Kysymys teille, jotka olette menettäneet läheisenne äkillisesti.

En aavistanut mitään.

En aavistanut mitään, se oli täysi shokki.

Aavistin, kun isäni kuoli. Oikeastaan aamulla oli jo kummallinen olo, ja kun isä kuoli iltapäivällä, oli olo sietämätön

En aavistanut. Jälkeenpäin oon miettinytt, että johtuiko joku jostain, mutta tosiasia on, että jos olisin aavistanut, olisin mennyt katsomaan isääni silloin kun hän kuoli, enkä vasta seuraavana päivänä kun ei saatu puhelimella yhteyttä.

Olen aavistanut. On tullut pelkotiloja ja olen kieltänyt läheisiäni esim. menemästä uimaan. Monesti on ollut sellainen tunne, että jotain pahaa tapahtuu, jo pitkään.

Isäni kuoli äkillisesti, enkä kyllä aavistanut mitään. Asun ulkomailla, joten välimatka oli pitkä.

[quote author="Vierailija" time="02.02.2015 klo 22:59"]

Olen aavistanut. On tullut pelkotiloja ja olen kieltänyt läheisiäni esim. menemästä uimaan. Monesti on ollut sellainen tunne, että jotain pahaa tapahtuu, jo pitkään.

[/quote]

mutta onko tapahtunut? Jos ei kyse ei ole aavistuksesta, vaan vain pelosta.

[quote author="Vierailija" time="02.02.2015 klo 23:02"][quote author="Vierailija" time="02.02.2015 klo 22:59"]

Olen aavistanut. On tullut pelkotiloja ja olen kieltänyt läheisiäni esim. menemästä uimaan. Monesti on ollut sellainen tunne, että jotain pahaa tapahtuu, jo pitkään.

[/quote]

mutta onko tapahtunut? Jos ei kyse ei ole aavistuksesta, vaan vain pelosta.
[/quote]

Siis on tapahtunut. En.normaalisti pelkää, mutta ennen läheisten menetyksiä näitä on tullut. Yhteensä jo viisi kertaa. Parina viimeisenä kertana olen jo osannut odottaa soittoa ja on se tullut. Ja nämä pelkojutut tulevat siis noin 12 tuntia ennen kuolemaa.

Olen tuntenut ennakolta pahan tapahtuvan, yleensä aavistuksen ja tapahtuman välillä on melko lyhyt aika, ehkä tunteja.. Tunnetta on vaikea selittää, mutta jotenkin se tulee mulle mielikuvina ja karvat nousee pystyyn-olona. Näin kävi kun tätini kuoli, samoin monen muun yllättävän pahan jutun kohdalla. Aavistuksen perusteella en pysty yksilöimään, mitä pahaa tulee tapahtumaan. Tuntemus on kuitenkin aina ollut "aiheellinen".

Ei ollut aavistuksia, vävymme kuoli nuorena huumenarkkarin uhrina. Kävi samana päivänä meillä kahvilla ja naapurin parturilla hiuksensa leikkaamassa.

[quote author="Vierailija" time="02.02.2015 klo 23:08"]Olen tuntenut ennakolta pahan tapahtuvan, yleensä aavistuksen ja tapahtuman välillä on melko lyhyt aika, ehkä tunteja.. Tunnetta on vaikea selittää, mutta jotenkin se tulee mulle mielikuvina ja karvat nousee pystyyn-olona. Näin kävi kun tätini kuoli, samoin monen muun yllättävän pahan jutun kohdalla. Aavistuksen perusteella en pysty yksilöimään, mitä pahaa tulee tapahtumaan. Tuntemus on kuitenkin aina ollut "aiheellinen".
[/quote]

Mulla sama. Jotenkin sen tietää. Ei vaan tiedä, että mitä tulee tapahtumaan.

[quote author="Vierailija" time="02.02.2015 klo 22:38"]

Jos olette olleet kuolinhetkellä erossa, oletteko vaistonneet, että jotain on pielessä? Joskus olen miettinyt ollessani erossa lapsista, että jos he kuolisivat, niin tuntisinko sen jotenkin. Esimerkiksi niin, että ottaa rinnasta tms.

[/quote]

Sori mutta paskapuhetta. ei ihmisellä ole tuollaista.

se mikä TUNTUU ei ole totta fyysissä maailmassa.

[quote author="Vierailija" time="02.02.2015 klo 23:21"][quote author="Vierailija" time="02.02.2015 klo 22:38"]

Jos olette olleet kuolinhetkellä erossa, oletteko vaistonneet, että jotain on pielessä? Joskus olen miettinyt ollessani erossa lapsista, että jos he kuolisivat, niin tuntisinko sen jotenkin. Esimerkiksi niin, että ottaa rinnasta tms.

[/quote]

Sori mutta paskapuhetta. ei ihmisellä ole tuollaista.

se mikä TUNTUU ei ole totta fyysissä maailmassa.
[/quote]

Sä voit uskoa itse mitä haluat. Mä tiedän sen mitä mä TIEDÄN.

[quote author="Vierailija" time="02.02.2015 klo 23:11"]

[quote author="Vierailija" time="02.02.2015 klo 23:08"]Olen tuntenut ennakolta pahan tapahtuvan, yleensä aavistuksen ja tapahtuman välillä on melko lyhyt aika, ehkä tunteja.. Tunnetta on vaikea selittää, mutta jotenkin se tulee mulle mielikuvina ja karvat nousee pystyyn-olona. Näin kävi kun tätini kuoli, samoin monen muun yllättävän pahan jutun kohdalla. Aavistuksen perusteella en pysty yksilöimään, mitä pahaa tulee tapahtumaan. Tuntemus on kuitenkin aina ollut "aiheellinen". [/quote] Mulla sama. Jotenkin sen tietää. Ei vaan tiedä, että mitä tulee tapahtumaan.

