Kysymys teille, jotka olette menettäneet läheisenne äkillisesti.

[quote author="Vierailija" time="02.02.2015 klo 23:34"][quote author="Vierailija" time="02.02.2015 klo 23:30"]Oletko huomannut, että kun katsot kelloa, se on todella usein jokin merkitsevä tasaluku kuten tasan, varttia vaille, 11:11 tai jotakin muuta sellaista? Onko ihmisellä kuudes aisti, joka saa meidät katsahtamaan kelloa juuri oikealla hetkellä?

Ei. Me katsomme kelloa koko ajan, mutta mieleen jäävät vain ne kerrat, kun kellonaika on mielenkiintoinen. Tätä kutsutaan vahvistusharhaksi.

Näissä "aavistuksissa" on kyse aivan samasta asiasta. Mielessä risteilee koko ajan vaikka mitä ajatuksia ja tunteita, ja useimmat niistä eivät jätä mitään jälkeä. Vasta kun ne sattuvat osumaan yhteen jonkin merkityksellisen tapahtuman kanssa, ne jäävät mieleen. Useimmat meistä tuntevat pelkoa läheisten puolesta, mutt helpotus pyyhkii yleensä pelon nopeasti pois. Kuka haluaisi jäädä muistelemaan irrationaalista pelkoa viime keskiviikkona?

Sori, jos rikoin jonkun maailmankuvan, mutta tämä asia on oikeasti hyvin yksinkertainen.
[/quote]

Miksi herään joka yö 4:10
[/quote]

Mä herään 4:20 blaze it

[quote author="Vierailija" time="02.02.2015 klo 23:35"]

[quote author="Vierailija" time="02.02.2015 klo 23:34"]En tuntenut enkä tajunnut mitään. Jälkikäteen mietittynä olisi todellakin pitänyt etukäteen huomioida oireet. Kuolema on niin lopullista. Ja pahinta on vielä, jos toisen kuolemaan liittyy omia itsesyytöksiä. Aika raskas taakka kantaa, varsinkin ensimmäiset kuukaudet. [/quote] Kuolemaan liittyy aina itsesyytöksiä, aina. Se on osa prosessia.

[/quote]

Ehkä niin. Jollain asteikolla. Mutta tässä oli kyse siitä, että hän oli pyytänyt minulta aikaa olla hänen kanssaan. Tiesin kyllä, että hänellä oli välillä tosi rankkaa. En silti antanut aikaa, vaikka olisin halunnut. Täysin naurettavista syistä. Olisin ihan oikeasti voinut. Kuolema tuli järkytyksenä. Koin, että hän oli oikeasti yksi niistä harvoista, joka aidosti välitti ja itse jotenkin osaksi hylkäsin hänet. Se otti oikeasti aika koville.  

En aavistanut mitään etukäteen. Tosin olin nähnyt paria kuukautta aikasemmin unta jossa istun isäni hautajaisissa.. Sinä päivänä kun isäni kuoli,niin papalleni joka oli meidän luona käymässä soitettiin ja ilmoitettiin asiasta,ja hän tuli sanomaan mulle että "kuules,nyt on tosi tärkeää asiaa"9929 vakavalla naamalla ja jotenkin vaan tiesin että isä on kuollut! hyi että,muistan vieläkin kun äitini joka oli siellä puhelimen päässä,kertoi että isäni on kuollut niin mulla tippui se puhelin kädestä ja lähdin juoksemaan shokissa pihalle ja itkin vaan maassa :(

[quote author="Vierailija" time="02.02.2015 klo 23:34"]

