Lue keskustelun säännöt.
Miksi haluan aina sen, mitä en voi saada?
18.03.2015 |
Niin, miksi, oi miksi?
Tällä hetkellä mulla on ihan pakahtunut olo, kun olen iskenyt silmäni erääseen komeaan ja hurmaavaan varattuun mieheen. Hänkin on selvästi huomannut minut ja huomioinut minua useastikin. Voisin väittää, että on jopa hieman kiinnostunut. Saatan esimerkiksi kesken palaverin huomata, että hän on katselee vaivihkaisesti huoneen toiselta puolelta minua. Kun huomaan tämän, hän heittää pienen hämmentyneen hymyn ja kääntää katseensa pois.
Hän vaikuttaa kuitenkin todella kunnolliselta mieheltä, eikä meidän kohtaamiset ole koskaan sisältäneet muuta kuin kevyttä ja hyväntuulista huulenheittoa. Mulla ei myöskään moraali antaisi periksi viedä juttua omalta puoleltani yhtään eteenpäin. Toisaalta koko mun muu elämä on ollut viime aikoina suoraan sanottuna melko ankeaa, ja kohtaamiset tämän kyseisen herran kanssa ovat joskus koko päivän ainoa piristävä asia, niin että tuntuisi sydäntärepivältä ajatukselta luopua niistäkin.
Kommentit (13)
Mutta nyt en tiedä kumpi on riipivämpää; nähdä häntä, jutella ja nauraa hänen kanssaan, katsella väkijoukosta juuri häntä - ja tietää kuitenkin, ettei tule häntä koskaan saamaan. Vai lopettaa kaikki tämä kanssakäyminen ja riutua silti. -ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="18.03.2015 klo 16:50"]Mutta nyt en tiedä kumpi on riipivämpää; nähdä häntä, jutella ja nauraa hänen kanssaan, katsella väkijoukosta juuri häntä - ja tietää kuitenkin, ettei tule häntä koskaan saamaan. Vai lopettaa kaikki tämä kanssakäyminen ja riutua silti. -ap
[/quote]
No jos koittaisit rauhottua asian kanssa. Ei ole kumminkaan kummankaan kannalta kovin järkevää ryhtyä mihinkään tai lähentyä enempää niin kauan kuin hän seurustelee, varsinkaan kun kummatkin olette kiinnostuneet. Kaveruudet noissa tilanteissa johtaa vain mielipahaan tai petoksiin. Jos oikeasti haluat hänet niin eiköhän järkevintä ole katsoa miten etenee suhteensa kanssa. Tuskin kuitenkaan häntä haluaisit, jos hän olisi petturi? Ja toiseksi naiseksi ei kannata alistua, jos on tunteita pelissä.
"Saavuttamaton" näyttää mielikuvissa paremmalta mitä se, jonka tietää voivansa saada. Mä ainakin olen aina arvostanut eniten niitä asioita, joiden eteen on joutunut oikeasti taistelemaan elämässä. Huom, en tarkoita tällä sitä että varattuja pitäisi iskeä (eikä edes kannata).
[quote author="Vierailija" time="18.03.2015 klo 16:55"]
[quote author="Vierailija" time="18.03.2015 klo 16:50"]Mutta nyt en tiedä kumpi on riipivämpää; nähdä häntä, jutella ja nauraa hänen kanssaan, katsella väkijoukosta juuri häntä - ja tietää kuitenkin, ettei tule häntä koskaan saamaan. Vai lopettaa kaikki tämä kanssakäyminen ja riutua silti. -ap [/quote] No jos koittaisit rauhottua asian kanssa. Ei ole kumminkaan kummankaan kannalta kovin järkevää ryhtyä mihinkään tai lähentyä enempää niin kauan kuin hän seurustelee, varsinkaan kun kummatkin olette kiinnostuneet. Kaveruudet noissa tilanteissa johtaa vain mielipahaan tai petoksiin. Jos oikeasti haluat hänet niin eiköhän järkevintä ole katsoa miten etenee suhteensa kanssa. Tuskin kuitenkaan häntä haluaisit, jos hän olisi petturi? Ja toiseksi naiseksi ei kannata alistua, jos on tunteita pelissä.
