Mita taa on??? Ma halusin alun perin vain yhden lapsen. Nyt on 2, joista toinen ihan vauva. En meinaa jaksaa naitakaan ja tekee mieli taas uutta vauvaa. Koliikki ollut molemmilla.

Mutta esikoinen valvotti 2v. Sitten syntyikin toinen. Koliikkivauva. Joka onneksi alkoi nukkumaan yöt jo kuukausi sitten. Nyt 1.5v.

Kohta 4 vuotta valvomisia ja kaksi vaikeaa raskautta takana. Iltatähti piti " tehdä" aikaisintaan viiden vuoden päästä. Mutta huomasinpa eilen miettiväni kun huomasin että menkat on myöhässä ettei tarvis alkaakkaan. =/

Mutta onneksi silti alkoivat...?

Onneksi tiedän että edes toinen ajattelee järjellä nämä asiat.

T:2

huolimatta tullut. Siitä huolimatta minun perheestäni puuttuu edelleen kolme lasta joita kaipaan ja joita en koskaan pysty saamaan. Olin kuolla kolmannen lapsen synnytykseen ja tiedän että mikäli vielä tulisin raskaaksi lapsi syntyisi sektiolla ja kohtu olisi poistettava. Tähän olisin valmis mutta mieheni pelkää silti riskejä joita lääkäreiden mukaan ei kuitenkaan ole normaalia sektiota enempää, eli ongelma liittyy juuri synnytykseen. Tälläisellä perhekoolla adoptiolapsen saaminen ulkomailtakaan tuskin onnistuu joten ainoaksi vaihtoehdoksi jää sijaisperheenä toimiminen kunhan omat lapseni kasvavat.



Minulle on vaikeaa se että minua ei ymmärrä kukaan, onhan meidän perheessämme jo " normaali" määrä lapsia ja minun pitäisi tyytyä siihen. Se on vain vaikeaa koska minun haaveperheeni oli toisenlainen.



Edelleen tätä kirjoittaessani itken vaikka tämä tilanne ei todellakaan ole tuore, kuopus on jo viisivuotias mutta silti minuun sattuu suunnattomasti. Ehkä täälläkin monen mielestä valitan turhaan mutta tämä todellakin on minulle kipeä asia eikä sitä lievennä yhtään se että jonkun toisen haavelapsiluku on jotakin muuta ja jäänyt silti saavuttamatta.

Ymmärrän täysin sinua. Jos en jostain syystä saisi sitä kolmatta niin se olisi todella kova paikka minulle. Varmasti monta yötä tulisi itkettyä, vaikka tiedän olevani onnekas näiden kahden kanssa. Itse haaveilen adoptiosta. Se on sitä mitä kukaan ei ymmärrä. Miksi? Kun voitte saada omia? Mutta kun se ei minusta ole ainoa keino saada lapsia. Siis kantaa niitä itse.

Adoptoida kyllä voi kolmenkin lapsen kanssa. Käsittääkseni ainakin Kiinasta.=) Joku varmaan korjaa jos olen väärässä.

Minusta myös tuntuu jotenkin " tuhlaukselta" (en keksi tähän parempaakaan sanaa) saaka kaikkia lapsiaan biologisina jälkeläisinään kun samaan aikaan maailmassa on valtava määrä lapsia joilla ei ole ketään joka rakastaisi heitä. Minulle äitiys ei ole biologiaa, raskautta eikä synnyttämistä vaan elämää rakkaan lapsen kanssa. Olen elänyt siinä käsityksessä ettei kolmen lapsen lisäksi voisi saada adoptiolasta mutta täytyykin selvittää asiaa enemmän, kiitos.

Vierailija:

Ymmärrän täysin sinua. Jos en jostain syystä saisi sitä kolmatta niin se olisi todella kova paikka minulle. Varmasti monta yötä tulisi itkettyä, vaikka tiedän olevani onnekas näiden kahden kanssa. Itse haaveilen adoptiosta. Se on sitä mitä kukaan ei ymmärrä. Miksi? Kun voitte saada omia? Mutta kun se ei minusta ole ainoa keino saada lapsia. Siis kantaa niitä itse.

Adoptoida kyllä voi kolmenkin lapsen kanssa. Käsittääkseni ainakin Kiinasta.=) Joku varmaan korjaa jos olen väärässä.