[quote author="Vierailija" time="02.02.2015 klo 23:30"]Oletko huomannut, että kun katsot kelloa, se on todella usein jokin merkitsevä tasaluku kuten tasan, varttia vaille, 11:11 tai jotakin muuta sellaista? Onko ihmisellä kuudes aisti, joka saa meidät katsahtamaan kelloa juuri oikealla hetkellä? Ei. Me katsomme kelloa koko ajan, mutta mieleen jäävät vain ne kerrat, kun kellonaika on mielenkiintoinen. Tätä kutsutaan vahvistusharhaksi. Näissä "aavistuksissa" on kyse aivan samasta asiasta. Mielessä risteilee koko ajan vaikka mitä ajatuksia ja tunteita, ja useimmat niistä eivät jätä mitään jälkeä. Vasta kun ne sattuvat osumaan yhteen jonkin merkityksellisen tapahtuman kanssa, ne jäävät mieleen. Useimmat meistä tuntevat pelkoa läheisten puolesta, mutt helpotus pyyhkii yleensä pelon nopeasti pois. Kuka haluaisi jäädä muistelemaan irrationaalista pelkoa viime keskiviikkona? Sori, jos rikoin jonkun maailmankuvan, mutta tämä asia on oikeasti hyvin yksinkertainen. [/quote] Miksi herään joka yö 4:10

[/quote]

Postiluukku kolahtaa. Minäkin herään aamulla klo 5.25, kun kello soi.

[quote author="Vierailija" time="02.02.2015 klo 23:32"]

Edelleen, sä voit uskoa mitä haluat.

[/quote]

Valitettavasti voin uskoa vain väitteisiin, joiden tueksi on jotakin perusteita. Etiäisten olemassaolon tueksi ei ole mitään näyttöä, mutta ilmiö on kyllä mahdollista selittää psykologian avulla.

Olen vaistonnut. Tai siis sillä hetkellä en tajunnut vaistoavani sitä. Olin mennyt jo nukkumaan, kun minua alkoi itkettää ihan hirveästi. Sitä pohjatonta itkua jatkui ja jatkui, enkä tiennyt syytä siihen. Yhtäkkiä itkuni loppui ja tuli ihan rauhallinen ja hyvä olo, nukahdin.

Aamulla kuulin isältä, että äitini oli yöllä menehtynyt sairaalassa elvytyksestä huolimatta.

[quote author="Vierailija" time="03.02.2015 klo 00:53"]

Olen vaistonnut. Tai siis sillä hetkellä en tajunnut vaistoavani sitä. Olin mennyt jo nukkumaan, kun minua alkoi itkettää ihan hirveästi. Sitä pohjatonta itkua jatkui ja jatkui, enkä tiennyt syytä siihen. Yhtäkkiä itkuni loppui ja tuli ihan rauhallinen ja hyvä olo, nukahdin.

Aamulla kuulin isältä, että äitini oli yöllä menehtynyt sairaalassa elvytyksestä huolimatta.

[/quote]

Olisiko itkusi johtunut ihan vain siitä, että äitisi oli sairaalassa?

[quote author="Vierailija" time="02.02.2015 klo 23:39"][quote author="Vierailija" time="02.02.2015 klo 23:34"][quote author="Vierailija" time="02.02.2015 klo 23:30"]
[/quote]

Miksi herään joka yö 4:10
[/quote]

Mä herään 4:20 blaze it
[/quote]

:D :D :D

[quote author="Vierailija" time="03.02.2015 klo 01:05"]

[quote author="Vierailija" time="03.02.2015 klo 00:53"]

Olen vaistonnut. Tai siis sillä hetkellä en tajunnut vaistoavani sitä. Olin mennyt jo nukkumaan, kun minua alkoi itkettää ihan hirveästi. Sitä pohjatonta itkua jatkui ja jatkui, enkä tiennyt syytä siihen. Yhtäkkiä itkuni loppui ja tuli ihan rauhallinen ja hyvä olo, nukahdin.

Aamulla kuulin isältä, että äitini oli yöllä menehtynyt sairaalassa elvytyksestä huolimatta.

[/quote]

Olisiko itkusi johtunut ihan vain siitä, että äitisi oli sairaalassa?

[/quote]

Ei sellainen itku. Äiti oli ollut sairaalassa jo useamman päivän, hyväkuntoisena oli kotoa lähtenyt tsekkaukseen. Olimme isän kanssa menossa äitiä katsomaan seuraavana päivänä ja siksi menin ihan hyvillä mielin nukkumaan. Ei ollut mitään syytä pelätä mitään. Olimme isän kanssa poimineet kesän ensimmäiset mansikat äidille vietäviksi.