[/quote]
Täytyy yrittää rauhoittua! Ja ei, en halua olla petturi enkä toinen nainen. Tuskin tämä mieskään haluaa, sillä kyllä hänellä olisi ollut jo "mahdollisuutensa" mut kaataa, mutta siihen emme ole kumpikaan lähteneet. On selvästi vähän kiinnostunut, mutta sitten samalla aika hämmentynyt. Ottaa välillä kontaktia ja sitten taas vetäytyy kuin syyllisenä. Tuntuu toisaalta väärältä ruokkia mitään hänen (tai omiaan) tunteita, mutta toisaalta en vaan voi sille mitään, että hän vetää minua kuin magneetti puoleensa, ja meidän kohtaamiset, vaikka ne ei sisälläkään kuin juttelua ja läpänheittoa on usein paras asia mun koko päivässä. Toisaalta tällainen "kaveruuskin" tuntuu aika turhauttavalta. En tiedä olisiko parasta vaan yrittää unohtaa ja ottaa etäisyyttä vai riskeerata kaikki ja tunnustaa tunteensa. -ap
[quote author="Vierailija" time="18.03.2015 klo 17:17"]
[quote author="Vierailija" time="18.03.2015 klo 16:55"]
[quote author="Vierailija" time="18.03.2015 klo 16:50"]Mutta nyt en tiedä kumpi on riipivämpää; nähdä häntä, jutella ja nauraa hänen kanssaan, katsella väkijoukosta juuri häntä - ja tietää kuitenkin, ettei tule häntä koskaan saamaan. Vai lopettaa kaikki tämä kanssakäyminen ja riutua silti. -ap [/quote] No jos koittaisit rauhottua asian kanssa. Ei ole kumminkaan kummankaan kannalta kovin järkevää ryhtyä mihinkään tai lähentyä enempää niin kauan kuin hän seurustelee, varsinkaan kun kummatkin olette kiinnostuneet. Kaveruudet noissa tilanteissa johtaa vain mielipahaan tai petoksiin. Jos oikeasti haluat hänet niin eiköhän järkevintä ole katsoa miten etenee suhteensa kanssa. Tuskin kuitenkaan häntä haluaisit, jos hän olisi petturi? Ja toiseksi naiseksi ei kannata alistua, jos on tunteita pelissä.
[/quote]
Täytyy yrittää rauhoittua! Ja ei, en halua olla petturi enkä toinen nainen. Tuskin tämä mieskään haluaa, sillä kyllä hänellä olisi ollut jo "mahdollisuutensa" mut kaataa, mutta siihen emme ole kumpikaan lähteneet. On selvästi vähän kiinnostunut, mutta sitten samalla aika hämmentynyt. Ottaa välillä kontaktia ja sitten taas vetäytyy kuin syyllisenä. Tuntuu toisaalta väärältä ruokkia mitään hänen (tai omiaan) tunteita, mutta toisaalta en vaan voi sille mitään, että hän vetää minua kuin magneetti puoleensa, ja meidän kohtaamiset, vaikka ne ei sisälläkään kuin juttelua ja läpänheittoa on usein paras asia mun koko päivässä. Toisaalta tällainen "kaveruuskin" tuntuu aika turhauttavalta. En tiedä olisiko parasta vaan yrittää unohtaa ja ottaa etäisyyttä vai riskeerata kaikki ja tunnustaa tunteensa. -ap
[/quote]
Vähän ristiriitaista juttua sinulla. Et halua olla petturi tai toinen nainen mutta silti haluat tunnustaa tunteesi? Eli toivot, että mies huumaantuneena ihanuudestasi lopettaisi parisuhteensa ja alkaisi seurustelemaan kanssasi tai ainakin saisit "salaisia, varastettuja hetkiä"? Jospa jätät nyt sen varatun rauhaan ja etsit itsellesi ihan oman miehen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="18.03.2015 klo 17:17"][quote author="Vierailija" time="18.03.2015 klo 16:55"]
[quote author="Vierailija" time="18.03.2015 klo 16:50"]Mutta nyt en tiedä kumpi on riipivämpää; nähdä häntä, jutella ja nauraa hänen kanssaan, katsella väkijoukosta juuri häntä - ja tietää kuitenkin, ettei tule häntä koskaan saamaan. Vai lopettaa kaikki tämä kanssakäyminen ja riutua silti. -ap [/quote] No jos koittaisit rauhottua asian kanssa. Ei ole kumminkaan kummankaan kannalta kovin järkevää ryhtyä mihinkään tai lähentyä enempää niin kauan kuin hän seurustelee, varsinkaan kun kummatkin olette kiinnostuneet. Kaveruudet noissa tilanteissa johtaa vain mielipahaan tai petoksiin. Jos oikeasti haluat hänet niin eiköhän järkevintä ole katsoa miten etenee suhteensa kanssa. Tuskin kuitenkaan häntä haluaisit, jos hän olisi petturi? Ja toiseksi naiseksi ei kannata alistua, jos on tunteita pelissä.
