minun on vaikea käsittää miten joku voi olla mielestään oikeutettu tunteeseen tai toisen ihmisen tunteeseen? En esimerkiksi ymmärrä miksi puolisoni rakastaa minua. Joka päivä analysoin toimintaani ja olemistani ja mielestäni en laadullisesti saavuta useinpina päivinä oikeutta rakkauteen. Sekin on minulla useampi portainen järjestelmä. Olen kuitenkin laiska, jääräpäinen ja en suorita kotitöitä sellaista määrää, että sen osuus olisi otettavissa huomioon. Toimintani parisuhteen eteen on heikosti orientoitunutta vaikka rakastankin. Muiden tunteiden kuin rakkauden on vaikeampaa. Suuttumistakin joutuu suunnittelemaan pitkään kun minulla ei herää mitään tunnetta mutta olen lukenut että ihmiset suuttuu kyseisistä asioista. Sitten suunnittelen miten esitän suuttumista ja mielestäni sillä pitää olla funktio. Sen pitää täyttää jokin ihmisenä olemisen merkitys. Esim. suojella koskemattomuuttani tai muuta tekijää. Kauhean vaikeaa oppia käyttäytymään kuin muut tai olla spontaani kun se spontaanikin toiminta vaatii pitkää pohtimista että mitä sillä tavoittelee. Kysymys kuuluukin. Ei olisi mitään kirjaa aiheesta jossa selitettäisiin tunteet niin että minäkin ne ymmärtäisin ja voisin alkaa kokeilla niitä elämässäni?