Sitten alkoi se käsittämättömän paha olo itkuineen, joka kesti ja kesti. Kunnes tuli rauha, ja itku loppui kuin seinään. Äidille oli yöllä tullut yllättäin jokin vakava komplikaatio.

Olen tätä monesti miettinyt jälkeenpäin. Lääkärin ilmoittama kellonaikakin täsmäsi niin hyvin, että itsekin säikähdin. Siinä on täytynyt olla jotain telepatiaa. Näin uskon.

Aavistin lapsena äitini kuolevan. Oikeassa olin, onneksi ehdein sairaalaan ajoissa.

Jos olisin aavistanut, niin olisin yrittänyt estää.

Kyllä, myös läheisen syntymästä olen saanut ennakkotietoa.

[quote author="Vierailija" time="03.02.2015 klo 01:25"]

[quote author="Vierailija" time="03.02.2015 klo 01:05"]

[quote author="Vierailija" time="03.02.2015 klo 00:53"]

Olen vaistonnut. Tai siis sillä hetkellä en tajunnut vaistoavani sitä. Olin mennyt jo nukkumaan, kun minua alkoi itkettää ihan hirveästi. Sitä pohjatonta itkua jatkui ja jatkui, enkä tiennyt syytä siihen. Yhtäkkiä itkuni loppui ja tuli ihan rauhallinen ja hyvä olo, nukahdin.

Aamulla kuulin isältä, että äitini oli yöllä menehtynyt sairaalassa elvytyksestä huolimatta.

[/quote]

Olisiko itkusi johtunut ihan vain siitä, että äitisi oli sairaalassa?

[/quote]

Ei sellainen itku. Äiti oli ollut sairaalassa jo useamman päivän, hyväkuntoisena oli kotoa lähtenyt tsekkaukseen. Olimme isän kanssa menossa äitiä katsomaan seuraavana päivänä ja siksi menin ihan hyvillä mielin nukkumaan. Ei ollut mitään syytä pelätä mitään. Olimme isän kanssa poimineet kesän ensimmäiset mansikat äidille vietäviksi.

Sitten alkoi se käsittämättömän paha olo itkuineen, joka kesti ja kesti. Kunnes tuli rauha, ja itku loppui kuin seinään. Äidille oli yöllä tullut yllättäin jokin vakava komplikaatio.

Olen tätä monesti miettinyt jälkeenpäin. Lääkärin ilmoittama kellonaikakin täsmäsi niin hyvin, että itsekin säikähdin. Siinä on täytynyt olla jotain telepatiaa. Näin uskon.

[/quote]

Ei ole täytynyt olla telepatiaa.

En aavistanut, eikä aavistanut kyllä kukaan muukaan perheestämme. Toki "aavistin" sitten että jotain pahaa on tapahtunut, kun perheenjäsen, joka ei ole koskaan ennen soittanut minulle (puhelinkammo) soitti, koska arvasin ettei ihan pikkujutun takia soittaisi, mutta sitä tässä ei taidettu hakea

[quote author="Vierailija" time="02.02.2015 klo 22:38"]

Jos olette olleet kuolinhetkellä erossa, oletteko vaistonneet, että jotain on pielessä? Joskus olen miettinyt ollessani erossa lapsista, että jos he kuolisivat, niin tuntisinko sen jotenkin. Esimerkiksi niin, että ottaa rinnasta tms.

[/quote] Olin läsnä kuoleman tullessa.

Heräsin outoon tunteeseen, katsahdin kelloa ja jatkoin uniani. Tuntia myöhemmin sain kuulla isäni kuolleen. Siskoni oli herännyt myös samaan aikaan (asumme eri paikkakunnilla). Uskon, että ehkä isä kävi moikkaamassa lähdettyään.

Nää on semmoisia asioita, että ne jotka ei itse ole kokeneet, ttykkäävät selitellä psykologialla jne. Harmittaa monien puolesta, kun heidän maailmansa on niin rajoittunut. Etiäiset, kuolleiden läheisten vierailut yms. tekevät elämästä niin paljon merkityksellisempää.