[/quote]
Täytyy yrittää rauhoittua! Ja ei, en halua olla petturi enkä toinen nainen. Tuskin tämä mieskään haluaa, sillä kyllä hänellä olisi ollut jo "mahdollisuutensa" mut kaataa, mutta siihen emme ole kumpikaan lähteneet. On selvästi vähän kiinnostunut, mutta sitten samalla aika hämmentynyt. Ottaa välillä kontaktia ja sitten taas vetäytyy kuin syyllisenä. Tuntuu toisaalta väärältä ruokkia mitään hänen (tai omiaan) tunteita, mutta toisaalta en vaan voi sille mitään, että hän vetää minua kuin magneetti puoleensa, ja meidän kohtaamiset, vaikka ne ei sisälläkään kuin juttelua ja läpänheittoa on usein paras asia mun koko päivässä. Toisaalta tällainen "kaveruuskin" tuntuu aika turhauttavalta. En tiedä olisiko parasta vaan yrittää unohtaa ja ottaa etäisyyttä vai riskeerata kaikki ja tunnustaa tunteensa. -ap
[/quote]
Jospa osa tuosta tunteesta johtuu siitä, että elämässäsi on ollut muutoin kurjaa viime aikoina? Jokainenhan meistä kaipaa ystävää ja siinä ei ole sinänsä mitään väärää. Voi vaan olla aika hankalaa jos on tunteitakin mukana. Onko sinulla muita ystäviä tai mahdollisuus tutustua uusiin ihmisiin? Useinhan sitä hyvää oloa pitäisi etsiä omasta itsestään, joten voisiko vaikka joku uusi harrastus tai tekeminen tuoda sopivaa sisältöä, piristystä ja iloa elämään? :)
T: 4
[quote author="Vierailija" time="18.03.2015 klo 17:24"]
[quote author="Vierailija" time="18.03.2015 klo 17:17"]
[quote author="Vierailija" time="18.03.2015 klo 16:55"]
[quote author="Vierailija" time="18.03.2015 klo 16:50"]Mutta nyt en tiedä kumpi on riipivämpää; nähdä häntä, jutella ja nauraa hänen kanssaan, katsella väkijoukosta juuri häntä - ja tietää kuitenkin, ettei tule häntä koskaan saamaan. Vai lopettaa kaikki tämä kanssakäyminen ja riutua silti. -ap [/quote] No jos koittaisit rauhottua asian kanssa. Ei ole kumminkaan kummankaan kannalta kovin järkevää ryhtyä mihinkään tai lähentyä enempää niin kauan kuin hän seurustelee, varsinkaan kun kummatkin olette kiinnostuneet. Kaveruudet noissa tilanteissa johtaa vain mielipahaan tai petoksiin. Jos oikeasti haluat hänet niin eiköhän järkevintä ole katsoa miten etenee suhteensa kanssa. Tuskin kuitenkaan häntä haluaisit, jos hän olisi petturi? Ja toiseksi naiseksi ei kannata alistua, jos on tunteita pelissä.
[/quote]
Täytyy yrittää rauhoittua! Ja ei, en halua olla petturi enkä toinen nainen. Tuskin tämä mieskään haluaa, sillä kyllä hänellä olisi ollut jo "mahdollisuutensa" mut kaataa, mutta siihen emme ole kumpikaan lähteneet. On selvästi vähän kiinnostunut, mutta sitten samalla aika hämmentynyt. Ottaa välillä kontaktia ja sitten taas vetäytyy kuin syyllisenä. Tuntuu toisaalta väärältä ruokkia mitään hänen (tai omiaan) tunteita, mutta toisaalta en vaan voi sille mitään, että hän vetää minua kuin magneetti puoleensa, ja meidän kohtaamiset, vaikka ne ei sisälläkään kuin juttelua ja läpänheittoa on usein paras asia mun koko päivässä. Toisaalta tällainen "kaveruuskin" tuntuu aika turhauttavalta. En tiedä olisiko parasta vaan yrittää unohtaa ja ottaa etäisyyttä vai riskeerata kaikki ja tunnustaa tunteensa. -ap
[/quote]
Vähän ristiriitaista juttua sinulla. Et halua olla petturi tai toinen nainen mutta silti haluat tunnustaa tunteesi? Eli toivot, että mies huumaantuneena ihanuudestasi lopettaisi parisuhteensa ja alkaisi seurustelemaan kanssasi tai ainakin saisit "salaisia, varastettuja hetkiä"? Jospa jätät nyt sen varatun rauhaan ja etsit itsellesi ihan oman miehen.
