Kuinka moni yllättyi muuttaessaan yhteen 2 v seurustelun jälkeen?
Jos seurustelit tiivisti pitkään, sanotaan vähintään 2 v, niin mitkä asiat yllättivät sinut muuttaessaai yhteen?
Tämä kysymys EI koske niitä, jotka näkivät seurusteluaikana vain 1-2 krt/vkossa, eikä nopeasti yhteen muuttaneita.
Kommentit (13)
Ensin yllätyin siitä, miten mua ahdistikin se, että mies toi omia huonekalujaan mun kauniisti sisustettuun tyttöasuntoon. :) Sitten aika pian muutettiin uuteen asuntoon joka oli molempien "yhteinen", ei vain toisen, joten se tunne väistyi.
En muista muuta yllättyneeni. Tietenkin piti hakea yhteisiä tapoja hieman ja jotkut jännät pienet asiat saattoi ärsyttää molemmin puolin, mutta ei mitään suuren suurta.
Arki yllätti. Se, ettei yhteiselo olekaan aina kylki kyljessä kyhnyttämistä, vaan siivoamista, likapyykkiä, typeriä pikkuriitoja, aikaisia herätyksiä ja sensellaista.
Meillä oli pitkä kaukosuhde takana ja vuodessa aina 3 kk miehen pienessä yksiössä kököttämistä (neljä vuotta tätä), joten yhteenmuuttaminen ei ollut mikään yllätys. Oli ihanaa muuttaa isoon asuntoon, kun kumpikin oli asunut hyvin pienissä neliöissä ja ainan yhdessä ollessamme oli pitänyt "kutistaa itseään" entisestään. Oltiin myös matkusteltu yhdessä ja sellainen kuherruskuukausivaihe ajat sitten ohitettu. Arki ei millään tavalla yllättänyt kuin enintään positiivisesti. Mies oli ja on äitinsä piloille hemmottelema, joten olin iloisesti yllättynyt, että vaivautui käskemättä auttamaan siivouksissa, tekemään ruokaa yms.
Isoin yllätys ja muutos tuli, kun saimme esikoisen kolmen vuoden yhdessäasumisen jälkeen. Silloin ne yllätykset vasta tulivat.
[quote author="Vierailija" time="16.02.2015 klo 19:43"]
Arki yllätti. Se, ettei yhteiselo olekaan aina kylki kyljessä kyhnyttämistä, vaan siivoamista, likapyykkiä, typeriä pikkuriitoja, aikaisia herätyksiä ja sensellaista.
[/quote
Sinä et ollut tainut koskaan asua kenenkään kanssa aiemmin?
Miehen omistamisen halu, ei antanut mun enää hakea toisella paikkakunnalle opiskelemaan. Siitä olen varmaan hautaan saakka katkera, enemmän ehkä itselleni. Vaikea päätös piti tehdä, mies vai koulu ja valitsin miehen. Olin puhunut jatko-opiskeluista koko seurusteluajan, mutta silloin ei tiedetty mihin elämä vie. Mies sai työpaikan ja vaati minut asumaan samalle paikkakunnalle kokonaan.
lähinnä se kuinka helposti kaikki on sujunut. seurusteltiin kaksi vuotta ennen yhteen muuttoa ja yhteisasumista takana nyt toiset pari vuotta.
[quote author="Vierailija" time="16.02.2015 klo 19:52"]
[quote author="Vierailija" time="16.02.2015 klo 19:43"]
Arki yllätti. Se, ettei yhteiselo olekaan aina kylki kyljessä kyhnyttämistä, vaan siivoamista, likapyykkiä, typeriä pikkuriitoja, aikaisia herätyksiä ja sensellaista.
[/quote
Sinä et ollut tainut koskaan asua kenenkään kanssa aiemmin?
[/quote]
Vain vanhempieni ja sisarusteni kanssa. Poikaystävän kanssa taas oltiin enimmäkseen tehty nuo ikävämmät hommat yhteisen ajan ulkopuolella.
Meillä seksin määrä väheni hyvin nopeasti. Ehdimme seurustella etänä (viikonloput ja lomat yhdessä) 4 vuotta. Mikään muu ei varsinaisesti yllättänyt. Ei mulla ainakaan arjen ja viikonlopun välillä ole niin valtavaa eroa. Toisen siisteyskäsityskin ehti tulla ihan tutuksi.
Siksi kysyn, koska aina av:lta lukee, että yhdessä asuminen on täysin eri asia kuin tiivis seurustelu. Itse en huomannut eroa.
tietysti ensimmäiseen suhteeseen menijöil se voi olla uutta.
ap
Meillä oli takana noin6kk seurustelua ennen yhteen muuttoa eli ei todellakaan pitkää suhdetta takana. Yllätti se että mies onkin sellanen siivous intoilija joka oli seurustelun alussakin. Nyt takana 3vuotta yhteis eloa ja siis n.2,5 v yhteis asumista.
[quote author="Vierailija" time="16.02.2015 klo 19:50"]
Meillä oli pitkä kaukosuhde takana ja vuodessa aina 3 kk miehen pienessä yksiössä kököttämistä (neljä vuotta tätä), joten yhteenmuuttaminen ei ollut mikään yllätys. Oli ihanaa muuttaa isoon asuntoon, kun kumpikin oli asunut hyvin pienissä neliöissä ja ainan yhdessä ollessamme oli pitänyt "kutistaa itseään" entisestään. Oltiin myös matkusteltu yhdessä ja sellainen kuherruskuukausivaihe ajat sitten ohitettu. Arki ei millään tavalla yllättänyt kuin enintään positiivisesti. Mies oli ja on äitinsä piloille hemmottelema, joten olin iloisesti yllättynyt, että vaivautui käskemättä auttamaan siivouksissa, tekemään ruokaa yms.
Isoin yllätys ja muutos tuli, kun saimme esikoisen kolmen vuoden yhdessäasumisen jälkeen. Silloin ne yllätykset vasta tulivat.
[/quote]
Mitä silloin tapahtui?
Up