Eikä mua hetkauta suuntaan tai toiseen, mitä joku selittelee tai yrittää todistella näitä tuntemuksia mielen tuotteiksi. Mä koen näitä asioita hyvin vahvasti ja tiedän, mikä on totuus.

En aavistanut mitään. Kun lähdin nopealta käynniltäni äidin luota, hän oli juuri menossa saunaan. Sovimme, että tehdään kuten ennenkin: hän soittaa minulle heti, kun on saunasta tullut. Menin kotiini naapuritaloon, tehtiin miehen kanssa sapuskaa ja ruoan jälkeen istuin sohvalle lukemaan lehteä. Jossain vaiheessa havahduin, että äiti ei ole soittanut, ja siitä oli jo pari tuntia, kun äidin luota olin lähtenyt. Tunti-puolitoista olisi ollut ymmärrettävissä, sillä äidin saunakäynit olivat hidastuneet edellisen vuoden aikana hyvinkin pitkiksi 85-vuotias kun jo oli, mutta kaksi tuntia oli jo liikaa. Lähdin käymään äidin luona, ja saunasta minä hänet sitten löysin. Ambulanssin soitin, vaikka alitajuisesti tiesin, että turhaa se oli. Ambulanssimiehet sitten hänet kuolleeksi totesivat.

Todennäköistä on, että äiti oli kuollut aika pian saunaan mentyään, sillä hänellä oli tapana heittää kuumat löylyt, vaikka sydämen rytmihäiriöistä kärsineelle ja niihin lääkettä syöneelle se oli pahasta ja minä siitä häntä varoittelin. Mutta hän rakasti saunomista ja kuumia löylyjä eikä niistä halunnut luopua. Pahimmankin suruni keskellä se oli minulle lohdullista: äiti kuoli tehdessään itselleen jotakin hyvin rakasta ja tärkeää. Hän oli varmasti onnellinen ennen kuin tuli paha olo, ja sitten tuskat hävisivät tietoisuuden rajan taa. Mutta mitään tuosta en aavistanut, kun ruokaa miehen kanssa tehtiin aivan kuten minä tahansa muunakin lauantaisena iltapäivänä. Äidin viimeiseksi minulle huikkaamaa iloista hei-heitä minä kannan aina mukanani, se on kallis aarre muistona.

Isänkään kuolemaa kuusi vuotta aiemmin en aavistanut, mutta kun puhelin soi vähän yli kuusi aamulla (se oli äiti, jolle oli sairaalasta soitettu) aavistin, että isää se asia koski. Kolme viikkoa myöhemmin puhelin (lankapuhelin vielä silloin) soi uudelleen, sillä kertaa seitsemältä aamulla, ajattelin, että taas jotain vakavaa. Mies vastasi, ja sai kuulla isältään, että äitinsä oli kuollut muutamaa tuntia aiemmin. Näistäkään en siis saanut minkäänlaisia "etiäisiä", mutta puhelimen soiminen niin epätavalliseen aikaan toi heti mieleen, että joku on kuollut, vanhoja ja sairaita ihmisiä kun lähipiirissä silloin oli useita.

[quote author="Vierailija" time="03.02.2015 klo 09:07"]

Nää on semmoisia asioita, että ne jotka ei itse ole kokeneet, ttykkäävät selitellä psykologialla jne. Harmittaa monien puolesta, kun heidän maailmansa on niin rajoittunut. Etiäiset, kuolleiden läheisten vierailut yms. tekevät elämästä niin paljon merkityksellisempää.

[/quote]

Itse en ole vaistonnut läheisteni kuolemaa, mutta uskon sen olevan mahdollista. Ehkä se johtuu siitä, että uskon voimakkaaseen äidinvaistoon tai sielunkumppanuuteen. Joskus on tullut erikoisia tuntemuksia ja olen miettinyt, että toivottavasti kaikilla itselle tärkeillä ihmisillä on kaikki hyvin.

ap