[/quote]
En halua "salaisia, varastettuja hetkiä." Jos et sitten laske niiksi viatonta juttelua työpaikan käytävillä, kahvihuoneessa jne. Niin kuin sanoin, pettämiseen olisi ollut mahdollisuus, molemmin puolin, mutta siihen emme ole ryhtyneet.
En tiedä oikein itsekään, mitä toivon, kunhan täällä suollan epätoivoista ja hiivatin ristiriitaista pohdintaani av:lle. (Melko epätoivoista on jo.) Mutta en osaisi pitää itseäni oikein petturina tai toisena naisenakaan, jos tunnustaisin tunteeni, (mutta mitään muuta ei tapahtuisi!) ja mies oman harkintansa jälkeen sitten joko lopettaisi parisuhteensa tai päättäisi jatkaa sitä. Tietää kyllä toisaalta varmaan mun tunteeni nytkin jo. Tai ainakin kiinnostuksen. Kait aikuisella varatulla miehellä on myös jotain vastuuta omasta käytöksestään, kun tässä on kuitenkin kaksi osapuolta?
Tosin tunnustamalla tunteeni riskeeraisin meidän nykyisen "kaveruutemmekin", että en sitten tiedä. Nykyinen tilannekin on kuitenkin aika mahdoton, kun näen häntä väkisin viitenä viikon seitsemästä päivästä, ja vaikka meillä on tavallaan aina tosi mukavaa yhdessä, niin samalla mun sydän vaan itkee verta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[/quote] Jospa osa tuosta tunteesta johtuu siitä, että elämässäsi on ollut muutoin kurjaa viime aikoina? Jokainenhan meistä kaipaa ystävää ja siinä ei ole sinänsä mitään väärää. Voi vaan olla aika hankalaa jos on tunteitakin mukana. Onko sinulla muita ystäviä tai mahdollisuus tutustua uusiin ihmisiin? Useinhan sitä hyvää oloa pitäisi etsiä omasta itsestään, joten voisiko vaikka joku uusi harrastus tai tekeminen tuoda sopivaa sisältöä, piristystä ja iloa elämään? :) T: 4[/quote]
Kiitos vastauksistasi! Ja kyllä, nämä tunteet johtuvat osaltaan varmaan juuri siitä! En nyt käy avaamaan sen tarkemmin, mutta hlökohtaisessa elämässäni on viimeisen kahden vuoden aikana ollut enemmän vastoinkäymisiä, menetyksiä, sairautta ja surua kuin laki sallii. Tuo mies on ollut oikea auringonpaiste mun elämässä. Hänen juttujensa kautta oon välillä tuntenut olevani joku ja kohonnut arjen yläpuolelle. Vaikka me ei oikeastaan koskaan edes sivuta näitä vaikeita asioita, päin vastoin, puhutaan kaikesta iloisesta.