[/quote]

ja ketut.. Tai siis on ullakin tuollaisia tunteita ja oloja, mutta 99% niistä ei seuraa mitään oikeaa tapahtumaa. Vaikka sit kerran seuraiskin, ja vaikka just sen kerran muistaa, ei yhteyttä näiden välillä oikeasti ole.

Oletko huomannut, että kun katsot kelloa, se on todella usein jokin merkitsevä tasaluku kuten tasan, varttia vaille, 11:11 tai jotakin muuta sellaista? Onko ihmisellä kuudes aisti, joka saa meidät katsahtamaan kelloa juuri oikealla hetkellä?

Ei. Me katsomme kelloa koko ajan, mutta mieleen jäävät vain ne kerrat, kun kellonaika on mielenkiintoinen. Tätä kutsutaan vahvistusharhaksi.

Näissä "aavistuksissa" on kyse aivan samasta asiasta. Mielessä risteilee koko ajan vaikka mitä ajatuksia ja tunteita, ja useimmat niistä eivät jätä mitään jälkeä. Vasta kun ne sattuvat osumaan yhteen jonkin merkityksellisen tapahtuman kanssa, ne jäävät mieleen. Useimmat meistä tuntevat pelkoa läheisten puolesta, mutt helpotus pyyhkii yleensä pelon nopeasti pois. Kuka haluaisi jäädä muistelemaan irrationaalista pelkoa viime keskiviikkona?

Sori, jos rikoin jonkun maailmankuvan, mutta tämä asia on oikeasti hyvin yksinkertainen.

En ole. Paitsi sitten kyllä kun Isää lähdettiin etsimään, olin täysin varma että Isää ei löytysi elävänä ja niinhän siinä kävi, vaikka mahdollisuudet oli paljon suuremmat siihen että Isä olisi ollut elossa :(

[quote author="Vierailija" time="02.02.2015 klo 23:30"]Oletko huomannut, että kun katsot kelloa, se on todella usein jokin merkitsevä tasaluku kuten tasan, varttia vaille, 11:11 tai jotakin muuta sellaista? Onko ihmisellä kuudes aisti, joka saa meidät katsahtamaan kelloa juuri oikealla hetkellä?

Ei. Me katsomme kelloa koko ajan, mutta mieleen jäävät vain ne kerrat, kun kellonaika on mielenkiintoinen. Tätä kutsutaan vahvistusharhaksi.

Näissä "aavistuksissa" on kyse aivan samasta asiasta. Mielessä risteilee koko ajan vaikka mitä ajatuksia ja tunteita, ja useimmat niistä eivät jätä mitään jälkeä. Vasta kun ne sattuvat osumaan yhteen jonkin merkityksellisen tapahtuman kanssa, ne jäävät mieleen. Useimmat meistä tuntevat pelkoa läheisten puolesta, mutt helpotus pyyhkii yleensä pelon nopeasti pois. Kuka haluaisi jäädä muistelemaan irrationaalista pelkoa viime keskiviikkona?

Sori, jos rikoin jonkun maailmankuvan, mutta tämä asia on oikeasti hyvin yksinkertainen.
[/quote]

Edelleen, sä voit uskoa mitä haluat. Toiset meistä on herkempiä kuin toiset. Sä olet uusi sielu, sulla ei ole vielä kokemusta. ♡

En tuntenut enkä tajunnut mitään. Jälkikäteen mietittynä olisi todellakin pitänyt etukäteen huomioida oireet. Kuolema on niin lopullista. Ja pahinta on vielä, jos toisen kuolemaan liittyy omia itsesyytöksiä. Aika raskas taakka kantaa, varsinkin ensimmäiset kuukaudet.

[quote author="Vierailija" time="02.02.2015 klo 23:30"]Oletko huomannut, että kun katsot kelloa, se on todella usein jokin merkitsevä tasaluku kuten tasan, varttia vaille, 11:11 tai jotakin muuta sellaista? Onko ihmisellä kuudes aisti, joka saa meidät katsahtamaan kelloa juuri oikealla hetkellä?

Ei. Me katsomme kelloa koko ajan, mutta mieleen jäävät vain ne kerrat, kun kellonaika on mielenkiintoinen. Tätä kutsutaan vahvistusharhaksi.

Näissä "aavistuksissa" on kyse aivan samasta asiasta. Mielessä risteilee koko ajan vaikka mitä ajatuksia ja tunteita, ja useimmat niistä eivät jätä mitään jälkeä. Vasta kun ne sattuvat osumaan yhteen jonkin merkityksellisen tapahtuman kanssa, ne jäävät mieleen. Useimmat meistä tuntevat pelkoa läheisten puolesta, mutt helpotus pyyhkii yleensä pelon nopeasti pois. Kuka haluaisi jäädä muistelemaan irrationaalista pelkoa viime keskiviikkona?

Sori, jos rikoin jonkun maailmankuvan, mutta tämä asia on oikeasti hyvin yksinkertainen.
[/quote]

Miksi herään joka yö 4:10

[quote author="Vierailija" time="02.02.2015 klo 23:34"]En tuntenut enkä tajunnut mitään. Jälkikäteen mietittynä olisi todellakin pitänyt etukäteen huomioida oireet. Kuolema on niin lopullista. Ja pahinta on vielä, jos toisen kuolemaan liittyy omia itsesyytöksiä. Aika raskas taakka kantaa, varsinkin ensimmäiset kuukaudet.
[/quote]

Kuolemaan liittyy aina itsesyytöksiä, aina. Se on osa prosessia.