Miten helpottaa vajaan 4-vuotiaan päiväkotitaipaleen alkua?
Juu, ja heti alkuun pitää sanoa, että on käynyt aikaisemmin kerhossa (jossa viihtyi hyvin) ja muutkin on hoitaneet kuin äiti/isä.
On siis perusluottavainen (ja myös rauhallinen, aika " hitaastilämpeävä" uusille jutuille) lapsi, jolle pk:n aloittaminen tuntuu kuitenkin ottavan tiukille. Edellisiltana jo alkaa itkun tihrustaminen siitä, ettei halua sinne... :(
Kysyisin, että mitä äitinä pitäisi sanoa näihin " ei halua, ei halua" itkuihin?
-jankuttaa " kyllä siellä ihan kivaa on!" (mitä jos ei nyt alussa olekaan, jos ei siltä vaan tunnu=>huijaamista)
-sanoa, että " kyllä äiti/isä sitten jo pian hakee sinut pois" (ihan kuin päiväkoti olisi paha paikka, josta pitää pian päästä pois)
-vai miten lohduttaa?????
Kiitos fiksuista vinkeistä!
Kommentit (2)
-vinkki oli loistava. Kun jotenkin tuntuu, että poikaparan päässä isossa lapsiryhmässä oleminen ja päivän tapahtumat ovat yhtä kaaosta..
-ap
Päiväkotiin on pakko mennä, täällä kotona ei ole päivällä ketään sinua hoitamassa. Ja ihan kivaahan sinulla siellä viimeksikin oli (jos on todella ollut kivaa, tietysti), muistatkos kun askartelitte niitä pupuja? Huomenna teillä taitaakin olla jumppapäivä, saat sitten kertoa iltapäivällä äidille mitä teitte.
Jos tuo ei auta, toistan, että sinne vaan on pakko mennä, mutta kolmen päivän päästä on jo viikonloppu ja silloin ollaan kotona koko päivä. Jos valitus jatkuu, siirryn puhumaan muista aiheista. En usko etenkään illalla ennen nukkumaanmenoa että kannattaa vatvoa sitä miksi päiväkodissa on kurjaa. parempi tehdä selväksi, että vaihtoehtoja ei ole ja että äidistä päiväkoti on ihan OK.
Jos päiväkotipäivä tuntuu lapsesta pitkältä, sen hahmottamista voi auttaa puurtämällä vaikka sarjakuvan päivän tapahtumista: aamupala, aamupiiri, ulkoilu, lounas, lepohetki, välipala, ulkoilu ja sitten äiti jo tuleekin hakemaan. Tämä auttoi meidän poikaa vajaa 3-vuotiaana, ehkä tepsii isommallekin?
Meillä on 4,5-vuotias poika, joka ollut päiväkodissa jo melkein kaksi vuotta ja silti lomien jälkeen aina tökkii. ja mun sydäntä raastaa kuunnella pojan valitusta, vaikka tiedän, ettei hän kotonakaan viihtyisi vain minun kanssani.