Mulla on kyllä ystäviä, mutta jotenkin ystävät "virittäytyy" mun seurassa aina sellaseen surulliseen moodiin, ja se just on kauheeta! En halua koko ajan rypeä! Haluan nauraa, hassutella ja pitää hauskaa. Parastahan tässä nyt olisi, jos en tuntisi tuota miestä kohtaan kuin ystävyyden tunteita. Ja vaikka tiedän, että nämä muut tunteet riippuvat osaltaan juuri ehkä mun elämäntilanteesta, niin niitä on vaikea sillä tavalla erotella ja sivuuttaa kuitenkaan. -ap
[quote author="Vierailija" time="18.03.2015 klo 17:45"]
[quote author="Vierailija" time="18.03.2015 klo 17:24"]
[quote author="Vierailija" time="18.03.2015 klo 17:17"]
[quote author="Vierailija" time="18.03.2015 klo 16:55"]
[quote author="Vierailija" time="18.03.2015 klo 16:50"]Mutta nyt en tiedä kumpi on riipivämpää; nähdä häntä, jutella ja nauraa hänen kanssaan, katsella väkijoukosta juuri häntä - ja tietää kuitenkin, ettei tule häntä koskaan saamaan. Vai lopettaa kaikki tämä kanssakäyminen ja riutua silti. -ap [/quote] No jos koittaisit rauhottua asian kanssa. Ei ole kumminkaan kummankaan kannalta kovin järkevää ryhtyä mihinkään tai lähentyä enempää niin kauan kuin hän seurustelee, varsinkaan kun kummatkin olette kiinnostuneet. Kaveruudet noissa tilanteissa johtaa vain mielipahaan tai petoksiin. Jos oikeasti haluat hänet niin eiköhän järkevintä ole katsoa miten etenee suhteensa kanssa. Tuskin kuitenkaan häntä haluaisit, jos hän olisi petturi? Ja toiseksi naiseksi ei kannata alistua, jos on tunteita pelissä.
[/quote]
Täytyy yrittää rauhoittua! Ja ei, en halua olla petturi enkä toinen nainen. Tuskin tämä mieskään haluaa, sillä kyllä hänellä olisi ollut jo "mahdollisuutensa" mut kaataa, mutta siihen emme ole kumpikaan lähteneet. On selvästi vähän kiinnostunut, mutta sitten samalla aika hämmentynyt. Ottaa välillä kontaktia ja sitten taas vetäytyy kuin syyllisenä. Tuntuu toisaalta väärältä ruokkia mitään hänen (tai omiaan) tunteita, mutta toisaalta en vaan voi sille mitään, että hän vetää minua kuin magneetti puoleensa, ja meidän kohtaamiset, vaikka ne ei sisälläkään kuin juttelua ja läpänheittoa on usein paras asia mun koko päivässä. Toisaalta tällainen "kaveruuskin" tuntuu aika turhauttavalta. En tiedä olisiko parasta vaan yrittää unohtaa ja ottaa etäisyyttä vai riskeerata kaikki ja tunnustaa tunteensa. -ap
[/quote]
Vähän ristiriitaista juttua sinulla. Et halua olla petturi tai toinen nainen mutta silti haluat tunnustaa tunteesi? Eli toivot, että mies huumaantuneena ihanuudestasi lopettaisi parisuhteensa ja alkaisi seurustelemaan kanssasi tai ainakin saisit "salaisia, varastettuja hetkiä"? Jospa jätät nyt sen varatun rauhaan ja etsit itsellesi ihan oman miehen.
[/quote]
En halua "salaisia, varastettuja hetkiä." Jos et sitten laske niiksi viatonta juttelua työpaikan käytävillä, kahvihuoneessa jne. Niin kuin sanoin, pettämiseen olisi ollut mahdollisuus, molemmin puolin, mutta siihen emme ole ryhtyneet.
En tiedä oikein itsekään, mitä toivon, kunhan täällä suollan epätoivoista ja hiivatin ristiriitaista pohdintaani av:lle. (Melko epätoivoista on jo.) Mutta en osaisi pitää itseäni oikein petturina tai toisena naisenakaan, jos tunnustaisin tunteeni, (mutta mitään muuta ei tapahtuisi!) ja mies oman harkintansa jälkeen sitten joko lopettaisi parisuhteensa tai päättäisi jatkaa sitä. Tietää kyllä toisaalta varmaan mun tunteeni nytkin jo. Tai ainakin kiinnostuksen. Kait aikuisella varatulla miehellä on myös jotain vastuuta omasta käytöksestään, kun tässä on kuitenkin kaksi osapuolta?
Tosin tunnustamalla tunteeni riskeeraisin meidän nykyisen "kaveruutemmekin", että en sitten tiedä. Nykyinen tilannekin on kuitenkin aika mahdoton, kun näen häntä väkisin viitenä viikon seitsemästä päivästä, ja vaikka meillä on tavallaan aina tosi mukavaa yhdessä, niin samalla mun sydän vaan itkee verta.
[/quote]
Oletko varma, että mies edes pettäisi? Toiset ne flirttaa yleisestikin ilman tarkoitusta pettää vai oletko niin varma viehätysvoimastasi? Mä näen myös miespuolisia työkavereitani 5/7, heitetään huulta, flirtataan ja joskus jopa pidetään hauskaa työreissuilla (tanssitaan jne.), mutta silti ne ovat vain työkavereita, yksityiselämä ja parisuhde on sitten kotona. Mieti asiaa omalle kohdalle, miten haluaisit oman miehesi töissä toimivan ja miten hänen naispuolisten työkavereiden? Niin. Tässähän jo sysäät syytä yksin miehen niskoille tyyliin; olen sinkku, mies vastaa omasta parisuhteestaan. Näin periaatteessa pl. tunkeilevat ja iholle tunkevat naiset.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="18.03.2015 klo 17:58"]
[quote author="Vierailija" time="18.03.2015 klo 17:45"]
[quote author="Vierailija" time="18.03.2015 klo 17:24"]
[quote author="Vierailija" time="18.03.2015 klo 17:17"]
[quote author="Vierailija" time="18.03.2015 klo 16:55"]
[quote author="Vierailija" time="18.03.2015 klo 16:50"]Mutta nyt en tiedä kumpi on riipivämpää; nähdä häntä, jutella ja nauraa hänen kanssaan, katsella väkijoukosta juuri häntä - ja tietää kuitenkin, ettei tule häntä koskaan saamaan. Vai lopettaa kaikki tämä kanssakäyminen ja riutua silti. -ap [/quote] No jos koittaisit rauhottua asian kanssa. Ei ole kumminkaan kummankaan kannalta kovin järkevää ryhtyä mihinkään tai lähentyä enempää niin kauan kuin hän seurustelee, varsinkaan kun kummatkin olette kiinnostuneet. Kaveruudet noissa tilanteissa johtaa vain mielipahaan tai petoksiin. Jos oikeasti haluat hänet niin eiköhän järkevintä ole katsoa miten etenee suhteensa kanssa. Tuskin kuitenkaan häntä haluaisit, jos hän olisi petturi? Ja toiseksi naiseksi ei kannata alistua, jos on tunteita pelissä.
[/quote]
Täytyy yrittää rauhoittua! Ja ei, en halua olla petturi enkä toinen nainen. Tuskin tämä mieskään haluaa, sillä kyllä hänellä olisi ollut jo "mahdollisuutensa" mut kaataa, mutta siihen emme ole kumpikaan lähteneet. On selvästi vähän kiinnostunut, mutta sitten samalla aika hämmentynyt. Ottaa välillä kontaktia ja sitten taas vetäytyy kuin syyllisenä. Tuntuu toisaalta väärältä ruokkia mitään hänen (tai omiaan) tunteita, mutta toisaalta en vaan voi sille mitään, että hän vetää minua kuin magneetti puoleensa, ja meidän kohtaamiset, vaikka ne ei sisälläkään kuin juttelua ja läpänheittoa on usein paras asia mun koko päivässä. Toisaalta tällainen "kaveruuskin" tuntuu aika turhauttavalta. En tiedä olisiko parasta vaan yrittää unohtaa ja ottaa etäisyyttä vai riskeerata kaikki ja tunnustaa tunteensa. -ap
[/quote]
Vähän ristiriitaista juttua sinulla. Et halua olla petturi tai toinen nainen mutta silti haluat tunnustaa tunteesi? Eli toivot, että mies huumaantuneena ihanuudestasi lopettaisi parisuhteensa ja alkaisi seurustelemaan kanssasi tai ainakin saisit "salaisia, varastettuja hetkiä"? Jospa jätät nyt sen varatun rauhaan ja etsit itsellesi ihan oman miehen.
[/quote]
En halua "salaisia, varastettuja hetkiä." Jos et sitten laske niiksi viatonta juttelua työpaikan käytävillä, kahvihuoneessa jne. Niin kuin sanoin, pettämiseen olisi ollut mahdollisuus, molemmin puolin, mutta siihen emme ole ryhtyneet.
En tiedä oikein itsekään, mitä toivon, kunhan täällä suollan epätoivoista ja hiivatin ristiriitaista pohdintaani av:lle. (Melko epätoivoista on jo.) Mutta en osaisi pitää itseäni oikein petturina tai toisena naisenakaan, jos tunnustaisin tunteeni, (mutta mitään muuta ei tapahtuisi!) ja mies oman harkintansa jälkeen sitten joko lopettaisi parisuhteensa tai päättäisi jatkaa sitä. Tietää kyllä toisaalta varmaan mun tunteeni nytkin jo. Tai ainakin kiinnostuksen. Kait aikuisella varatulla miehellä on myös jotain vastuuta omasta käytöksestään, kun tässä on kuitenkin kaksi osapuolta?
Tosin tunnustamalla tunteeni riskeeraisin meidän nykyisen "kaveruutemmekin", että en sitten tiedä. Nykyinen tilannekin on kuitenkin aika mahdoton, kun näen häntä väkisin viitenä viikon seitsemästä päivästä, ja vaikka meillä on tavallaan aina tosi mukavaa yhdessä, niin samalla mun sydän vaan itkee verta.
[/quote]
Oletko varma, että mies edes pettäisi? Toiset ne flirttaa yleisestikin ilman tarkoitusta pettää vai oletko niin varma viehätysvoimastasi? Mä näen myös miespuolisia työkavereitani 5/7, heitetään huulta, flirtataan ja joskus jopa pidetään hauskaa työreissuilla (tanssitaan jne.), mutta silti ne ovat vain työkavereita, yksityiselämä ja parisuhde on sitten kotona. Mieti asiaa omalle kohdalle, miten haluaisit oman miehesi töissä toimivan ja miten hänen naispuolisten työkavereiden? Niin. Tässähän jo sysäät syytä yksin miehen niskoille tyyliin; olen sinkku, mies vastaa omasta parisuhteestaan. Näin periaatteessa pl. tunkeilevat ja iholle tunkevat naiset.
[/quote]
No en ole todellakaan varma, koska sitä ei ole koskaan tapahtunut. Enkä ole varma myöskään siitä "pystyisinkö" itse harrastamaan seksiä varatun miehen kanssa. En ole tunkenut kenenkään iholle, hitto, jutellut vain. Viestissäsi ei muutenkaan liikuta nyt ihan jutun ytimessä. Voit ehkä itsekn huomata ampuneesi vähän ohi maalista jos luet viestini uudelleen sisäistäen. -ap
[quote author="Vierailija" time="18.03.2015 klo 18:19"]
[quote author="Vierailija" time="18.03.2015 klo 17:58"]
[quote author="Vierailija" time="18.03.2015 klo 17:45"]
[quote author="Vierailija" time="18.03.2015 klo 17:24"]
[quote author="Vierailija" time="18.03.2015 klo 17:17"]
[quote author="Vierailija" time="18.03.2015 klo 16:55"]
[quote author="Vierailija" time="18.03.2015 klo 16:50"]Mutta nyt en tiedä kumpi on riipivämpää; nähdä häntä, jutella ja nauraa hänen kanssaan, katsella väkijoukosta juuri häntä - ja tietää kuitenkin, ettei tule häntä koskaan saamaan. Vai lopettaa kaikki tämä kanssakäyminen ja riutua silti. -ap [/quote] No jos koittaisit rauhottua asian kanssa. Ei ole kumminkaan kummankaan kannalta kovin järkevää ryhtyä mihinkään tai lähentyä enempää niin kauan kuin hän seurustelee, varsinkaan kun kummatkin olette kiinnostuneet. Kaveruudet noissa tilanteissa johtaa vain mielipahaan tai petoksiin. Jos oikeasti haluat hänet niin eiköhän järkevintä ole katsoa miten etenee suhteensa kanssa. Tuskin kuitenkaan häntä haluaisit, jos hän olisi petturi? Ja toiseksi naiseksi ei kannata alistua, jos on tunteita pelissä.
[/quote]
Täytyy yrittää rauhoittua! Ja ei, en halua olla petturi enkä toinen nainen. Tuskin tämä mieskään haluaa, sillä kyllä hänellä olisi ollut jo "mahdollisuutensa" mut kaataa, mutta siihen emme ole kumpikaan lähteneet. On selvästi vähän kiinnostunut, mutta sitten samalla aika hämmentynyt. Ottaa välillä kontaktia ja sitten taas vetäytyy kuin syyllisenä. Tuntuu toisaalta väärältä ruokkia mitään hänen (tai omiaan) tunteita, mutta toisaalta en vaan voi sille mitään, että hän vetää minua kuin magneetti puoleensa, ja meidän kohtaamiset, vaikka ne ei sisälläkään kuin juttelua ja läpänheittoa on usein paras asia mun koko päivässä. Toisaalta tällainen "kaveruuskin" tuntuu aika turhauttavalta. En tiedä olisiko parasta vaan yrittää unohtaa ja ottaa etäisyyttä vai riskeerata kaikki ja tunnustaa tunteensa. -ap
[/quote]
Vähän ristiriitaista juttua sinulla. Et halua olla petturi tai toinen nainen mutta silti haluat tunnustaa tunteesi? Eli toivot, että mies huumaantuneena ihanuudestasi lopettaisi parisuhteensa ja alkaisi seurustelemaan kanssasi tai ainakin saisit "salaisia, varastettuja hetkiä"? Jospa jätät nyt sen varatun rauhaan ja etsit itsellesi ihan oman miehen.
[/quote]
En halua "salaisia, varastettuja hetkiä." Jos et sitten laske niiksi viatonta juttelua työpaikan käytävillä, kahvihuoneessa jne. Niin kuin sanoin, pettämiseen olisi ollut mahdollisuus, molemmin puolin, mutta siihen emme ole ryhtyneet.
En tiedä oikein itsekään, mitä toivon, kunhan täällä suollan epätoivoista ja hiivatin ristiriitaista pohdintaani av:lle. (Melko epätoivoista on jo.) Mutta en osaisi pitää itseäni oikein petturina tai toisena naisenakaan, jos tunnustaisin tunteeni, (mutta mitään muuta ei tapahtuisi!) ja mies oman harkintansa jälkeen sitten joko lopettaisi parisuhteensa tai päättäisi jatkaa sitä. Tietää kyllä toisaalta varmaan mun tunteeni nytkin jo. Tai ainakin kiinnostuksen. Kait aikuisella varatulla miehellä on myös jotain vastuuta omasta käytöksestään, kun tässä on kuitenkin kaksi osapuolta?
Tosin tunnustamalla tunteeni riskeeraisin meidän nykyisen "kaveruutemmekin", että en sitten tiedä. Nykyinen tilannekin on kuitenkin aika mahdoton, kun näen häntä väkisin viitenä viikon seitsemästä päivästä, ja vaikka meillä on tavallaan aina tosi mukavaa yhdessä, niin samalla mun sydän vaan itkee verta.
[/quote]
Oletko varma, että mies edes pettäisi? Toiset ne flirttaa yleisestikin ilman tarkoitusta pettää vai oletko niin varma viehätysvoimastasi? Mä näen myös miespuolisia työkavereitani 5/7, heitetään huulta, flirtataan ja joskus jopa pidetään hauskaa työreissuilla (tanssitaan jne.), mutta silti ne ovat vain työkavereita, yksityiselämä ja parisuhde on sitten kotona. Mieti asiaa omalle kohdalle, miten haluaisit oman miehesi töissä toimivan ja miten hänen naispuolisten työkavereiden? Niin. Tässähän jo sysäät syytä yksin miehen niskoille tyyliin; olen sinkku, mies vastaa omasta parisuhteestaan. Näin periaatteessa pl. tunkeilevat ja iholle tunkevat naiset.
[/quote]
No en ole todellakaan varma, koska sitä ei ole koskaan tapahtunut. Enkä ole varma myöskään siitä "pystyisinkö" itse harrastamaan seksiä varatun miehen kanssa. En ole tunkenut kenenkään iholle, hitto, jutellut vain. Viestissäsi ei muutenkaan liikuta nyt ihan jutun ytimessä. Voit ehkä itsekn huomata ampuneesi vähän ohi maalista jos luet viestini uudelleen sisäistäen. -ap
[/quote]
Siinä vaiheessa kun tunnustat tunteitasi, olet tunkeileva ja iholle tunkeva, jos mies ei ole tehnyt elettäkään asian suhteen. Että yritä nyt ymmärtää ihan itseäsi wannabekakkonen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Siis onko tosiaan aikeesi kertoa tunteestasi? Joka on mitä? Ihastumista, kuten EHKÄ miehelläkin...
Jatka elämää, unohda avaukset. JOS mies joskus on vapaana, sitten voit kertoa.
On turvallista ihastua sellaisiin, joita ei voi saada, sulla on semmoinen suojakuori päällä.